Kenen oikeudella?
Kenen arvoilla?
Keitä vastaan?
Ihmisyyteen näyttää kuuluvan halu ja tarve tappaa
toisia ihmisiä. Mitä varten? Joskus se on osa selviytymisstrategiaa tai
laajennuspyrkimyksiä, joskus taas sorretun keino päästä vapaaksi. Joskus
se on vain mielipiteenilmaus maailman tilanteesta tai omasta pahasta
olosta. Joskus se on se vähemmän paha valinta kahdesta pahasta.
Nykyajan ihminen ei yleensä nauti siitä, että näkee
tappamista lähietäisyydeltä. Pistinten tai viidakkoveitsien käyttö ei
tunnu yhtä sivistyneeltä kuin pommilentokoneen lähettäminen läheiseltä
lentokentältä.
Näinä päivinä
aina välillä mietin talvisodan alun päiviä, isääni hoitamassa
evakuointiasioita kotikuntansa kirkonkylässä ja äitiäni työntämässä
pyörällä kolmevuotiasta isoveljeäni matkalla sinne jonnekin. Missä
kyydissä mahtoivat tulla vieraskirja ja Ison tietosanakirjan osat? Mihin
kuormaan työnnettiin pormestarintuoli? Pyykkikorillinen liinavaatteita
oli jo varalta viety turvaan aikaisemmin. Mitä noissa tilanteissa oikein
ajateltiin?
Maapallo on liian pieni voidaksemme ajatella, että toisten asiat eivät kuulu meille. Miten kylvetään elämää?
Jossain aina soditaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti