Aurinko nousee ja laskee
Kaikille meille
Värivammaisille
Näinä päivinä halutaan piirtää raja hyvän
ja pahan välille, oikean ja väärän välille. Keskustelu on varmaan
tarpeen, kunhan tajutaan, että sitä rajankäyntiä jokainen tekee myös
omassa sydämessään. On oikein puolustaa heikompaa, kunhan on varma
siitä, kuka on se heikoin.
Olin
sairaslomalla polveni takia. Lääkärintodistus oli ihan varmasti ollut
pianon päällä matkalla Kelaan. Nyt se oli hävinnyt mystisesti.
Lapsenlapsi Ykkönen, silloin 4 v, oli oppinut käyttämään saksia ja liimaa. Aurinkoja oli mukava askarrella myös mummolassa.
Olihan se
itsestään selvää, että mummon tehtävä olisi ollut aamuvarhaisella antaa
askartelupaperia aurinkoja varten. Kun sitä ei ollut, neuvokas
lapsenlapsi etsi ja löysi sitä itse. Paperin toinen puoli, se tyhjä,
maalattiin kauniin keltaiseksi. Toiselle puolelle jäivät aikuisten
kirjaimet.
Työterveyslääkärin
vastaanottoapulaisella ei pokka pitänyt, kun tuo aurinko, siis se, mikä
oli jäljellä lääkärintodistuksesta, kiikutettiin hänen eteensä ja
sanottiin, että tässä oli nyt käynyt näin. Uusi lääkärintodistus
kirjoitettiin, kun nauru oli loppunut.
Päivän viisaus. Värivammainenkin aurinko valaisee. Meitä kaikkia värivammaisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti