Legendan kopiokin voi elää
Talvella 2013 Titanic oli esillä Tallinnan Lentosatamassa. Kävimme siellä silloin. Näin se silloin esitteli itsensä:
"Näyttely tarjoaa kävijälle mahdollisuuden kuvitella itsensä Titanicin matkustajaksi. Jokaiselle näyttelyvieraalle annetaan todellisen matkustajan nimellä varustettu maihinnousukortti ja matka voi alkaa. Vieraat voivat kulkea ensimmäisen luokan käytävää, vilkaista hytteihin, ihailla kuuluisaa porraskäytävää ja tuntea jäävuoren hyytävän läheisyyden."
Mitä tuolla muistelin?
- Muistelin yleistä ihmettelyä, kun Titanic löydettiin 1985 ja vedenalaisia videoita kuvattiin hylyn luota.
- Muistelin Leornado diCapriota vuodelta 1997. Meidän perheessämme häntä ei siihen aikaan voinut unohtaa. Tuo sankari sai meillä - tietystä syystä - lempinimen Galileo diPaprika.
- Muistin elokuvasta monta yksityiskohtaa, myös juhlasalin portaat. Nekin oli nyt rakennettu näyttelyyn. Lukuisat ihmiset kuvasivat itsensä noilla portailla.
- Muistin Estonian hukkumisen ja sen, kuinka vähän ihmisiä siitä pelastui. Yhä edelleen kuljemme mökkitiellämme sen talon ohi, jonka rakentaja oli yksi pelastuneista.
Mitä triviaa opin?
- James Cameronin Titanicissa oli yllättävän paljon aitoa tuntua ja aidonnäköisiä tavaroita.
- Rautaa syövät bakteerit tuhoavat koko ajan laivan jäännöksiä. Turistisukellukset piensukellusveneillä vaurioittavat myös osaltaan hylkyä. Hylky on nykyisin Unescon suojelukohde.
- Näin pelastuneiden ja hukkuneiden nimet. Oman pääsylippuni mukainen henkilö, ensimmäisen luokan Mrs. Samuel L. Goldenberg (Nella Wiggins) pelastui, Miehen pääsylipun henkilö hukkui. Kun me näyttelyvieraat kierroksen jälkeen etsimme pääsylippumme henkilöitä seinätauluista, tuntui ihmelliseltä, että niinkin moni oli voinut pelastua.
- Yllättävä määrä kaikenlaista pientä esinettä oli löytynyt meren pohjasta.Ei ole tullut mieleen, että myös kirjeitä ja muuta paperitavaraa voi säily meren pohjassa. Lautaskaappi oli kaatunut. Kaappi lautasten ympärillä oli tuhoutunut vuosien varrella, mutta lautaset olivat hiekassa vielä riveittäin.
- Seinillä olevissa tauluissa oli ihmisten elämänkertoja ja perheiden vaiheita. Niihin pystyi samaistumaan. Ihmisiä hekin. Monelle ei tullut seuraavaa joulua.
Jouluvalmistelut 1955. Viides kuusen koristaja:
"Minä korissa tässä hyvää kannan
ja jouluna sinulle varmasti annan.
- Mitäs luulet antavan? -
Ka, punaposkiomenan.
Näitä pistät sitten aikanaan
vaikka kuusen oksille kellumaan."
Matkalippuni Titanic-laivalla:
Talvella 2013 Titanic oli esillä Tallinnan Lentosatamassa. Kävimme siellä silloin. Näin se silloin esitteli itsensä:
"Näyttely tarjoaa kävijälle mahdollisuuden kuvitella itsensä Titanicin matkustajaksi. Jokaiselle näyttelyvieraalle annetaan todellisen matkustajan nimellä varustettu maihinnousukortti ja matka voi alkaa. Vieraat voivat kulkea ensimmäisen luokan käytävää, vilkaista hytteihin, ihailla kuuluisaa porraskäytävää ja tuntea jäävuoren hyytävän läheisyyden."
Mitä tuolla muistelin?
- Muistelin yleistä ihmettelyä, kun Titanic löydettiin 1985 ja vedenalaisia videoita kuvattiin hylyn luota.
- Muistelin Leornado diCapriota vuodelta 1997. Meidän perheessämme häntä ei siihen aikaan voinut unohtaa. Tuo sankari sai meillä - tietystä syystä - lempinimen Galileo diPaprika.
- Muistin elokuvasta monta yksityiskohtaa, myös juhlasalin portaat. Nekin oli nyt rakennettu näyttelyyn. Lukuisat ihmiset kuvasivat itsensä noilla portailla.
- Muistin Estonian hukkumisen ja sen, kuinka vähän ihmisiä siitä pelastui. Yhä edelleen kuljemme mökkitiellämme sen talon ohi, jonka rakentaja oli yksi pelastuneista.
Mitä triviaa opin?
- James Cameronin Titanicissa oli yllättävän paljon aitoa tuntua ja aidonnäköisiä tavaroita.
- Rautaa syövät bakteerit tuhoavat koko ajan laivan jäännöksiä. Turistisukellukset piensukellusveneillä vaurioittavat myös osaltaan hylkyä. Hylky on nykyisin Unescon suojelukohde.
- Näin pelastuneiden ja hukkuneiden nimet. Oman pääsylippuni mukainen henkilö, ensimmäisen luokan Mrs. Samuel L. Goldenberg (Nella Wiggins) pelastui, Miehen pääsylipun henkilö hukkui. Kun me näyttelyvieraat kierroksen jälkeen etsimme pääsylippumme henkilöitä seinätauluista, tuntui ihmelliseltä, että niinkin moni oli voinut pelastua.
- Yllättävä määrä kaikenlaista pientä esinettä oli löytynyt meren pohjasta.Ei ole tullut mieleen, että myös kirjeitä ja muuta paperitavaraa voi säily meren pohjassa. Lautaskaappi oli kaatunut. Kaappi lautasten ympärillä oli tuhoutunut vuosien varrella, mutta lautaset olivat hiekassa vielä riveittäin.
- Seinillä olevissa tauluissa oli ihmisten elämänkertoja ja perheiden vaiheita. Niihin pystyi samaistumaan. Ihmisiä hekin. Monelle ei tullut seuraavaa joulua.
Jouluvalmistelut 1955. Viides kuusen koristaja:
"Minä korissa tässä hyvää kannan
ja jouluna sinulle varmasti annan.
- Mitäs luulet antavan? -
Ka, punaposkiomenan.
Näitä pistät sitten aikanaan
vaikka kuusen oksille kellumaan."
Matkalippuni Titanic-laivalla:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti