Saako edes yrittää?
Kävin Kotimaa24-palstalla kerran tiukkaa keskustelua siitä, saavatko ihmiset yrittää tehdä hyvää, jos heillä voi olla vääriä motiiveja. Keskustelu lähti liikkeelle siitä, että kerroin äitini kirkkokuoron jouluaattovierailuista sairaaloissa. Tällaisia kommentteja sain vastaani:
"Ei minua ne käynnit ärsytä, vaan se itsekehu, mikä niistä seuraa. Toinen juttu, mitä jäin tuosta kommentistasi miettimään, oli se, kumman takia niitä tehdään? Kävijän vai sen, jonka luona käydään? Parhaassa tapauksessa se auttaa molempia, huonoimmassa ei kumpaakaan, vaan kumpikin kokee vierailun raskaana velvollisuutena ja huokaisee kun se on ohi."
"Monestakin omaan henkilöhistoriaani liittyvistä syistä olen oppinut suhtautumaan kriittisesti "hyväntahtoiseen auttamiseen", jos vähänkin aistin siellä takana oman kilven kiillotusta tai falskia, ulkoaopittua fraseologiaa,"
"Ihmiset kohtaavat toisensa passiivisella ja ulkoisella tasolla hyvänmielen vaihdossa. Pitäisiköhän minun tilata jokin kuoro minun luo, jotta saan annettua heille hyvän mielen? Sitten saan minunkin tehtäväni täytettyä ja olisin hyödyksi hyväntekijöille."
"jos tässä kerran minut istutetaan onnellisen osaan, jonka tehtävänä on muita ymmärtää ja tukea, niin sanonpa seuraavan kerran tällaiselle auttamishaluiselle edustusrouvalle, joka tiilitalonsa ja Steiner-koulua käyvien lapsinerojensa maailmasta tulee hyväätarkoittavana tarkoituksenaan lohduttamaan, että "voi sinua raukkaa, kun elämäsi on niin tyhjää, että tuollaisella puuhastelulla koetat sitä täyttää"
Tuo on edelleen minusta todella rajua tekstiä. Tajusin, kuinka vaikea ihmisten onkaan ymmärtää toisiaan. Itse vastailin mm näin:
"Keskinäisen ymmärtämisen kerhon sääntöjen mukaan kerron, että minäkin ymmärrän sinua :) Jopa haluaisin olla samaa mieltä kanssasi. Jos räkärealisteja on olemassa, niin olen sellainen, en siis ihanteellinen. Haluaisin olla myös armollinen, itsellenikin, joka haluaisi niin paljon eikä pysty kuin pieneen osaan siitä hvyästä, jota varmaan voisi tässä maailmassa tehdä. Siksi en voi muidenkaan motiiveja arvostella, vaikka sitä niin usein haluaisinkin tehdä. Olen siis edelleen sitä mieltä, että myös huonot ja väärämotiiviset saavat yrittää tehdä hyviä tekoja tässä maailmassa. Räkärealistina ajattelen, että jos sellainen toiminta tässä maailmassa kielletään, kukaan ei ole kelvollinen tekemään yhtään mitään."
Jouluvalmistelut 1955: Joululaulutkin kuuluvat jouluun itsestäänselvästi:
"Joululaulu
Kyllä arvaatte varmaan
ketä ootamme aatto-iltana.
No, tietysti joulupukkia.
Ja kyllä sen arvaan
että pyytää hän ihan varmasti
että joku lapsista laulaisi
jonkun joululaulun armaan.
Ja siksipä aioinkin laulella
tämän laulun pukille joulusta."
Pori. Pyhäkoulukuoro 1950-luvulla. Johtajana Hilkka Mustonen. Olimmekohan mekin esiintyessämme jonkun mielestä pahantekijöitä väärin motiivein.
Kävin Kotimaa24-palstalla kerran tiukkaa keskustelua siitä, saavatko ihmiset yrittää tehdä hyvää, jos heillä voi olla vääriä motiiveja. Keskustelu lähti liikkeelle siitä, että kerroin äitini kirkkokuoron jouluaattovierailuista sairaaloissa. Tällaisia kommentteja sain vastaani:
"Ei minua ne käynnit ärsytä, vaan se itsekehu, mikä niistä seuraa. Toinen juttu, mitä jäin tuosta kommentistasi miettimään, oli se, kumman takia niitä tehdään? Kävijän vai sen, jonka luona käydään? Parhaassa tapauksessa se auttaa molempia, huonoimmassa ei kumpaakaan, vaan kumpikin kokee vierailun raskaana velvollisuutena ja huokaisee kun se on ohi."
"Monestakin omaan henkilöhistoriaani liittyvistä syistä olen oppinut suhtautumaan kriittisesti "hyväntahtoiseen auttamiseen", jos vähänkin aistin siellä takana oman kilven kiillotusta tai falskia, ulkoaopittua fraseologiaa,"
"Ihmiset kohtaavat toisensa passiivisella ja ulkoisella tasolla hyvänmielen vaihdossa. Pitäisiköhän minun tilata jokin kuoro minun luo, jotta saan annettua heille hyvän mielen? Sitten saan minunkin tehtäväni täytettyä ja olisin hyödyksi hyväntekijöille."
"jos tässä kerran minut istutetaan onnellisen osaan, jonka tehtävänä on muita ymmärtää ja tukea, niin sanonpa seuraavan kerran tällaiselle auttamishaluiselle edustusrouvalle, joka tiilitalonsa ja Steiner-koulua käyvien lapsinerojensa maailmasta tulee hyväätarkoittavana tarkoituksenaan lohduttamaan, että "voi sinua raukkaa, kun elämäsi on niin tyhjää, että tuollaisella puuhastelulla koetat sitä täyttää"
Tuo on edelleen minusta todella rajua tekstiä. Tajusin, kuinka vaikea ihmisten onkaan ymmärtää toisiaan. Itse vastailin mm näin:
"Keskinäisen ymmärtämisen kerhon sääntöjen mukaan kerron, että minäkin ymmärrän sinua :) Jopa haluaisin olla samaa mieltä kanssasi. Jos räkärealisteja on olemassa, niin olen sellainen, en siis ihanteellinen. Haluaisin olla myös armollinen, itsellenikin, joka haluaisi niin paljon eikä pysty kuin pieneen osaan siitä hvyästä, jota varmaan voisi tässä maailmassa tehdä. Siksi en voi muidenkaan motiiveja arvostella, vaikka sitä niin usein haluaisinkin tehdä. Olen siis edelleen sitä mieltä, että myös huonot ja väärämotiiviset saavat yrittää tehdä hyviä tekoja tässä maailmassa. Räkärealistina ajattelen, että jos sellainen toiminta tässä maailmassa kielletään, kukaan ei ole kelvollinen tekemään yhtään mitään."
Jouluvalmistelut 1955: Joululaulutkin kuuluvat jouluun itsestäänselvästi:
"Joululaulu
Kyllä arvaatte varmaan
ketä ootamme aatto-iltana.
No, tietysti joulupukkia.
Ja kyllä sen arvaan
että pyytää hän ihan varmasti
että joku lapsista laulaisi
jonkun joululaulun armaan.
Ja siksipä aioinkin laulella
tämän laulun pukille joulusta."
Pori. Pyhäkoulukuoro 1950-luvulla. Johtajana Hilkka Mustonen. Olimmekohan mekin esiintyessämme jonkun mielestä pahantekijöitä väärin motiivein.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti