Nuoruus ja vanhuus
Ihan sama
Suvun vakiosanastoon liittyy lastenlasten kautta uusia sanontoja. Ihan sama ja vaikka ovat sitä luokkaa. EVVK alkaa olla jo vanhanaikaista...
Elämäni jouluista ei voi unohtaa opiskeluaikaa. Monenlaisessa olin mukana, myös erilaisissa järjestelyissä. Kolmena vuonna asuin yhdentoista tytön muodostamassa kolhoosissa, Kansan Raamattuseuran opiskelija-asunnossa Tyttö - Logoksessa Maurinkadulla, kolmen hengen huoneessa. Opiskelijapoikien Logos oli muutaman korttelin päässä. Heitäkin usein tavattiin. Kansan Raamattuseuran opiskelijatyö oli silloin juuri lähtenyt liikkeelle ja olin sen ensimmäisen opiskelijahallituksen ensimmäisenä sihteerinä pari vuotta. Yhteydet Kansan Raamattuseuran henkilökuntaan olivat tiiviit, etenkin kun olin kaksi kesää kesätöissä KRS:n Sana-laivalla.
Tyttö-Logoksen perinteisiin kuului järjestää omat joulujuhlat. Mauri ja Anna-Leena Tiilikainen olivat aina mukana, samoin Kalevi ja Eine Lehtinen. Asuntolassamme kahden huoneen väliovi saatiin levälleen ja niin pystytettiin iso juhlapöytä. (Minun sänkyni oli juuri sen oven alla ja se siis aina siirrettiin syrjään.) Mukaan kutsuttiin avecit, sukulaispojat ja yhteisiä tuttuja, joita välillä nimitettiin sisäpiirissä "yleisiksi miehiksi". Kaikkien tutut tulivat yhteisiksi tutuiksi noin tiiviissä ympyröissä. Seurustelukumppaneidenkin oli paras tyytyä siihen. Ohjelmassa oli kronikoita, Tiernapoikia, lauluja yms. Tässä kuvasatoa vuosilta 1967 ja 1968:
Mies oli näissä kahdessa juhlassa "yleisenä miehenä". Pieni vilaus hänestä näkyy näissäkin kuvissa. Kolmannessa Tyttö-Logoksen joulujuhlassa olimme kihlapari. Kävimme hakemassa sormukset juuri ennen juhlaa. Yleiseen tietoisuuteen asia tuli, kun minut valittiin ohjaamaan laululeikkiä "Missä on peukalo". Nimettömän kohdalla oikea nimetön kysyi vasemmalta nimettömältä "Mitä sulle kuuluu? ja vasen nimetön kumarsi ja sanoi "Kiitoksia hyvää". Tänä vuonna tuo silloinen kihlattuni lämmittää meille taas joulusaunan.
Jouluvalmistelujen 1955 Joulusaunarunossa ei näy lausujaa:
"(Joulusauna)
Minäpä aattona lämmitän
joulusaunan kovasti lämpimän.
Vien sinne halkoja suuren sylyn
että jouluna saisimme suuren kyulyn.
Minä vihdat huuhdon ja vedet kannan
ja saunan selvetä sitten annan.
Pian löylyyn pääsevät Marja ja Maikki
ja mummi ja vaari ja väki kaikki."
Ihan sama
Suvun vakiosanastoon liittyy lastenlasten kautta uusia sanontoja. Ihan sama ja vaikka ovat sitä luokkaa. EVVK alkaa olla jo vanhanaikaista...
Elämäni jouluista ei voi unohtaa opiskeluaikaa. Monenlaisessa olin mukana, myös erilaisissa järjestelyissä. Kolmena vuonna asuin yhdentoista tytön muodostamassa kolhoosissa, Kansan Raamattuseuran opiskelija-asunnossa Tyttö - Logoksessa Maurinkadulla, kolmen hengen huoneessa. Opiskelijapoikien Logos oli muutaman korttelin päässä. Heitäkin usein tavattiin. Kansan Raamattuseuran opiskelijatyö oli silloin juuri lähtenyt liikkeelle ja olin sen ensimmäisen opiskelijahallituksen ensimmäisenä sihteerinä pari vuotta. Yhteydet Kansan Raamattuseuran henkilökuntaan olivat tiiviit, etenkin kun olin kaksi kesää kesätöissä KRS:n Sana-laivalla.
Tyttö-Logoksen perinteisiin kuului järjestää omat joulujuhlat. Mauri ja Anna-Leena Tiilikainen olivat aina mukana, samoin Kalevi ja Eine Lehtinen. Asuntolassamme kahden huoneen väliovi saatiin levälleen ja niin pystytettiin iso juhlapöytä. (Minun sänkyni oli juuri sen oven alla ja se siis aina siirrettiin syrjään.) Mukaan kutsuttiin avecit, sukulaispojat ja yhteisiä tuttuja, joita välillä nimitettiin sisäpiirissä "yleisiksi miehiksi". Kaikkien tutut tulivat yhteisiksi tutuiksi noin tiiviissä ympyröissä. Seurustelukumppaneidenkin oli paras tyytyä siihen. Ohjelmassa oli kronikoita, Tiernapoikia, lauluja yms. Tässä kuvasatoa vuosilta 1967 ja 1968:
Mies oli näissä kahdessa juhlassa "yleisenä miehenä". Pieni vilaus hänestä näkyy näissäkin kuvissa. Kolmannessa Tyttö-Logoksen joulujuhlassa olimme kihlapari. Kävimme hakemassa sormukset juuri ennen juhlaa. Yleiseen tietoisuuteen asia tuli, kun minut valittiin ohjaamaan laululeikkiä "Missä on peukalo". Nimettömän kohdalla oikea nimetön kysyi vasemmalta nimettömältä "Mitä sulle kuuluu? ja vasen nimetön kumarsi ja sanoi "Kiitoksia hyvää". Tänä vuonna tuo silloinen kihlattuni lämmittää meille taas joulusaunan.
Jouluvalmistelujen 1955 Joulusaunarunossa ei näy lausujaa:
"(Joulusauna)
Minäpä aattona lämmitän
joulusaunan kovasti lämpimän.
Vien sinne halkoja suuren sylyn
että jouluna saisimme suuren kyulyn.
Minä vihdat huuhdon ja vedet kannan
ja saunan selvetä sitten annan.
Pian löylyyn pääsevät Marja ja Maikki
ja mummi ja vaari ja väki kaikki."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti