Ainako sitä samaa vanhaa?
Tässä vaiheessa on parasta kopioda ote vanhasta blogikirjoituksesta blogihistoriani ensimmäiseltä kuukaudelta 2007:
"Kertoilin äskettäin suomalaiselle työtoverille Thaimaan luterilaisen kirkon nuorten näytelmäharrastuksesta menneinä vuosina. Joulujuhlissa perinteinen joulukuvaelma ei aina riittänyt, vaan nuoret kirjoittivat omat juttunsa. Fantastisia, sanan monessa merkityksessä.
Eräänä vuonna joulunäytelmässä Kain tappoi Aabelin. Olimme sen verran shokeerattuja, että näytelmän juoni jäi kyllä vähän hämäräksi. Ilmeisesti siinä puhuttiin oikeasta ja väärästä tai - jotain. Mitään ei saanut näyttää liian nopeasti, joten Aabelin kuolemakin kesti melkoisen kauan. Kain huitoi sauvallaan ja aina Aabel vain pääsi ylös yleisön suureksi riemuksi. Mitä muuta tuohonkaan sanoisi kuin että fantastista tai - jotain.
Seuraavana vuonna joulunäytelmä kertoi kristityn vaelluksesta ja paholaisen viekoitteluista. Kristitty kyllä tiesi, miten paholainen voitettiin. Hän otti esiin ristin, ja silloin paholaisella ei ollut valtaa ja sen piti paeta. Tässäkin näytelmässä olimme kyllä vähän shokeerattuja. Aina kun paholainen saapui näyttämölle kristittyä kiusaamaan, taustamusiikiksi vaihtui Sibeliuksen Finlandia. Juoni jäi taas vähän hämäräksi. Fantastista tai – jotain.
Noiden kokemusten jälkeen suomalainen perinteinen jouunäytelmä kynttilöineen vaikuttaa varsin eksoottiselta.
"Joulukynttilät
Miten kolkko joulusi oisikaan,
jos loistaisi silloin ei kynttilän valot?
Näiden kynttilän loisto lämmöllään
saa lämpimäks' linnat, mökit ja talot.
Kun näiden valoa katsot sä syvää,
niin rinnassa läikähtää lämmintä hyvää.
Valot kynttiläin jouluna syttykäätte.
Niiden loisteessa varmaan te näätte
tallin halvan ja pahnat ja Elämän Herran,
joka lapseksi syntyi tänne kerran.
Näätte enkelit, kuulette laulun soivan.
Siihen lauluun luulisi yhtyä voivan
jokaisen, joka kynttiläin loistetta
voi lapsensilmillä katsella.".
1988, Bangkok. Rauhan kirkon joulunäytelmä. Tämäkin silloinen nuori mies kouluttautui koulutuskeskuksessamme kirkon evankelistaksi ja teki vuosikausia hyvää työtä Koillis-Thaimaassa. Nyt hänkin on jäänyt eläkkeelle.
Oli siinä juhlassa saarnakin. Mikä ettei, Hymyn maassa:
Tässä vaiheessa on parasta kopioda ote vanhasta blogikirjoituksesta blogihistoriani ensimmäiseltä kuukaudelta 2007:
"Kertoilin äskettäin suomalaiselle työtoverille Thaimaan luterilaisen kirkon nuorten näytelmäharrastuksesta menneinä vuosina. Joulujuhlissa perinteinen joulukuvaelma ei aina riittänyt, vaan nuoret kirjoittivat omat juttunsa. Fantastisia, sanan monessa merkityksessä.
Eräänä vuonna joulunäytelmässä Kain tappoi Aabelin. Olimme sen verran shokeerattuja, että näytelmän juoni jäi kyllä vähän hämäräksi. Ilmeisesti siinä puhuttiin oikeasta ja väärästä tai - jotain. Mitään ei saanut näyttää liian nopeasti, joten Aabelin kuolemakin kesti melkoisen kauan. Kain huitoi sauvallaan ja aina Aabel vain pääsi ylös yleisön suureksi riemuksi. Mitä muuta tuohonkaan sanoisi kuin että fantastista tai - jotain.
Seuraavana vuonna joulunäytelmä kertoi kristityn vaelluksesta ja paholaisen viekoitteluista. Kristitty kyllä tiesi, miten paholainen voitettiin. Hän otti esiin ristin, ja silloin paholaisella ei ollut valtaa ja sen piti paeta. Tässäkin näytelmässä olimme kyllä vähän shokeerattuja. Aina kun paholainen saapui näyttämölle kristittyä kiusaamaan, taustamusiikiksi vaihtui Sibeliuksen Finlandia. Juoni jäi taas vähän hämäräksi. Fantastista tai – jotain.
Noiden kokemusten jälkeen suomalainen perinteinen jouunäytelmä kynttilöineen vaikuttaa varsin eksoottiselta.
"Joulukynttilät
Miten kolkko joulusi oisikaan,
jos loistaisi silloin ei kynttilän valot?
Näiden kynttilän loisto lämmöllään
saa lämpimäks' linnat, mökit ja talot.
Kun näiden valoa katsot sä syvää,
niin rinnassa läikähtää lämmintä hyvää.
Valot kynttiläin jouluna syttykäätte.
Niiden loisteessa varmaan te näätte
tallin halvan ja pahnat ja Elämän Herran,
joka lapseksi syntyi tänne kerran.
Näätte enkelit, kuulette laulun soivan.
Siihen lauluun luulisi yhtyä voivan
jokaisen, joka kynttiläin loistetta
voi lapsensilmillä katsella.".
1988, Bangkok. Rauhan kirkon joulunäytelmä. Tämäkin silloinen nuori mies kouluttautui koulutuskeskuksessamme kirkon evankelistaksi ja teki vuosikausia hyvää työtä Koillis-Thaimaassa. Nyt hänkin on jäänyt eläkkeelle.
Oli siinä juhlassa saarnakin. Mikä ettei, Hymyn maassa:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti