+1162 Sukukokous grillin äärellä 280614

+1162 Sukukokous grillin äärellä

Yksi kaksi kolme neljä lasta

Nuorinkin jo kuusikymppinen. Mihin se aika meni?

Neljä sisarusta. Neljä puolisoa. Savuahventa, grillitikkuja, kahvia  ja plättejä. Jo neljäs peräkkäinen vuosi sovittuja tapaamisia tällä joukolla. Nyt päivitettiin jo yli neljäkymmentä vuotta sitten edesmenneen isän sota- ja sotasairaalareissuja, kihlojen ostoa Porissa Porin suurimman pommituksen päivänä  2.2.1940  ja vihkimistä Siikaisten pappilassa liikekannallepanokäskyn päivänä 18.6.1941. Sodan vaikutukset kolmanteen ja neljänteen polveen…

Leppoisaa. Aurinkoa. Kiitollisuutta tästä päivästä. Suosittelen.

1952. Merikarvia Lauttijärvi. Mäkelän mukulat.

+1161 Juhannuksen luontohavaintoja -ko/kö 220614

+1161 Juhannuksen luontohavaintoja -ko/kö

Joutsenko? Satakielikö?
Tikkako? Räkättikö?
Korppiko? Jäniskö?

- Mutta vain kaksi hyttystä. Jihuu.

Juhannuskuulumisia tekstiviesteillä:

Pojanpoika sai isältään  luontohavaintopisteeen, kun huomasi, että maa oli lämmin, kun aurinko paistoi hetken. Isosiskonsa kuulemma kulki paljain jaloin, kun tuli rakeita. Ei kuulemma ollut kovin kylmä.

Saatiinpa meilläkin sentään savuahvenia. Nam. (Kuva Simo Nieminen)

+1153 Vappuja vappuja vappuja 010514

+1153 Vappuja vappuja vappuja

On niitä muuten vietetty ennenkin

- Se vappu, jolloin juuri ostettu iso vappupallo osui kadulla rakennustelineen särmään ja puhkesi. Vieläkin muistan sen paikan. Se talo(kin) on jo aika rapistunut.

- Se vappu, jolloin myimme edesmenneen ystäväni Aulikki Tiiromäen  kanssa Mannerheimintiellä ja Ullanlinnanmäellä vappupalloja, joissa oli mainos vapunpäivän opiskelijatilaisuudesta Bio Bristolissa. (Kuva noista ilmapallonmyyjistä kirjoituksessa +884 Monia vappuja armorikkaita vappuja)

- Se vappu, jolloin olimme Eurajoen kristillisen opiston vappuseuroissa.

- Se vappu, jolloin istuin isän polkupyörän tarakalla ja vanhemmat kiersivät kaukaa vasemmiston vappujuhlakulkueen.

- Se vappu, jolloin olimme Hongkongin lähetin Hannu Palmun kanssa katsomassa thaimaalaista vappujuhlaa Bangkokin Sanaam Luangilla. (Kertomus tästä vapusta kirjoituksessa  +682 Vappua jaloin ja autolla)

- Se vappu, jolloin uusi kevättakki oli pakko laittaa päälle Porin vapputorille, vaikka ilma oli tosi kylmä.

- Se vappu, jolloin vedin Kansan Raamattuseuran opiskelijoiden vappujuhlien valmisteluja Helsingissä. Juhlat pidettiin Kivelän sairaalan juhlasalissa.

- Se vappu, jolloin täällä vierailleille lastenlapsille ostettiin vappupallot, jotka jäivät tänne leijumaan ja laskeutumaan aikanaan lattialle.

- Se vappu, jolloin vedin kansainvälisyyteen ja lähetystyöhön  liittyviä ryhmätöitä Länsi-Porin seurakunnan simaseuroissa. (Kertomus noista ryhmätöistä kirjoituksessa + 983 Mikä maa vappuna vaapukka)

Tämä vappu, jolloin vanha pari löntysteli vapputorille syömään muikkuja, kahvia ja lettuja ja ostamaan Saarenmaan juustoja ja metrilakritsaa.

Muuten, tältä suomalainen vappu on näyttänyt  thaimaalaisten silmin:

"Kaksi Suomessa vieraillutta thaimaalaista kirkon työntekijää palasi Thaimaahan. Paljon oli nähty ja koettu. Hyvältä oli tuntunut. Erikoisuuksiakin Suomesta oli löytynyt: "Tiedättekö, että Suomessa on joka vuosi sellainen Juoppojen päivä?" Vappu oli vietetty Helsingissä."

Merikarvia. Onneksi nämä kaksi thaimaalaista työntekijää kokivat Suomesta muutakin. Tässä he ovat vierailemassa Miehen veljen perheen ja Miehen äidin luona Miehen vanhassa kotitalossa. Silloin me itse olimme Thaimaassa.

+1149 Your Kingdome Come -lähetyskumppanuusneuvottelu Järvenpäässä 31.3.-3.4.2014 030414

+1149 Your Kingdom Come - lähetyskumppanuusneuvottelu Järvenpäässä 31.3.–3.4. 2014

Neljän päivän neuvottelu:
Painopisteenä koko maailma

"Suomen evankelis-luterilainen kirkko on kutsunut yhteisiin neuvotteluihin kansainvälisten kumppanuuskirkkojen edustajia eri puolilta maailmaa. Mukana ovat ensimmäistä kertaa Suomen kirkon ja kaikkien sen lähetysjärjestöjen yhteistyökirkot Aasiasta, Afrikasta, Euroopasta ja Latinalaisesta Amerikasta. Kyseessä on kansainvälisin luterilainen tapahtuma Suomessa 50 vuoteen." (KT)

Kyseessä ei ollut keskinäisen kehumisen kerho. "Tavoitteena on ollut kuulla kumppanuuskirkkojen edustajien ajatuksia siitä, millaisessa todellisuudessa he elävät ja millaisia toiveita heillä on yhteistyön kehittämisen ja työn painopisteiden valinnan suhteen." Yhdessä, erilaisina, yhteistyössä.

Thaimaan evankelisluterilaisesta kirkosta oli mukana kaksi edustajaa, piispa Banjob Kusawadee ja evankelista Sudajit Sornpan. On ollut upeaa seurata heidän elämäänsä vuosikymmeniä. Niin koki varmaan Mieskin tuossa kokouksessa  thaikielen tulkkina.

1994. Bangkok. Thaimaan evankelisluterilaisen kirkon synty. Yhteistyösopimusta allekirjoittamassa mm silloin juuri valittu ensimmäinen piispa Banjob. Mukana myös silloinen lähetysjohtaja Sakari Pinola.


1994. Bangkok. Lutheran Institute of Theological Education, nykyinen Luther-seminaari. Oppilaiden pihatalkoot, mukana myös silloinen opiskelija Sudajit.

+1137 Thaimaalaista tanssia Lokalahdella 210114

+1137 Thaimaalaista tanssia Lokalahdella

Kauniin kulttuurin kauniit kuvat

Kaikista Suomessa vierailleista thaimaalaisista ystävistä meillä ei ole kuvia. Hyviä muistoja kuitenkin. Joidenkin kanssa olemme vieläkin tekemisissä, ainakin jotenkin. Moni ihminen hoitaa nykyisin yhteytensä Facebookin kautta. Sen ulkopuolella pysyttäessä kaikessa ei pysy perässä. Jos haluaa siirtyä kultakantaan, kannattaa pysyä menneisyydessä, jolloin ajan myötä muistojen kultapatina sen kun vain vahvistuu. On todettava näillä vuosilla, että kaikkeen ei yksi ihmiselämä kerta kaikkiaan riitä. Liekö tarviskaan…

Norjassa asuu thaiystävä, Surangkana Dasiri, jonka me kaikki Thaimaassa työtä tehneet muistamme nimellä Khun Nok. Hän toimi vuosikausia lähetyksen thaisihteerinä, joka auttoi viranomaisyhteyksissä ja hoiti mm. viisumiasioita. Olin itse päätoimistossa osaksi työssä silloin, kun hänet valittiin työhön ja vietin tuntikausia hänen kanssaan ja mietin, mitä millainenkin suomalainen koulutus vastasi thaiyhteiskunnassa.

Kun Khun Nok vieraili Suomessa parikymmentä vuotta sitten, vierailimme myös Lokalahdella seurakuntavierailulla. Sitäkin oli mukava muistella nyt noiden edellisten piispantarkastusmuistojen ohella.


Hi Nok! Greetings to Greg, too :)

+1136 Piispantarkastuksen SYKE-ilta Porin Teljän seurakunnassa 180114

+1136 Piispantarkastuksen SYKE-ilta Porin Teljän seurakunnassa

Hyvää seuraa
Hyvää keskustelua
Hyvää iltapalaa
Hyvää musiikkia

Osallistuimme seurakuntamme piispantarkastukseen ihan vain seurakunnan rivijäseninä.  Ilta oli vapaamuotoista yhdessäoloa ja keskustelua. Se päättyi piispamme Kaarlo Kallialan iltahartaukseen kauniissa hämärässä kirkossa.

Olimme vuosia myös oman seurakuntamme omia lähetystyöntekijöitä, nimikkolähettejä. Monta piispaa olemme vuosien varrella tavanneet, jotkut heistä kotonammekin. Moni piispa on meitäkin tarkastellut ja tarkastanut, kuunnellutkin. Monessa nimikkoseurakunnassamme saimme Suomessa ollessamme osallistua myös erilaisiin neuvotteluihin, Lokalahden seurakunnassa aikoinaan jopa piispan seurueeseen koko piispantarkastuksen ajan. Joistain näistä kohtaamisista kirjoittelin jo blogissa aikaisemminkin, +692 Piispan tarkastus .

Juttelimme joidenkin seurakuntamme nykyisten ja entisten työntekijöiden ja luottamushenkilöiden kanssa meneillään olevasta tarkastuksesta. Siihen oli liittynyt lukuisia tapaamisia ja neuvotteluja. Erikoisen hyvältä tuntui se, että ohjelmaan oli liitetty myös keskusteluja seurakuntamme alueella toimivien herätysliikkeiden edustajien kanssa. Se vahvistaa yhteistä työtä ja työnäkyä. Sellaista kohtaamista tarvitaan kirkossamme juuri nyt. Hyvä!


Piispantarkastus Lokalahden seurakunnassa parikymmentä vuotta sitten, ruokailu Lasse ja Anneli Virtasen kotona. piispana arkkipiispa John Vikström. Kuva kotikokoelmista.

+1124 Jouluvalmistelut 1955: Ylioppilaskoti Tyttö-Logos 201213

+1124 Jouluvalmistelut 1955: Ylioppilaskoti Tyttö - Logos

Nuoruus ja vanhuus
Ihan sama

Suvun vakiosanastoon liittyy lastenlasten kautta uusia sanontoja. Ihan sama ja vaikka ovat sitä luokkaa. EVVK alkaa olla jo vanhanaikaista...

Elämäni jouluista ei voi unohtaa opiskeluaikaa. Monenlaisessa olin mukana, myös erilaisissa järjestelyissä. Kolmena vuonna asuin yhdentoista tytön muodostamassa kolhoosissa, Kansan Raamattuseuran opiskelija-asunnossa Tyttö - Logoksessa Maurinkadulla, kolmen hengen huoneessa.  Opiskelijapoikien Logos oli muutaman korttelin päässä. Heitäkin usein tavattiin. Kansan Raamattuseuran opiskelijatyö oli silloin juuri lähtenyt liikkeelle ja olin sen ensimmäisen opiskelijahallituksen ensimmäisenä sihteerinä pari vuotta. Yhteydet Kansan Raamattuseuran henkilökuntaan olivat tiiviit, etenkin kun olin kaksi kesää kesätöissä KRS:n Sana-laivalla.

Tyttö-Logoksen perinteisiin kuului järjestää omat joulujuhlat. Mauri ja Anna-Leena Tiilikainen olivat aina mukana, samoin Kalevi ja Eine Lehtinen. Asuntolassamme kahden huoneen väliovi saatiin levälleen ja niin pystytettiin iso juhlapöytä. (Minun sänkyni oli juuri sen oven alla ja se siis aina siirrettiin syrjään.) Mukaan kutsuttiin avecit, sukulaispojat  ja yhteisiä tuttuja, joita välillä nimitettiin  sisäpiirissä "yleisiksi miehiksi". Kaikkien tutut tulivat yhteisiksi tutuiksi noin tiiviissä ympyröissä. Seurustelukumppaneidenkin oli paras tyytyä siihen. Ohjelmassa oli kronikoita, Tiernapoikia, lauluja yms. Tässä kuvasatoa vuosilta 1967 ja 1968:




Mies oli näissä kahdessa juhlassa "yleisenä miehenä". Pieni vilaus hänestä näkyy näissäkin kuvissa. Kolmannessa Tyttö-Logoksen joulujuhlassa olimme kihlapari. Kävimme hakemassa sormukset juuri ennen juhlaa. Yleiseen tietoisuuteen asia tuli, kun minut valittiin ohjaamaan laululeikkiä "Missä on peukalo". Nimettömän kohdalla oikea nimetön kysyi vasemmalta nimettömältä "Mitä sulle kuuluu? ja vasen nimetön kumarsi ja sanoi "Kiitoksia hyvää". Tänä vuonna tuo silloinen kihlattuni lämmittää meille taas joulusaunan.

Jouluvalmistelujen 1955 Joulusaunarunossa ei näy lausujaa:

"(Joulusauna)
Minäpä aattona lämmitän
joulusaunan kovasti lämpimän.
Vien sinne halkoja suuren sylyn
että jouluna saisimme suuren kyulyn.
Minä vihdat huuhdon ja vedet kannan
ja saunan selvetä sitten annan.
Pian löylyyn pääsevät Marja ja Maikki
ja mummi ja vaari ja väki kaikki."

+1071 Suomi uussuomalaisille(kin) 090413

+1071 Suomi uussuomalaisille(kin)

Suomea melkoisen helpposelkoisella selkosuomella

Suomen kielen päivä.  Liput liehukoot myös uussuomalaisille, heille, joiden arkipäivää on yrittää selvitä suomen kielellä keskellämme. He joutuvat täyttämään samoja kaavakkeita, joiden parissa me kantasuomalaisetkin välillä avuttomina pähkäilemme. He joutuvat ymmärtämään välillä niin savon kuin raumankin murretta. Ja hesaa. He joutuvat tajuamaan, että harva suomalainen puhuu suomea niin kuin kirjoittaa. Tai että nuorten ja vanhojen sanasto vaihtelee tilanteen mukaan. Jos he eivät seuraa televisiota, he eivät ymmärrä, miksi joku sana tai lause tarkoittaakin ihan muuta kuin sen pitäisi tarkoittaa. Vitsiksi väännetyllä sanonnalla saattaakin on tosipohjansa jossain muumioituneessa vanhasuomessa.

Sitä oli niin tyhmä vieraalla kielellä vieraassa maassa. Näinkin sen olen sanonut: ”Thaimaassa aloin ymmärtää yhä paremmin sen, että kielen tarkoitus on toimia siltana, ei barrikadina.”

Toistelen näitä ajatuksia aina vain uudestaan, koska edelleen ja melko säännöllisesti olen tekemisissä uussuomalaisten kanssa. Tulkkinakin. He ovat jo täällä. Satsaus suomi vieraana kielenä –opetukseen kannattaa ihan varmasti. Monet ovat motivoituneita oppijoita. Jotkut ovat jo turhautuneet. Silti ja sittenkin: suomea uussuomalaiselle!

Pari linkkiä. Aina sopivin välein suosittelen Oppitoria, jossa on paljon materiaalia monenlaiseen suomen kielen taidon kohentamiseen. Toinen linkkini olkoon linkki Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sivuille, joissa on mahdollisuus saada informaatiota myös selkokielellä., Kirkon selkokieliset sivut. 

Thaimaan kansallislaulu thaihuilulle thainuoteilla ja kiinalaisilla nuoteilla:

+1067 Kulttuuritulkki ja maahanmuuttajat 200313

+1067 Kulttuuritulkki ja maahanmuuttajat

• Mikä maa
• Mikä valuutta
• Mikä kulttuuri

Kaikille sanoille ei ole vielä muodostunut vakiintunutta merkitystä. Mitä kulttuuritulkki siis tulkkaa ja miten?

Olen ollut mukana pohtimassa, miten entiset lähetystyöntekijät voisivat auttaa suomalaisessa kontekstissa erilaisesta kulttuurista tulleita ihmisiä ja niitä, jotka heitä kohtaavat. Riittävätkö rahkeet? Mitä omat kokemuksemme työskentelystä toisenlaisessa kulttuurissa ja sieltä paluu taas takaisin suomalaisen kulttuurin keskelle voivat antaa Suomeen tulleille ja heidän ympäristössään eläville. Voisimmeko olla purkamassa jo muodostuneita rajoja ja vaikuttamassa siihen, että niitä ei ollenkaan pystytettäisi? Suomen Lähetysseura oli aikoinaan valmis kokoamaan kulttuuritulkkien verkostoa omista entisistä työntekijöistään. Minäkin silloin ilmoittauduin. Samanlaista työtä olen paljon jo tehnytkin erilaisissa tilanteissa.

Kulttuuritulkki voi olla tarpeen tilanteissa, jossa uussuomalaisen ja perisuomalaisen on vaikea ymmärtää toinen toistaan.  Erilaisen kulttuuritaustan takia on helppo tulkita väärin toisen käytöstä. Jo pelkkä tieto siitä, mitä tietty käytös ilmaisee toisessa kulttuurissa, voi hälventää epäluuloja ja rikastuttaa yhdessäoloa.

Maahamme muuttaneetkin ovat osa suomalaisuutta. Pastori Samuel Luak, mainio huumorintajuinen vakuuttava persoona on toiminut kulttuuritulkkina jo vuosia. Tällaisia uussuomalaisia tarvitsemme. Espoon seurakuntalehti Esse kutsui häntä aikoinaan Suomalaiseksi Etelä-Sudanista. 

Mitä sinä haluaisit kulttuuritulkilta?

1978. Suomen Lähetysseura. Joulujuhla Tähtitorninkadulla lähetyskurssimme aikana.

+1053 Osaatko kirjoittaa nimesi? 090113

+1053 Osaatko kirjoittaa nimesi?

Nimellisesti nimetön

Aina silloin tällöin kohtaan ihmisiä, jotka eivät osaa kirjoittaa nimeään suomeksi. Omalla kielellään he sen hän kyllä osaavat. Heidän kielellään minun oli ensin vaikea allekirjoittaa tarvittavia papereita. Nyt jo osaan senkin. Ainakin suurin piirtein. Riippuen siitä, saanko kirjoittaa nimeni niin kuin se lausutaan suomeksi vain pitääkö minun arvata nimeni englanninkielinen versio ja kirjoittaa se. Nimeni kirjoitusasu siis vaihtelee samallakin kielellä. Olemmeko siis aina välillä nimellisesti nimettömiä?

Kesätöissä Hannoverissa tutustuin korealaisiin sairaanhoito-oppilaisiin. Heiltä sain nimeni kirjoitettuna koreaksi. Mitähän tuossa oikeasti mahtaa lukea:

On varmaan vaikea tajuta, että keskellämme kulkee heitä, jotka tarvitsevat lunttilapun allekirjoittaakseen tarvittavia kaavakkeita. Olen pyrkinyt neuvomaan, mitä tarkoittavat kaavakkeissa vaadittavat sanat etunimi, sukunimi, henkilötunnus, osoite, postinumero, postitoimipaikka ja puhelinnumero. Noista sanoista jotkut löytyvät KELA- kortista. Sillä ainakin pääsee jo alkuun.

1967 Hannover. Friederikenshift. Puutarhajuhla. Saksalais-suomalais-japanilais-korealaista ystävyyttä.

+1048 Mitä opitaan kielikoulussa? 040113

+1048 Mitä opitaan kielikoulussa?

Uusi kieli uusi mieli?

 

Uuden kielen oppimisvaiheessa kukaan tuskin ihan uutta mieltä saa, mutta ajattelurakenteita uusi kieli kyllä järisyttää.  Hetken jokainen varmaan tuntee olevansa avuttomana hyllyvällä suolla, kunnes silläkin oppii kulkemaan ja varomaan pahimpia silmäkkeitä. Matkallaan voi poimia muutaman makean marjankin. Totta puhuen, tuon suon marjat ovat kyllä aika happamia, niin todellisuudessa kuin kuvaannollisestikin.

Suomalaisesta kielikoulutuksesta:

”Koulutuksen tavoitteena on, että opiskelija oppii suomen kieltä niin, että hän selviää arkielämässä ja voi hakeutua joko suomenkielisiin ammatillisiin jatko-opintoihin tai työhön.
Tavoitteena on myös, että opiskelija lisää työelämä- ja opiskeluvalmiuksiaan, hankkii lisää tietoa yhteiskunnasta ja kulttuurista ja saa keinoja oman kotoutumisensa edistämiseen.”

 

Blogikirjoituksessani  +195 Miltä tuntui silloin ja miltä tuntuu nyt? kerroin omasta kielipolustani:

”Thaimaan valtion kielikoe joulukuu 1980. Kokeessa oli monenlaisia eri osioita. Eräässä kirjoituskokeessa koin kirjoittajan pahimman mahdollisen ongelman. Otsikkona oli kysymys, josta en tiennyt varmasti, mitä kysyttiin. Kysymys alkoi: "Omistaa tunne millainen." Sen ymmärsin. Jatko olikin vaikeampi: "Kun astua sisään oleskella Thaimaassa."  Thainkielessä ei ole aikamuotoja, joten en ollut varma, tarkoitettiinko tunteita tulomatkan aikana, juuri maahan tultaessa vai maassa jo oltaessa.

Jotain oli pakko kirjoittaa. Aikaa ei ollut paljon. Tein niin kuin usein Thaimaassa myöhemminkin. Kirjoitin ympäripyöreitä lauseita ja toivoin, etteivät tarkastajat huomaa minun tyhmyyttäni. Kielikoulun ohjeitten mukaisesti käytin paljon vaikeita sanoja (näyttääkseni, että osasin kirjoittaa niitä oikein), puhuin hyvää Thaimaasta (näyttääkseni, että minulle kannatti antaa lupa pysyä siellä) ja kerroin arvostavani thaimaalaisia arvoja (näyttääkseni, että olen kunnollinen ja rehellinen ihminen). Kirjoitin ajatuksistani lentokoneessa matkalla ollessani, juuri maahan tullessani ja jo maassa ollessani. Onneksi kukaan ei kysynyt tunteitani tuota kirjoitusta kirjoittaessani.”
 

Omien kokemuksieni kautta pystyn toivottavasti ymmärtämään niitäkin, jotka haluavat opiskella suomea Suomessa.

1979. Thaimaa. Bangkok. Kielikoulussa korealaisen luokkatoverini Kimin kanssa.

+1047 Iteffa Gobena, Lokalahti ja Mekane Yesus - kirkko 030113

+1047 Iteffa Gobena, Lokalahti ja Mekane Yesus - kirkko

Enkeleitä vieraana?

 

 Blogikirjoituksessani  +14 Kalentereista kerroin erään etiopialaisen vierailusta kodissamme Lokalahdella vuonna 1976. Tuo vieras vieraili tulkkinsa, vanhan ystävämme Ilpo Perttilän kanssa seurakunnan tilaisuuksissa ja yöpyi kotonamme:

”Uutiskatsauksessa mainittiin Mekane Yesus- kirkon johtaja Iteffa Gobena. Kun Keskimmäinen ei vielä ollut täyttänyt ensimmäistä vuottaan, tämä silloin nuori pappi oli Suomessa vierailemassa. Hän asui tulkkinsa kanssa pari päivää meidän kotonamme. Keskimmäinen sai olla tämän vieraan sylissä pitkät ajat ja nukahtaa vieraan hänelle laulamaan etiopialaiseen tuutulauluun.”

 

Tuon Suomen vierailun jälkeen Iteffa Gobena koki rajuja vaiheita. Näin hän kertoo niistä itse:

“During my leadership as the General Secretary of the Shawa Kaffa Illubabor Bethel Synod 1978 - 1981 I was imprisoned by the then Marxist Government and severely tortured physically. Only because of God's providence I was released after 2 years and eight months.”

 

Kun olemme nyt digitoineet vanhoja kasettejamme, myös tuo vieraan hyrisevä unilaulu on saatu esille. Onneksi nauhoitimme sen. Silloin emme vielä tienneet, että tuosta vieraasta tulisi vuonna 2001 yli viiden miljoonan jäsenen Etiopian Mekane Yesus-kirkon presidentti.  Mies tapasi Iteffa Gobenan kerran Genevessä ja muistutti häntä tuosta vierailusta luonamme. Silloin emme vielä tienneet, että tuo ääninauha oli tallella.

1976 Lokalahti. Iteffa Gobena ja Ilpo Perttilä.

+1036 Kalenterissa viimeistään 191212

+1036 Kalenterissa viimeistään

Milloin onkaan viimeistään?

En ole virallinen asioimistulkki enkä siis käännä virallisia asiapapereita, mutta olen luvannut olla käytettävissä tarpeen mukaan, kun muita ei ole saatavilla.  Tarvetta olisi varmaan paljon, mutta budjetit valittavat… Tulkin tehtävään kuuluu välillä myös kulttuuritulkin tehtäviä. On lupa selittää myös sitä, miksi joissain tilanteissa väärinymmärrysten vaara lisääntyy. Kun tietää jotain erilaisista tavoista, ei tarvitse kysyä muodossa: Miksi ihmeessä…

Viimeistään. Tajusin vasta vuosien jälkeen, kuinka tämä sana voi tuottaa ongelmia viranomaisten kanssa. Ei ole itsestään selvää, että kaikki ymmärtävät, että viimeistään tarkoittaa viimeistä mahdollista päivää eikä suinkaan ensimmäistä mahdollista. Kuinka moni onkaan varmaan myöhästynyt asioinnissaan juuri tästä syystä. Ei sana ”aikaisintaankaan” kovin helposti aukea vieraskieliselle eri kulttuurista tulleelle…

Nyt viimeistään on hyvä aika digitoida vanhoja puhekasetteja. Onneksi löytyi osaaja, joka osasi ostaa oikean piuhan oikeaan väliin. (www.digisi.fi)  Nyt on ollut hauska kuunnella myös vanhoja Tuhatjalkaisen lauluja (vuodelta 1973) ja hoilottaa mukana, kun krokotiili ui Kiinaan asti ja nielee kielensä oppiakseen kiinan kielen, tai toistella vanhaa (Kirsi Kunnaksen) viisautta: ” Huono omenasato. Asuntopula, sanoi omenamato.”

 

+1030 Kalenterissa maahanmuuttajat ja Karmela Liebkind 131212

+1030 Kalenterissa maahanmuuttajat ja Karmela Liebkind

Taakse jättäneet
Edestä löytäneet?

Huomaan, että jo parisenkymmentä vuotta sitten sain olla mukana miettimässä ja puhumassa maahanmuuttajien asemasta Suomessa. Työnohjauksen vastavuoroisuuden vuoksi sain pitää joitain luentoja myös hoitoalan opiskelijoille:

13.12.1994 Porin terveydenhoito-oppilaitos. Monikulttuurinen hoitotyö, 9.00-10.30.

Tällaisia muistiinpanoja ja lainauksia löydän tuon luennon valmisteluista vihoistani. Lähteenäni oli silloin kirja, Karmela Liebkind: Maahanmuuttajat. Kulttuurien Kohtaaminen Suomessa, 1994-

Riskiryhmät:
1. henkilökohtaisen sosio-ekonomisen statuksen jyrkkä lasku
2. kykenemättömyys puhua maan kieltä
3. ero muista perheenjäsenistä
4. ympäröivän yhteiskunnan taholta tulevan ystävällisen vastanoton puuttuminen
5. eristyneisyys muista saman kulttuuritaustan omaavista henkilöistä
6. traumaattiset kokemukset tai maahantuloa edeltävä pitkäaikainen stressi
7. teini-ikä tai vanhuus siirtolaisuuden alkaessa
 

Taisin olla ajan hermolla jo silloin. Eivät nuo riskit ole kyllä tuosta ajasta mihinkään muuttuneet. Onneksi kaikki maahanmuuttajat eivät kuulu noihin riskiryhmiin, vaikka helppoa muutto tuskin kenellekään on ollut.

2009. Pori. Satakunnan monikulttuuriyhdistys ry. 

+1020 Kalenterissa kansainvälisyyttä 031212

+1020 Kalenterin kansainvälisyyttä

Kummotti ja mimmotti.
Tommotti.

 

Jossain vaiheessa suomalainen ihmettely vaihtui kansainvälisyyden ymmärtämiseksi. Sen saivat aikaan ihmiset, jotka osoittautuivat tavallisiksi ihmisiksi erilaisuuden valepuvussa. Kansainvälinen kumppani omassa kahvi - tai ruokapöydässä keskustelemassa tavallisia asioita tavallisella tavalla alkoi tuntua riemastuttavan tutulta.

3.12.1985. Piispa Daniel Chong, pastori Paul Chong ja Mr Philip Chen syömässä meillä, Malesian –Singaporen luterilainen kirkko.

Kun Mies oli työvierailulla Singaporessa ja Malesiassa, hän vuorostaan kävi piispa Chongin kotona syömässä. Vuoroin tutuissakin käydään.

+1019 Kalenterin matkalaisia 021212

+1019 Kalenterin matkalaisia

Sieltä tulevat
Tuonne menevät
Jäljet jättävät

Jospa olisi tajunnut pitää ajoissa vieraskirjaa. Onneksi kalenteri edes jotain kertoo:

2.12.1984. Ilari Rantakari iltateellä matkalla Kalkutta - Helsinki

Suurlähettiläs Ilari Rantakari oli 1980-luvulla jonkin aikaa Luterilaisen Maailmanliiton neuvonantajana Intian Kalkutassa. Myöhemmin hän on jatkanut kansainvälistä uraansa Ulkoministeriön palveluksessa useassa eri tehtävässä. Yhdestä vaiheesta kerroin blogissani jo aikaisemmin:

”Ilari Rantakari, suurlähettiläs, oli yhteyshenkilönä Jolon panttivankikriisin aikana. Kerroin hänelle myöhemmin, että sen kesän rippikouluissa nuoret olivat halunneet maailmantilanteesta puhuttaessa rukoilla noiden panttivankien puolesta.”

Vuonna 2004 saimme Miehen kanssa juontaa Rauha kaikille? - foorumin Suomen Lähetysseuran lähetysjuhlilla Mikkelissä. Siellä Ilari Rantakari puhui mm näin:

”Maailmassa palaa - ja on oletettavaa, että ihmisen maailmassa ongelmat, kriisit ja konfliktit tulevat jatkumaan. Meille kaikille kuulu kuitenkin lähettäjämme kehotus: 'Autuaita ovat rauhantekijät'...”

Kelpasi kyllä kutsua kotiin vieraita, kun meillä oli ahkera siivoaja ja kukkien asettelija:

 

1984 Thaimaa Bangkok, Soi Suan Phlu. Kotiaskareita

+1010 Heimo Haitto 251012

+1010 Heimo Haitto

Mennyt mutta muisteltu

Jouduin puolustelemaan musiikkimakuani. Olin maininnut Vesa-Matti Loirin Eino Leinon yhteydessä ja sain kuulla siitä. En kuulemma ymmärtänyt mitään musiikista. Oma vastaukseni oli: ”Makuasioista ei kannata kiistellä, keskustella kyllä voi. Joskus asiallisestikin, välillä näin muuten. Toisten tunteisiin kannattaa suhtautua armollisesti, musiikkimaussakin.”

Jäin miettimään nuorta, oikeastaan hyvin nuorta rippikouluikäistä itseäni, joka pääsi konserteissa säestäjien nuottien sivujen kääntäjäksi. Ensimmäinen heistä oli Timo Mikkilä, pianisti, jota olin kunnioittanut jo aikaisemminkin, radionkuuntelijana. Muistin myös Heimo Haiton. Löysin  kouluaineeni tuolta ajoilta: Unohtumaton konsertti. Opettaja oli kirjoittanut aineen loppuun näin: ”Sen konsertti-illan musiikista olisi voinut kirjoittaa enemmän.”  Aine luettiin ääneen ja siitä keskusteltiin. Luokka oli sitä mieltä, että se oli hyvä sellaisenaan: Tässä se on:

”Mies on kalpea, laiha ja väsyneen näköinen. Hänen silmänsä ja ajatuksensa ovat jossain kaukaisuudessa. Viulu toistaa sävelkulkua, ensin juoksutus ylöspäin, sitten rauhoittava tasaisuus. Ympärillä on joukko touhuavia ihmisiä, on miehen veli, joka kovaäänisesti selittää jotain vaimolleen, on iltapukuinen nainen, on vahtimestari, joka käy vähän väliä painamassa valotaulun nappuloita, on kiirettä, juoksua ja hälinää. Viulu ei väsy, se soi juoksutusta ylöspäin ja sitten rauhoittavaa tasaisuutta. Olen huoneen nurkassa, katselen ja kuuntelen.

”Heimo Haitto on tulossa kaupunkiin, suuri mestari, maailmanmatkaaja saapuu”, luki lehdissä. Minut kutsuttiin mukaan. Tarvittiin joku, joka kääntäisi nuottien sivuja. Se joku olin minä.

Muutaman hätäisen kädenpuristuksen jälkeen saan oikeuden katsoa läheltä tuota tunnettua hahmoa, ihmelasta, Amerikassa kävijää, miestä, jonka nimi yhdistyy rahaskandaaliin.

Kuuluu kolmas soitto. Mestari astuu lavalle. Yleisö taputtaa käsiään. Alkaa konsertti.

Minun on seurattava mukana. Minun on tiedettävä, milloin alkaa seuraava sivu. Minulle ei riitä säveliä viulusta, on vain paperi, jonka mustat pisteet minun on ymmärrettävä. Minä lehdenkääntäjä, olen tahaton nappula. Minun on tiedettävä, milloin käännän lehteä. Ei ole muuta mahdollisuutta.

Tiedän, että selkäni takana oleva mies tahtoo sanoa jotain. Hänen viulunsa kielet soivat elämää. Hänellä ei ole enää muuta. Hänen soittonsa on se elämä, minkä hän omistaa.

Sormet hyppelevät viulun kielillä. Iltapukuinen nainen pianon ääressä painaa vuoroin mustia, vuoroin valkoisia koskettimia. Silmät seuraavat nuotteja. Jossain kaukana, pimeässä, on ihmisiä, jotka kuuntelevat.

Kalpea mies on pukeutunut mustaan frakkiin. Tiedän, miten hänen pitkät vaaleat sormensa työntyvät sen hihoista aristokraattisina.

Kerran hän oli lapsi. Hän soitti pieni viulu kädessään ja kaikki pitivät ja olivat ihastuneita. Kerran hän matkusti Amerikkaan voidakseen voittaa enemmän suosiota ja oppiakseen enemmän. Kerran hän kertoi löytäneensä Jumalan ja soittavansa vain Hänen kunniakseen. Monet eivät pitäneet uutisesta ja olivat yllättyneitä.

Missä on hänen Jumalansa nyt? Onko se tuossa hänen kiihkeässä, vaativassa sävelessään vai kaukana Amerikassa, siellä, missä perhekin on, vai kenties sittenkin hänen sydämessään? Hän ei vastaa minulle, on vain sävel, joka vaatii seuraavaa säveltä mukaansa.

Välillä seuraa kumarruksia, käyntejä takahuoneessa. Kalpea mies hymyilee, sanoo muutaman sanan. Karjalassa hän on syntynyt, karjalainen hän on yhä. Monet sanat ovat unohtuneet Amerikassa olon aikana, lapsuuden murre on yhä jäljellä.

Taas jatketaan. Sävel seuraa toistaan. On vain konserttilava, matka toiseen paikkaan ja taas konserttilava.

Hänellä on uusi vaimo. Entinen on lasten kanssa kaukana. On tapahtunut paljon. Paljon entistä on särkynyt, paljon uutta on tullut tilalle.

Yhä hän soittaa. Yhä kääntyy lehti toisensa jälkeen.

Elämän kirjassakin on lehtiä. Ne kääntyvät myös. Yhä uudelleen voi soittaa samaa kohtaa viululla, yhä uudelleen voi harjoitella, kunnes kaikki on valmista. Elämä on ehdotonta. Se ei salli harjoittelua. Jos kerran on ollut kaikkien suosima ihmelapsi, ei se merkitse sitä, että kaikki jatkuu samanlaisena. Jos tahtoo pysyä korkealla, on jatkuvasti yritettävä.

Kalpean miehen viulu kiihtyy. Hän yrittää, hän tahtoo yhä voittaa. Mitä korkeammalle sävel nousee, sitä kiihkeämmäksi se tulee. Sitten, hyvin korkealla se murtuu.

Kalpea mies kumartaa. Suljen nuottikirjan. Konsertti on päättynyt.”

Minä ja muu perhe Heimo Haiton aikaan:

+989 Mikä suomalaisia ärsyttää? 220512

+989 Mikä suomalaisia ärsyttää?

Hymyllä ei täällä selvitä

Pitääkö aina osata käyttää oikeita termejä ja oikeita ilmauksia?  Onko parempi olla sanomatta mitään kuin käyttää vääriä sanoja? Jos uudessa tilanteessa en osaa käyttäytyä oikein, ansaitsenko näpäytyksen.

Onko parempi olla puhumatta pyörien päällä rullaavalle kuin käyttää väärää sanaa hänen kulkuneuvostaan? Onko viisaampi välttää keskusteluja ihmisen kanssa, jonka seksuaalisuudesta ei osaa käyttää oikeaa termiä? Onko parempi paeta surevaa, ettei vahingossa ota osaa väärällä tavalla? Onko helpompi kiertää eri tavalla uskovia, kun terminologia on hukassa? Onko paikkakunnalle muuttaneen syytä olla ottamatta kontaktia, kun hän ei tiedä paikkakunnan tapoja ja perinteitä?

Juttelu  maailmanmatkaajaystävän kanssa on aina yhtä mukavaa ja rentouttavaa. Keskustelumme kääntyi kerran taas siihen, miten voisimme auttaa Suomeen muuttaneita parhaiten sopeutumaan maahamme. Kerroin mainioista kulttuuritulkeista, jotka katsottuaan terävin ulkopuolisin silmin suomalaista käyttäytymistä osasivat hyvin varoitella uusia tulijoita. Ystäväni ymmärsi: Uusille tulijoille olisi pystyttävä kertomaan siitä, mikä kaikki suomalaisia ärsyttää… Ymmärsin minäkin. Näin se on oikeasti. Valitettavasti.

Monessa maassa työskennellyt ystäväni osasi antaa monta hyvää esimerkkiä siitä, mistä itsekin olen usein kirjoitellut. Jos haluaa pystyä kommunikoimaan oikealla tavalla oikeassa maassa, suomalaisenkin on opittava joustamaan. On tiedettävä tervehtimistavat, hymyt, katseen suunnat, oikea pukeutuminen oikeaan aikaan ja monet muut asiat, jotka väärin tehtyinä saattavat ärsyttää vuorostaan muiden maiden ihmisiä. Onko suomalaisten vaikeampaa uskoa, että meidänkin käytöksessämme on varottavaa…

Useimmissa maissa on kohteliasta seistä rivissä valokuvissa erilaisissa tilanteissa erilaisten ihmisten kanssa:

1993. Thailand Bangkok. Luterilaisen lähetyksen maallikkokoulutuskurssilta valmistuneet opettajakunnan kanssa.

+984 Maahanmuuttaneet keskellämme 040512

+984 Maahanmuuttaneet keskellämme

Matkalta on päästävä

Joskus perillekin

 

Maahanmuuttaja ei ole koko ajan muuttamassa. Hänen on lupa tulla joskus maahanmuuttaneeksikin. Milloin annamme toiselle luvan tulla suomalaiseksi?

Heräsin miettimään tätä asiaa muutama vuosi sitten, kun hyvä ystävämme kysyi: ”Enkö jo voisi olla suomalainen? Pitääkö aina mainita, että olen muualta kotoisin?” Totesin silloin, että innossani näyttää tasa-arvoisuuttani ja antirasistisuuttani oli sittenkin ripaus omahyväisyyttä: Minä se sentään olen niin hyvä, että kunnioitan kaikkia samalla tavalla… Toisin kuin nuo toiset tuolla…

Osa meistä edes jonkinlaisen kielitaidon omaavista thainkieltä opiskelleista on saanut tulla kokoon kerran pari vuodessa Kirkon maahanmuuttajatyön kutsusta. 

Löyhä verkosto. Kokemusten vaihtoa. Ajankohtaisia kohdattuja tilanteita salassapitovelvollisuus huomioon ottaen. Osa ennestään tuttuja ihmisiä, joita ei muuten enää tapaa.  Vertaistukea samankaltaisia tilanteita kohdanneille. Osa asioimistulkkeja, osa vapaaehtoisia, osa seurakunnan tai lähetysjärjestön työntekijöitä, osa eläkeläisiä… Kaikki puolestapuhujia.

Palavereissa on käsitelty esim seuraavisa asioita: Monikulttuurinen perheneuvonta. Mielenterveysongelmat. Nuorina Suomeen muuttaneet. Selkokieli. Rooli tulkkina ja ystävänä. Salassapitovelvollisuuden korostaminen. Kokemuksia suomalaisista viranomaisista. Avioerot ja oleskelulupa. Yhteistyö seurakuntien, viranomaisten ja kansalaisjärjestöjen kanssa.

Entä jos kansalaisvelvollisuuteemme kuuluisi korrekti käytös myös maahanmuuttaneita kohtaan?

Thaimaa. 1980? Kolme maahanmuuttanutta krokotiilifarmilla:

+979 Murphyn lakeja thaimaalaisittain 130412

+979 Murphyn lakeja thaimaalaisittain

• Ehdollista onnistumista
• Toisten ehdoin

Kuinka sitä haluaisikaan olla aina fiksu. Kuinka sitä haluaisikaan aina  pystyä kaikkeen. Mutkun ei. Ainaskaan aina. Tai oikeastaan aika harvoin, totta puhuen.

Kouluvierailut olivat mukavaa vaihtelua - sinänsä. Kerrankin seiskaa, kasia, ysiä ja lukiota, kutakin vuorostaan. Lukion tunnille oli koottu kolmea eri porukkaa eri tunneilta. Etukäteen en tiennyt miltä kaikilta. Jokaiselle jotain tai kenellekään ei mitään. Sitä kun ei tiedä… Vieraita uskontoja, kirkkohistoriaa, etiikkaa, kulttuuria, kuvaamataitoa…

Kuvien välissä näytin sananlaskuja, murphyläisiä ja thaimaalaisia pareittain:

Jos jokin voi mennä pieleen, se menee.

Koskaan ei ole liian myöhäistä korjata virheitään.

 

Elämää voi ymmärtää vain taaksepäin, mutta se on elettävä eteenpäin.

Eilinen on tämän päivän opettaja.

 

Mikään ei ole niin helppoa kuin miltä se näyttää.

Jos menet kylään, jossa kaikki iskevät silmää, sinun on opittava iskemään silmää samalla tavalla.

 

Et pysty nitistämään puhumalla ihmistä, joka tietää, mistä puhuu.

Tyhmäkin ihminen osaa liioitella viisaasti.

 

Skannnasin kouluvierailua varten kuvan buddhalaisesta munkkiystävästämme Mahapratumista. Tutustuin häneen viedessämme suomalaisia vieraita tutustumaan erääseen keskeiseen buddhalaiseen temppeliin. Siellä monet munkeista halusivat harjoitella englanninkieltään. Munkki Mahapratum  vieraili sitten meillä kotona muutaman kerran.  

Kerran Mies ja miespuolinen lähettiystävämme Nepalista kävivät vierailulla munkki Mahapratumin ”kutissa”. Harvinainen etuoikeus.