+1176 Innostuvaisuuden ylistys 280914

+1176 Innostuvaisuuden ylistys

Ajattelen.
Ihanaa.

Olen vihdoinkin keksinyt sen, mikä pitää minut käynnissä: Olen innostuvainen.  

Huomaan, että lähipiirissäni ja ympäristössäni on ylen määrin muitakin innostuvaisia. Me monet siis innostumme mitä ihmeellisimmistä asioista. Kaikki eivät innostu niistä samoista asioista, eivät ainakaan niin paljon ja niin usein kuin me innostuvaiset.

Kun googlasin innostuvaisuutta, minulle tarjottiin innostuneisuutta. Ei se minusta ole ollenkaan sama asia, en ainakaan minä koe olevani niinkään innostunut vaan pikemminkin innostuva. Turhankin paljon innostuva. Turhan monesta asiasta innostuva. Ihan hassuista asioita innostuva. Ei aina salonkikelpoisesti  salonkikelpoisista jutuista innostunut.

Vanhetessa on pakko tajuta, että ihan kaikkeen siihen ei enää ehdi eikä kykene, mitä voisi elämässä kokeilla. On pakko valita. Onneksi saa edelleen uskoa tekevänsä vaikka mitä. Kunhan ei ota itseään enää liian vakavasti…

Taitaa olla niin, että monet blogituttunikin ovat innostuvaisia. Jotkut onnelliset ovat sen lisäksi sitkeitä ja innostuneitakin, mutta eihän kaikkien tarvitse olla samanlaisia, eihän?

Voi olla, että tähän kirjoitukseen pontena oli Turun Sanomien juttu pyöräilytutkimuksesta: ”Silmät kiinni ja polje”. Siihen osallistuin minäkin vahtimalla lastenlasten kanssa erään tutkimukseen osallistuneen henkilön koiraa kokeen aikana. Sekin oli hauskaa.

1979. Pyöräilytutkimusta Porin puistossa ennen Thaimaahan lähtöä.

+1175 Kypros, Kosovo, Kurdistan... 200914

+1175 Kypros, Kosovo, Kurdistan...

Palasimme Kyproksesta
Sydän  palasi perässä…

Istuimme kyproskahvilla pienessä kyproslaisessa kylässä kyproksenkreikkalaisen naisen ylläpitämässä torikahvilassa. Pienen torin toisella laidalla istui kyproksenturkkilaisia miehiä omassa tavernassaan.  Torin laidalla näkyi YK:n rauhanturvajoukkojen kaksikerroksinen talo, jonka katolla oli vuorille päin käännetty iso kiikari. Näkymään kuuluivat myös kirkko ja moskeija komeine torneineen sekä EU-rahoilla kunnostettu venetsialaisten aikoinaan rakentama torni. Historiaa joka kivessä.

Kyproslaisen Pylan kylän sanotaan olevan ainoa YK:n Vihreällä Linjalla (UN buffer zone) oleva kylä, jossa kyproksenkreikkalaiset ja kyproksenturkkilaiset elävät rauhanomaisesti yhdessä.
Tunnin vierailumme aikana ehdimme jutella kyproksenkreikkalaisen naisen, kyproksenturkkilaisten miehien, egyptiläisen miehen, Irakista tulleen kurdipakolaisen ja serbialaisen YK-sotilaan kanssa. Ihmisiä jokainen. Taisimme erota sovussa kaikkien kanssa.

1970 Kypros. Nikosian – Larnakan tie. Nyt tuota väliä huristeltiin nopeasti moottoritiellä.

+1174 Tattina 080914

+1174 Tattina

Kahden tason tatit

Tatinmetsästyksessä väsyy, vaikka niistä suuresti iloitseekin. Tattien perkaamisessa ja säilömisessäkin uupuu, vaikka niitä talveksi hamuaakin. Kuivuri pystyy vain tiettyyn määrään tatteja vuorokaudessa. Mökillä uunin päällykset ovat täynnä tarjottimia ja kuivuvia tattiliuskoja. Paistinpannulla kuivuvat pakasteeseen menevät. Ennätys oli kahden hengen puolen tunnin poiminta ja kuuden tunnin säilöntä. Kuitenkin: Nam Nam.

Ei niitä tatteja nyt totta puhuen sentään mitenkään mahdottomasti ole kerätty. Enemmänkin se on se tunnelma. Niitä nyt olisi. Voiko niitä siis jättää metsään… Jokainen ohilaukaus surettaa.

Muutama vuosi sitten Mies vei tuliaiseksi suppilovahveropussin mennessään pariksi kuukaudeksi luennoimaan vapaaehtoisena Bangkokissa toimivaan Luther-seminaariin. Kyllä ne vahverot kuulemma maistoivat thaimaalaisena versionakin opiskelijoiden ruokapöydässä.

Entä rouskuja… Ja ne vahverot…

Sienentunnistusta. Sienimetsästä tuli tällaisia kännykkäkuvia. Mikä tämä on?

+1173 Kaupungistuminen ja luonto 280814

+1173 Kaupungistuminen ja luonto

Kaupunkielämä
Luonnollistako?

Entinen esimieheni sanoi kerran eräässä kaupungistumista koskevassa seminaarissa, että hänen mielestään maaseutu on olemassa vain perustuotantoa ja kaupunkilaisten virkistymistä varten.  Vieläkin tuo ajatus häkellyttää – tai puistattaa – tai…   Voi olla, että maailmaa voi lukea tälläkin tavalla. Niin sitä eivät ehkä lue ne miljardit ihmiset, jotka asuvat kaupunkien ulkopuolella.

Vuosikaudet metropolissa opettivat sen, että Suomessa ei ole suurkaupunkeja. Kirjoitin jo joskus aikaisemminkin siitä, kuinka pieneltä Helsinki aina tuntui suoraan Bangkokista palattua – ja kuinka nopeasti se olikaan kasvanut suureksi muutaman kuukauden Porissa asumisen jälkeen. Elämä on oikeasti suhteellista ja kaikki me taidamme katsoa asioita varsin suppealta näkökulmalta. Näkökenttämme kulmakerroin on aika pieni.

On varmaan helposti laskettavissa, kuinka suuri alue meillä maapallon asukkailla olisi itseämme varten,  jos täällä kaikki todella tasattaisiin ja  jos kaikki pysyisimme vain oman reviirillämme ja hoitaisimme sen sisällä oman toimeentulomme…  Ja jätteemme…  Alkaisimme varmaan pian käydä vaihtokauppaa. Erikoistuisimme. Hinnoittelisimme palvelumme… Ja siinä taas oltaisiin.

Näitä tämmöisiä alkaa pakosti ajatella, kun viettää muutaman päivän kymmenien ihmisten kanssa, jotka ovat olleet työssä eri puolella maailmaa erilaisissa olosuhteissa. Vain sellaisessa joukossa tuntuu ihan tavalliselta avata keskustelu näin:

”Kun on saanut olla työssä maassa, jossa ihmissyöntiä on harrastettu…”

2014. Suomen Lähetysseuran Päiväkummun leirikeskuksen vessan seinässä on lappu, jonka olen jo kauan halunnut liittää blogiini. Nyt ystävä kuvasi sen ja lähetti sähköpostilla. (Kuva Arja Etola)

+1172 Marita Viitasalo, Mika Kares, Esko Salminen ja Winterreise 100814

+1172 Marita Viitasalo, Mika Kares, Esko Salminen ja Winterreise

Ehdinkö ennakkoon
Vai jäinkö jälkikäteen
Ei. Pääsin keskivaiheille

Mika Kares, Marita Viitasalo, Esko Salminen ja Winterreise olivat Helsingin juhlaviikkojen ohjelmistossa. Itse kuulin heitä Porissa Teljän kirkossa. Sitä ennen he olivat olleet jo Oulussa.

Menin. Näin. Kuulin. Pidin. Niin teki ilmeisesti myös kirkontäyteinen yleisö. Winterreisea en ole ennen kokonaan kuunnellutkaan. Tekstit oli jaettu yleisölle kahdella kielellä. Kun Esko Salminen ne vielä ennen kutakin laulua lausui suomeksi, oli entistä helpompaa paneutua saksankieliseen versioon. Saksaksi Schmerz räjähtää vielä rajummin kuin suomeksi.

Entiseen tapaani ehdin miettiä ja muistella muutakin. Sellaista sivuasiaa, mutta omakohtaista, kuten aina…

Esko Salmisesta olen kirjoittanut blogissani +78 Esko Salminen ja perinteet. Siellä muistelin mm hänen Jukolan Jussiaan Turun Kaupunginteatterissa.

Marita Viitasaloa kävin konsertin jälkeen jopa moikkaamassa. Kerroin yhteisistä muistoista viidenkymmenen vuoden takaa Parikkalan Oronmyllyltä.  Silloin minä vielä säestin laulut polkuharmonilla. En tiennyt, minkä tason pianotaiteilija säestykselläni silloin lauloi :)

1964. Oronmylly.

+1171 Suomi nettikameroiden silmin. Ja omin silmin. Ja omin vatsoin.150814

+1171 Suomi nettikameroiden silmin. Ja omin silmin. Ja omin vatsoin.

Monenlaista ahmimista

Täälläkin kävin.  Käy sinäkin. Tai ainakin kurkista.

Jokea ja torielämää. Pori. Eteläranta ja tori. Aamukahvia graavisiikavoileivällä.
Merta ja torielämää. Helsinki. Eteläranta.. Toripenkki ja kanavaristeily. Vadelmia ja kirsikoita. Kalaa(kin).

Koskea ja vanhoja tehtaita. Tampere. Pihviä.

On sitä tullut elämässään syöneeksi vähän vaikka mitä.  Ja sitäkin useammin tullut syöneeksi paljon. Ja vähän kenen kanssa tahansa. Ja paljon milloin missäkin.

1990. Thaimaa. Bangkok.Thaimaan luterilaisen koulutuskeskuksen silloinen työntekijäjoukko silloisen kotimme silloisen ruokapöydän ääressä.

+1170 Suomen Lähetysseura ja Riihikirkko televisiossa 3.8.2014 040814

+1170 Suomen Lähetysseura ja Riihikirkko televisiossa 3.8.2014

Ylistys olkoon Ristiinnaulitun
Riihikirkostakin

Sunnuntaina 3.8.2014 Yle ykköseltä näkyi jumalanpalvelus Suomen Lähetysseuran rippileiriltä Oriveden Päiväkummusta. Lähetin sen jälkeen jumalanpalveluksen toimittaneelle entiselle työtoverilleni Riitta Heinolle sähköpostia:

”Kiitos upeasta jumiksesta. Jee. Hyvää matkaa. Matkassanne mukana.”

Meininkiä ja menoa vanhaan ja uuteen malliin.

Tuossa leirikeskuksessa aloitimme lähetyskurssimme elokuussa 1978. Kaikki kolme lastamme ovat myös käyneet rippikoulunsa siellä ja olemme osallistuneet siellä lukuisiin leireihin ja koulutustilaisuuksiin. 

1978 Päiväkumpu. Riihikirkko.

+1169 Sibelius Thaimaasta käsin katsottuna 020814

+1169 Sibelius Thaimaasta käsin katsottuna

”Sibelius Finland Experience”
Sibelius Thailand Experience

Juonnettu kolmen vartin Sibelius-konsertti Musiikkitalossa oli nautittava kokemus. Konsertin jälkeen kerroin konsertin juontajalle Vesa Ruotoselle, että meillä oli kokemuksia Sibeliuksesta myös Thaimaassa. Kerroimme myös, että Thaimaassa presbyteeri/baptistikirkon virsikirjassa on Finlandian sävelmään kirjoitettu virsi. Lupasin toimittaa kopion siitä hänelle myöhemmin.

Osa näistä kertomistamme jutuista on vanhassa blogikirjoituksessani +563 Sibeliuksen syntymäpäivä:

Keskustelussa muistimme kertoa  myös sen, että kesällä 1998 Suomessa vieraillut Thaimaan luterilaisen kirkon koulutuslaitoksen tanssi- ja musiikkiryhmä Phon Siam oli harjoitellut Finlandian thaimaalaisilla bambusta valmistetuilla angkalung –soittimilla ja esitti sitä ympäri Suomea mm Savoy-teatterissa Helsingissä ja Kuopion Lähetysjuhlilla. Todennäköisesti ainutlaatuinen esitys. (angkalung (อังกะลุง) the bamboo shakers)

+1168 Turun Sanomat: "Kanootilla roskia vastaan" Aurajoki 26.7.2014 280714

+1168 Turun Sanomat: ”Kanootilla roskia vastaan" Aurajoki 26.7.2014

Positiivista piilonipotusta
Down by the Laituri

TS: ”Kolme ihmistä, kaksi jätesäkkiä ja yksi intiaanikanootti.”  
”Turun luonnonsuojeluyhdistyksen tempauksen tarkoituksena oli enemmän saada ihmisiä miettimään roskaamistaan kuin varsinaisesti puhdistaa jokea.  Kolme Turun luonnonsuojeluyhdistyksen  aktiivia meloi intiaanikanootilla Aurajoessa  ja keräsi muuta liikennettä väistellen talteen juhlijoiden sotkuja.”

Yksi asianosainen: ” Meidän mielestä tuo melonta ja mittaus on tehokkaampi keino kuin pelkkä asiasta mariseminen… :-) ”

”Päivän faktoidi: Tiesittekö, että EU:n ympäristövirasto on tällaisia kampanjoita varten standardoinut tärkeimmät roskakoodit,  ja omat koodit saa  mm tamponit (G144), kondomit (G133), ja huumeruiskut (G99)?”

Tuon yhden roskankerääjän isäkin on muuten nuoruudessaan purjehtinut yhdessä ystävänsä kanssa ystävän upopuudella itsevalmistetulla optimistijollalla tuota samaa jokea alas Tuomaansillalta lähtien. Down by the Aurajoki.

+1167 Matkoja, tapaamisia ja lähetystyön mietiskelyä 240714

+1167 Matkoja, tapaamisia ja lähetystyön mietiskelyä

Menevä muuttuu moneksi
Muutama päivä  - monta elämää

Joskus sitä vain istuu tuolilla ja pitää yhteyttä maailmaan näppäimiä näpytellen. Joskus taas live-elämäkin maistuu mainiolta. Jälkimmäisen vaihtoehdon vuoro:

Luettelomuodossa: Ensimmäiset lapsenlapsen rippijuhlat Turussa. Moninaisia tapaamisia sukujen ja ystävien kanssa. Yöpyminen Misiroilla = Keskimmäisen, The Vävyn ja Rontti-kissan luona. Käyskentelyä muistojen kaupungissa Naantalissa Keskimmäisen Kummitädin kanssa. Kalaruokaa rantaravintolassa. Siirtyminen Helsinkiin. Iltaruokana espanjalaista. Yöpyminen presidentillisessä hotellissa. Käyskentelyä ja virallisempaa tapailua Helsingissä. Istuskelua torin laidalla herneiden, vadelmien ja kirsikoiden kanssa. Kanavaristelyä kauniilla merellä. Iltaruokana tsekkiläistä.. Toinen presidentillinen yö. Turistikonsertillinen Sibeliusta Musiikkitalossa. Siirtyminen Lahteen. Jutustelua Esikoisen Kummisedän ja Kummitädin kanssa. Siirtyminen Poriin nukkumaan.

Moninaisen keskellä moninaista mietiskelyä monen kanssa lähetystyöstä. Mitä se on, mitä sen pitäisi olla ja mitä ei. Mitä ja miten siitä pitäisi tiedottaa ja mitä ja miten ei. Ollako puolestapuhuja vai eikö olla. Siinä vasta kysymyksiä.

Välillä tutkistelen  lastensuojelun thaisanastoa. Niissäkin asioissa on riittävästi kysymyksiä.

1971. Naantali. Siihen aikaan saastutettiin vielä luontoa, onneksi edes vain mäntysuovalla.