Pessimisti tuskin koskaan
Optimisti silloin tällöin
Saman verran molemmat
Milloinkahan aloin todella uskoa, että elämässä
kaikki ei ole mahdollista? Olen aina luullut olevani kunnon pessimisti,
mutta sisälläni on näköjään välillä toiminut myös pikkuoptimisti, vähän
piilossa kylläkin, mutta muuten vaikutusvaltaisena. Olen aina luullut,
että optimisti tarvitsee välttämättä sitkeyttä toimiakseen. Näin ei
taida ollakaan, sillä sitkeys ei kyllä kuulu repertuaariini.
Valitettavasti.
Jotain saa aikaan, kun vain uskaltaa ja viitsii.
Marraskuun yhteistaiteilu opetti sen. Siitä sain muistoksi tällaisen
prenikan. Vielä kerran kiitos Lepikselle. Nyt työt ovat valmiita. Suosittelen katsomaan vaikka kuva-arkistosta. Ja kenties itse kokeilemaan jotain vastaavaa.
Kansainvälinen
yhteispeli Thaimaassa sujui ihan hyvin, jos sitä ei pelattu erilaisilla
säännöillä. Tärkeintä oli pystyä päättämään edes sen verran, että
tiedettiin, mikä on pelin nimi.
Kokenut kaiken tietää, pelaaja kaiken kokee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti