• Liian monta katiskaa koettavana
  • Liian monta suuntaa edettävänä
  • Liian monta valintaa tehtävänä
Jos ei tiedä, mitä tehdä, niin olisiko parasta olla tekemättä mitään… Mitä enemmän kaivan asioita esiin, sitä enemmän aukeaa uusia risteyksiä ja etenemismahdollisuuksia. Aika loppuu kesken. Ei vain kuvaannollisesti vaan IRL.

Tällaista pohdin:

1. Porin Teljän seurakunta täyttää tänä vuonna 54 vuotta ja sen kirkko 44 vuotta.  Isäni oli tuon uuden seurakunnan ensimmäisen kirkkovaltuuston jäsen. Hänen kuolemastaan kirkkovaltuuston kokouksessa kerroin blogissani  +45 Missä olit. Äitini lauloi tuon kirkon ensimmäisessä kirkkokuorossa. Olimme vuosikausia tämän kotiseurakuntamme nimikkolähettejä.

2. Satakunnan Museossa oli näyttely, joka kertoi käymästäni Itätullin päiväkodista, jota silloin kutsuttiin Troilinkadun lastentarhaksi. Löysin näyttelystä tuttuja tavaroita ja kuvia Saima-tädistä. Puhelimesta saattoi jopa kuulla hänen ääntään, rätinän keskeltä. Hänestä kerroin blogissani  +609 Itätullin päiväkoti ja Tarinateatteri  

3.  Ostin Porin Karjala-seuran historiasta kertovan kirjan, Jaetut muistot, Porin Karjala-Seuran vaiheita 1940-2010.  Löysin kirjasta  isäni nimen useita kertoja. Omankin nimeni löysin. Porin Karjala-seuran äitienpäivistä kerroin blogissani +419 Äitien tarinat .


Satakunnan Kansassa oli kuva Troilinkadun lastentarhan lapsista. Olisipa mielenkiintoista saada tuonkin kuvan tiedot. Ihan niin kuin minäkin olisin tuossa joukossa. (Taas uusi polku valittavana…)
It%C3%A4tullin%20lastentarha%20Satakunna