+1176 Innostuvaisuuden ylistys 280914

+1176 Innostuvaisuuden ylistys

Ajattelen.
Ihanaa.

Olen vihdoinkin keksinyt sen, mikä pitää minut käynnissä: Olen innostuvainen.  

Huomaan, että lähipiirissäni ja ympäristössäni on ylen määrin muitakin innostuvaisia. Me monet siis innostumme mitä ihmeellisimmistä asioista. Kaikki eivät innostu niistä samoista asioista, eivät ainakaan niin paljon ja niin usein kuin me innostuvaiset.

Kun googlasin innostuvaisuutta, minulle tarjottiin innostuneisuutta. Ei se minusta ole ollenkaan sama asia, en ainakaan minä koe olevani niinkään innostunut vaan pikemminkin innostuva. Turhankin paljon innostuva. Turhan monesta asiasta innostuva. Ihan hassuista asioita innostuva. Ei aina salonkikelpoisesti  salonkikelpoisista jutuista innostunut.

Vanhetessa on pakko tajuta, että ihan kaikkeen siihen ei enää ehdi eikä kykene, mitä voisi elämässä kokeilla. On pakko valita. Onneksi saa edelleen uskoa tekevänsä vaikka mitä. Kunhan ei ota itseään enää liian vakavasti…

Taitaa olla niin, että monet blogituttunikin ovat innostuvaisia. Jotkut onnelliset ovat sen lisäksi sitkeitä ja innostuneitakin, mutta eihän kaikkien tarvitse olla samanlaisia, eihän?

Voi olla, että tähän kirjoitukseen pontena oli Turun Sanomien juttu pyöräilytutkimuksesta: ”Silmät kiinni ja polje”. Siihen osallistuin minäkin vahtimalla lastenlasten kanssa erään tutkimukseen osallistuneen henkilön koiraa kokeen aikana. Sekin oli hauskaa.

1979. Pyöräilytutkimusta Porin puistossa ennen Thaimaahan lähtöä.

+1167 Matkoja, tapaamisia ja lähetystyön mietiskelyä 240714

+1167 Matkoja, tapaamisia ja lähetystyön mietiskelyä

Menevä muuttuu moneksi
Muutama päivä  - monta elämää

Joskus sitä vain istuu tuolilla ja pitää yhteyttä maailmaan näppäimiä näpytellen. Joskus taas live-elämäkin maistuu mainiolta. Jälkimmäisen vaihtoehdon vuoro:

Luettelomuodossa: Ensimmäiset lapsenlapsen rippijuhlat Turussa. Moninaisia tapaamisia sukujen ja ystävien kanssa. Yöpyminen Misiroilla = Keskimmäisen, The Vävyn ja Rontti-kissan luona. Käyskentelyä muistojen kaupungissa Naantalissa Keskimmäisen Kummitädin kanssa. Kalaruokaa rantaravintolassa. Siirtyminen Helsinkiin. Iltaruokana espanjalaista. Yöpyminen presidentillisessä hotellissa. Käyskentelyä ja virallisempaa tapailua Helsingissä. Istuskelua torin laidalla herneiden, vadelmien ja kirsikoiden kanssa. Kanavaristelyä kauniilla merellä. Iltaruokana tsekkiläistä.. Toinen presidentillinen yö. Turistikonsertillinen Sibeliusta Musiikkitalossa. Siirtyminen Lahteen. Jutustelua Esikoisen Kummisedän ja Kummitädin kanssa. Siirtyminen Poriin nukkumaan.

Moninaisen keskellä moninaista mietiskelyä monen kanssa lähetystyöstä. Mitä se on, mitä sen pitäisi olla ja mitä ei. Mitä ja miten siitä pitäisi tiedottaa ja mitä ja miten ei. Ollako puolestapuhuja vai eikö olla. Siinä vasta kysymyksiä.

Välillä tutkistelen  lastensuojelun thaisanastoa. Niissäkin asioissa on riittävästi kysymyksiä.

1971. Naantali. Siihen aikaan saastutettiin vielä luontoa, onneksi edes vain mäntysuovalla.

+1157 Esra Elovainio ja ennekkoluuloisuus 030614

+1157 Esra Elovainio ja ennakkoluuloisuus

Hypoteesi Tutkimus Tulos
Mistä portista ulos?

Hypoteesi voidaan todistaa oikeaksi tai vääräksi erilaisista lähteistä erilaisin metodein.

Tutkimustuloksen pitäisi olla puolueeton yhteenveto löydetyistä faktoista. Pitäisi.

Helsingissä Maailmalla Kylässä käydessämme pystyimme melkein vastustamaan kirjapöytää , melkein. Toinen käteen tarttunut ja kiinni jäänyt teos oli Olli Löytyn kirja: Ambomaamme, Suomalaisen lähetyskirjallisuuden me ja muut, Vastapaino, Tampere 2006. Hyvä löytö Löytystä.

Olli Löytty pohti mm Suomen Lähetyssanomissa edelleenkin julkaistavan Esra Elovainion maailmankuvaa. Hän itse piti Esra Elovainiota ”osoituksena sarjakuvan kyvystä mennä stereotypioiden tuolle puolelle.” Hänen tulkintansa mukaan ”naiivi ja rodullisille eroille värisokea Esra on mitä edistyksellisin agentti sitä vallitsevaa representaatiojärjestelmää vastaan, jossa etnisiä eroja koskevat merkitykset redusoituvat stereotypioiksi”. Hän kritisoi mm Raisa Simolan näkökulmaa, jossa tämä ”rinnastaa Esran piirtäjä-käsikirjoittaja Martti Pentin arkkikolonialisti Rudyard Kiplingiin".

Meille monille ulkomailla työskennelleelle Esra Elovainio on kuvannut myös meitä nykyajan lähetystyöntekijöitä, jotka olemme usein olleet ihan metsässä omissa yrityksissämme ylittää kulttuurirajoja. Esra on opettanut meitä nauramaan itsellemme.

Siitä ennakkoluuloisuudesta. Näinäkin päivinä koen, että liian moni edelleen lukee tiettyjä kirjoituksia omien ennakko-oletustensa kautta.  Väitetään, että tiedetään, mitä toinen on tarkoittanut. Se lipsahtaa meiltä kaikilta ehkä huomaamattakin.  Joskus voisi olla syytä muistaa sanoa, että olettaa ymmärtävänsä, mitä toinen on tarkoittanut, kuin sanoa, että ymmärtää, mitä toinen on itse asiassa halunnut sanoa.

Esrasta ja Martti Pentistä olen kertonut blogissa ennenkin. Hän on ollut yksi katalyyteistäni, numero 68.

119 Naurun paikka ja  +889 Tätiyskin on kova sana

+1156 Thaimaan tankkivalta 280514

+1156 Thaimaan tankkivalta

Vallan voi myös anastaa

Vieläkin varon sanojani. Se on selkärangassa. Muutama vallankaappaus sitten entisiä työtovereitani haastateltiin aamutelevisiossa. Hekin olivat tehneet toimittajien kanssa sopimuksen siitä, mistä ei puhuta.

Sitä kaikkea, mitä maailmalla vallan saamiseen, sen käyttöön ja siitä kilpailemiseen tarvitaan, on Kotosuomessa vaikea tajuta. Se on jotain aivan muuta kuin nahistelu puolueiden ja äänimäärien merkityksestä kulloisessakin tilanteessa. Sähköpostissa olen joitain väsyneitä tunnelmia aina välillä vaihtanut siellä kaukana olevien kanssa. Kaikkea ei vain aina jaksa selittää niille, jotka sitä eivät ole kokeneet.

Lähdin taas etsimään, mitä olen näistä asioista blogissanikin jo aikaisemminkin vihjaillut. Tässä joitain vanhoja purkauksiani:

26.8.2007 128 Totuus ja/vai rakkaus 
6.11.2007  56 Valta ja johtajuus
10.12.2007 22 Perustuslain päivä 
14.10.2008. +234 Kansanvallan kuvioita 
22.11.2009. +523 Mies ja ääni ja raha  

1979, Bangkok  Samoilla kaduilla on marssittu ennekin.

+1155 Muista äänestää!!! 180514

+1155 Muista äänestää!!

Äänellään lintukin laulaa

Olen käynyt yleensä aina äänestämässä, jos se vain on ollut mahdollista- Se on vanha tapani, yritys suosia demokratiaa silloinkin, kun en siihen aina itsekään usko. Demokratian vaihtoehdot vain tuntuvat vieläkin huonommilta vaihtoehdoilta.

Olen muutaman kerran jo kirjoittanutkin äänestysmuistoista täällä blogissani.  Taidan siis olla yhteiskunnallisesti valveutunut vai mitä?

 +957 Padan ja kattilan dialogi  muisteli presidentinvalitsijamiesäänestystä Suomen edustustossa Bangkokissa vuonna 1982,  asiainhoitajan aikaan.  
+876 Vaalit 2011  kertoi viime eduskuntavaaleista Bangkokin Suomen suurlähetystössä.
 +230 Selkokielen saloja  kertoi ulkomaalaisille annetusta ohjeistosta kunnallisvaaleissa. Niitä olin päässyt tulkkaamaan.
 +967 Pitääkö päättäjän olla röyhkeä? pohti sitä, millaisia ihmisiä päätöksenteossa tarvitaan.
 +234 Kansanvallan kuvioita kuvasi omia kokemuksia Thaimaan politiikasta.
128 Totuus ja/vai rakkaus  pohti Suomessa harvemmin kohdattua ongelma, vaalien ja vallankumouksen suhdetta 

Äänestän, koska äänestys ei ole kansalaisvelvollisuus. Se on mitä suurimmassa määrin kansalaisoikeus.

Pori. Vanhoista parhaillaan selvityksen alla olevista papereista löytyi tällainenkin, 1950-luvulta. Isäni oli siihen aikaan Porin kaupunginvaltuuston jäsen. Näin häntä silloin mainostettiin:

+1148 Kierrätyspuhelimen vanhat tekstiviestit 010414

+1148 Kierrätyspuhelimen vanhat tekstiviestit

Kuka vanhoja ei muista
Sille tekstiviestejä silmään

Laatikoissa oli säästynyt vanha varapuhelin. En edes pyri arvaamaan mitä vuosimallia se oli. Itse se kyllä pyrki ikäänsä vihjailemaan vanhoilla säilyneillä tekstiviesteillä. Tällaista löysin:

22.4.2004. Miniältä: ”H. muuten just oppi lukemaan! Nyt se lukee J:lle sarjakuvia.”
22.1.2005 Thaimaan rannalta tsunamin jälkeen ruumiiden tunnistusryhmässä olleelta ystävältä: ”Suurkiitokset muistamisestasi.”
18.1.2006 Esikoiselta: ” I: Jos mä näen tähdenlennon niin mä toivon et jos mun suuhun joskus hyppää sammakko niin et se on pieni et mä en tukehdu siihen.”
1.4.2007 Esikoiselta: ”ohjaaja soitti just, sain apurahan 2 kk amazonille mittaamaan salamoita! sadekausi alkaa sopivasti kun H:n työ loppuu, pientä säätöä tulee, mutta rock!”

Tuohon viimeiseen me melkein kaikki viestin saaneet menimme silloin lankaan.
Hyvää aprillia teille kaikille !

2001. Suvun onnittelukorteissakin on ollut kännykkäteema:

+1146 Krimin sota ja Suomi 200314

+1146 Krimin sota ja Suomi

Historia toistaa sotansa

Kävin tarkistamassa, olinko muistanut oikein. Olin. Aikoinaan ainoa ylioppilastutkinnon reaalikokeen historian ylioppilastehtävä, johon vastasin, oli juuri tämä otsikko: Krimin sota ja Suomi. Oolannin sota oli silloin hallussa.

Yritin etsiä, mihin muihin yhdeksään kysymykseen aikoinaan vastasin, mutta niitä kaikkia en enää muistanut. Riittävän hyvin kuitenkin onnistuin. Laudaturin verran. Onneksi ei ollut ainereaaleja siihen aikaan. Mistään aineesta en olisi tiennyt tarpeeksi. Yleistietopuoli sen sijaan oli paremmin hanskassa. Silloinkin.

Olen huolestunut. Olen vastustanut ennakkoluuloisuutta, vaikka nyt haluaisinkin lisätä epäluuloisuutta. Ovatko ne sama asia? En tiedä, enkä taida edes välittää. Luulla vain. Ehkä myös kuulla ja kuunnellakin. Huomenna tämäkin päivä on historiaa. Sitä lukevat toiset ja elävät tämän päivän ratkaisujen mukaan.

Syyskuu 1971. Ahvenanmaa. Kastelholman linna.

+1144 Lause-Finlandia 2014 ja someystävät 110314

+1144 Lause-Finlandia 2014 ja someystävät

Yhteisölauseita äänissä

Valitut  Lauseet 2014. Lukiessani niitä muistin taas, kuinka moni someystäväni on muistanut minuakin omilla lauseillaan. Vuonna 2013 jo tällaisia  lauseita esittelinkin.
+1063 Lause-Finlandia ja kommentointi

Etsin omaan blogiini vuonna 2013 tulleita kommentteja. Niin monesta olisi ollut valittavana. Kiitos niistä ihan kaikista. Säilytän niitä aarteinani. Rakastan lauseita, kuten moni on varmaan huomannutkin…

Tammikuu 2013, +1045 Toisen katto toisen lattia, toisen blogi toisen kasvualusta
Flora: ” Onneksi verkossa on myös paikkoja, joissa keskustelu saa ja voi rönsyillä monenlaisiin suuntiin kadottamatta myönteistä sävyään.”

Helmikuu 2013. +1059 Thaimaassa taas kaikin aistein ja kokosydämin
Sokea kana: ”Omaakin (pipoa) pitää tässä välillä vähän yrittää venyttää.”

Maaliskuu 2013. +1069 Tulevaisuus on nyt heidän
Tuomoh:  ”Itse erotan luovuttamisen ja lannistumisen.”

Huhtikuu 2013 +1072 Iloisessa hääjuhlassa
Äijä  ”Monta kertaa on tehnyt mieli polvistua parvella, että kunpa jaksaisivat, kunpa tahtoisivat, kunpa kestäisivät.”

Toukokuu 2013  +1080 Kevätmasennus, kaamosmasennus, talvimasennus, vuodenaikamasennus
Liisa: ”Kipuunkin auttaa mukava tekeminen, mutta aika usein se kipu estää sen mukavan tekemisen ja kierre on valmis.”

Kesäkuu 2013  +1084 Johannes Kastajan heinäsirkat
H.M,Juhani Hämeenjussi:  "Toisen vitsaus on toisen leipä?"

Heinäkuu 2013 +1088 "Kenen kertomukset saavat tilaa?"
Isopeikko.” Peikko on oppinut monta juttua toisten kertomuksista. Välillä se kyllä epäilee, ettei kaikki kerrottu ole ihan totta. Paitsi silloinkin se voi olla totta yhdeltä kantilta, vaikka ei olisikaan ollenkaan totta toiselta. Totuus on niin kovin häilyvä ja arvaamaton, ja lähes jokaisella omansa.”

Elokuu 2013 +1089 Kenen maata on Ei-kenenkään-maa?
SusuPetal. "Kannan ottaminen on toisinaan raskasta. Etenkin, jos syyllistetään siitä, ettei ota kantaa. Silloin on huono ihminen. Liika kannan ottaminen tekee ihmisen vihaiseksi ja katkeraksi tai uuvuttaa."

Syyskuu 2013 +1092 Uumaja - Euroopan kulttuuripääkaupunki 2014
Sirokko: "Jee näitä blogistanian virkistäviä ihmeitä..."

Lokakuu 2013 +1096 Kansallisarkisto: Sotapäiväkirjat
Ellinoora: "Lyhyeksikin jäänyt sotakokemus sirpaleina isissämme - heidän kauttaan meissä..."

Marraskuu 2013 +1100 Mitä silmät ei nää vai näkevätkö sittenkin...
Kuvittelija: "Omia lastenlapsia kuunnellessani haltioidun usein uusista raikkaista näkökulmista."

Joulukuu 2013 +1130 Jokaisen tarina on tärkeä - joka vuonna. Hyvää uutta vuotta!
Lepis. "Kenenkään ei soisi jäävän hädän hetkellä yksin."

Kuvaksi on Ihan Pakko laittaa tämä kuva. Talvilomakissa Rontti viihdytti minua tällä koneella – ja sotkuisella työpöydällä. (Kuva Simo Nieminen)

+1128 Jouluvalmistelut 1955: "Ilmoitan mä suuren ilon" 241213

+1128 Jouluvalmistelut 1955: "Ilmoitan mä suuren ilon"

Jouluvalmistelut 1955 on suoritettu loppuun.

"Jouluenkeli
Joulun suurta sanomaa tahdon teille julistaa.
Ilmoitan mä suuren ilon jokaiselle tuleva se on.
Syntyi Jeesus maailmaan. Käykää tekin veisaamaan
kirkkain äänin, täysin rinnoin, juhlamielin, herkin innoin!
Jumalalle kunnia olkoon korkeudessa.
Maassa rauha ihmisille. Hyvä tahto jokaiselle.
Joulurauhan, ilon hyvän, ilon parhaan, ilon syvän,
tahdon teille lahjoittaa, joulurauhan julistaa."




1988 Bangkok. Armon kirkko. Jouluenkeli

+1125 Jouluvalmistelut 1955: Tonttuja suurella sydämellä 211213

+1125 Jouluvalmistelut 1955: Tonttuja suurella sydämellä

Ihmiseen mahtuu
Suurikin sydän

Tonttuilu ei ole aina pahasta. Kaikki riippuu vain näkökulmasta. Joulumieltä voi levittää myös soittamalla, laulamalla ja pilkahtamalla. The Vävy sen tietää...

Jouluvalmistelut 1955 alkavat vähän kerrassaan loppua. Joulu on lähellä. Ja tontut.

"(Tonttu)
Täällä hiippa punainen pilkahtaa.
Tunnetko tätä veitikkaa?
No kyllähän toki, kas oommehan tutut.
Oot minusta kuullut sä monet jutut.
Kuinka usein iltaisin sipsutin
sinun kotiisi, jostain kurkistin
mitä puuhailivat pienet piltit.
Onko kaikki lapset vain olleet kiltit?
Ja nytpä mä sinulle kerron sen
hyvin hauskan ja iloisen uutisen.
En yhtään nähnyt mä tuhmaa lasta.
Ja sepä se mieltäni lämmitti vasta.
Ihan ilosta hypäten nostin jalkaa
ja aattelin, nyt vasta ilo alkaa,
kun jouluna jokainen saada vois
suuren paketin, vitsat saan jättää pois.



19.12.2013 Turku. Kirkko ja me-lehti, sivu  7. Tonttuja suurella sydämellä.

+1114 Jouluvalmistelut 1955: Elämän jyvitystä 101213

+1114 Jouluvalmistelut 1955: Elämän jyvitystä

Riippuu kehen verrataan

Wikipedian mukaan jyvitys tarkoittaa Suomessa maa-alan tai huoneiston suhteellisen  arvon  määräämistä verrattuna toisiin samanlaisiin. On vaarana määritellä ihmisen arvo myös suhteessa toisiin ihmisiin. Joulun sanoma pyrkii väittämään muuta: Jokaisella on riittävän suuri absoluuttinen arvo.

Jo omassa perheessä on monta toinen toistaan ihmeellisempää asiaa. Miksi niitä pitäisi verrata muihin?

”Hamppu- tai pellavalyhde on udmurtiksi kul'to tai ańi. Näistä kul'to on vanha tšuvassilainen lainasana. Sanalle ańi puolestaan löytyy vastine jo uralilaisesta kantakielestä, mutta merkitys on muut­tunut. Kantakieleen rekonstruoitu sana *ańa nimittäin tarkoittaa vanhem­man sukulaismiehen vaimoa. Näin suuri merkityksen muutos selittyy meta­foralla, joka on lainattu venäjästä. Vaikka lyhde venäjäksi virallisesti  on snop, on joissakin murteissa UEW:n mukaan lyhteestä käytetty myös sanaa babka 'mummo'. Paksu, ylhääl­tä sidottu kasvinippu voikin tuoda mieleen pyylevän, lyhyen nais­henkilön hameineen. ”

Jouluvalmisteluissa 1955 on siirrytty eläin- ja kasvikunnan pariin:

”Kun jouluna kaikill´on lämmintä, ruokaa
niin muistappa, ulkona kylmässä huokaa
pien varpunen oksalla, varrella tien.
Tään joululyhteen mä sille vien
Aina jouluna lintuja muistan minä.
Tee samoin myös sinä!”



Eura Turajärvi vuosikymmeniä sitten. Lintuja voi syöttää myös kesällä:

+1106 Jouluvalmistelut 1955: Niin valkea kuin lunta 021213

+1106 Jouluvalmistelut 1955: Niin valkea kuin lunta

Lorun rytmiin kasvatettu
Sydämen tahtiin rakastettu

Lumipeitteen sijasta maa näyttää välillä olevan ”niin musta kuin multa”. Keisarikaan ei enää seiso palatsissaan. Lorut ovat vaihtuneet, mutta rytmi säilyy. Kaikkialla. Ympäri maailmaa. Opettaessani musiikin teoriaa muistin aina sanoa, että musiikki oli ensin ja teoria vasta sen jälkeen.

Elämääkin on syytä elää täysillä miettimättä liikaa teorioita. Niin kauan kun ”se kun tulee viimeiseksi” ei ole vielä tullut, on aika antaa palaa.

Jouluvalmistelujen 1955 toisen runon esittäjän sisko oli minun luokallani. Oi niitäkin aikoja:

(Lumisade)
"Minä valkoisen tuon vaipan sen, jolla maat ja metsät verhoilen.
Minä sirotan lumihiutaleet teille, jotta kaikki ois’  jouluksi valkoista meille.
Miten iloinen oisin,  jos  jouluksi voisin ihmissydämet valkaista niin kuin soisin."



1980 Nepal. Pokhara. Annapurna. Vilvoittavaa vettä vaeltajalle lumihuippuisen vuoriston virrassa:

+1105 Jouluvalmistelut 1955: Joulusiivo sydämiinkin 011213

+1105 Jouluvalmistelut 1955: Joulusiivo sydämiinkin

Jospa siivoaisi suunsa
Jospa siivoaisi sydämensä

Ei ole aina pakko sanoa kaikkea, mitä sylki suuhun tuo. Ei ole aina pakko näyttää muille mustaa sydäntään. Haittaisiko se mitään, jos edes jouluna saisi esiintyä parempana ihmisenä kuin oikeastaan on…

Tämän ensimmäisen Jouluvalmistelujen 1955  kuusijuhlarunon esittäjä muistaa ainakin suurimman osan vuorosanoistaan vieläkin. Olihan se hänen elämänsä ensimmäinen julkinen esiintyminen. Täytyypä kutsua hänet katsomaan, olivatko muistikuvat oikeat.

(Siivous)
”Kun saapuu joulu, tuo juhlista suurin, niin huoneet siistin mä perinjuurin.
Minä tuuletan mattoa, peittoa, huopaa. Minä käyttelen riepua, vettä ja suopaa.
Ihan tarkkaan siistin mä joka loukon ja vaatteet puhdistan koko joukon.
Kun puhdasta kaikki on kotona mulla niin kelpaapa sinne joulun tulla.”




1972. Toukokuu. Naantali. On meillä todistettavasti joskus kotona siivottu. Minä ja Esikoinen työn touhussa.

+1089 Kenen maata on Ei-kenenkään-maa? 100813

+1089 Kenen maata on Ei-kenenkään-maa?

• Kum-maa
• Maailmaa

Ei-kenenkään-maa on haave täydellisestä vapaudesta. Siellä kukaan ei pomoile, kenenkään säännöt eivät ole voimassa.

Jos synnyn, elän ja kuolen Ei-kenenkään-maalla, olenko elänyt ollenkaan. Olenko ollut täydellisesti vapaa kaikista säännöksistä vai täydellisesti vangittu vapauteni rajojen sisään? Olenko ollut vain Transit-matkustaja uskaltamatta astua ulos tuloaulasta?

Voiko Ei-kenenkään-maata olla olemassakaan? Tyhjä tila pyrkii täyttymään. Valloittamaton tila pyritään valloittamaan. Onko aina otettava kantaa?

Kaikenlaista hassua tuleekin ajatelleeksi laivaristeilyllä lastenlasten kanssa. Ei riitä, että vain lapset kysyvät…

Meille tuli lastenlasten kanssa periaatteellinen keskustelu siitä, olemmeko käyneet Ruotsissa ollenkaan, jos olemme käyneet vain laivalla Tukholman satamassa. Suvussa vallitsevan tavan mukaan asiaa demonstroitiin monella tavalla. Olenko huoneessa, jos en ole astunut sen paljaalle lattialle vaan ainoastaan matolle? Olenko Ruotsissa, kun keskellä merta kännykkään vaihtuu ruotsalainen operaattori?

Tukholman satamassa keksimme ratkaisun. Kun Ruotsiin menijät olivat menneet ulos laivasta, kerroimme pohdinnastamme laivan ovella olevalle virkailijalle ja pyysimme lupaa astua laivasta satamanpuoleiselle sisääntulokäytävälle. Saimme luvan iloisen hymyn saattamana. Hyppäsimme siis ulkopuoliselle punaiselle matolle: RUOTSIIN!! Olimme ihan varmasti Ruotsissa. Pojanpoika katsoi alas satamaan käytävältä ja sanoi: ”Ruotsi on ihan tavallinen.” Niinpä.

Jälkeenpäin jäin miettimään, olimmeko kuitenkaan olleet oikeasti Ruotsissa vai vasta Ei-kenenkään-maalla. Päädyin siihen, että EU:n sisällä sellaista maata ei olekaan. MOT.

On hyvä muistaa, että Exit-ovi on jokaisessa aulassa. Siitä on jokaisen joskus kuljettava.

1973. Lastenlasten isä on todistetusti käynyt Ruotsissa.

+1086 Saunanhalkomaksiimi ja implikatuurit 080713

+1086 Saunahalkopinomaksiimi ja implikatuurit

Suusta suuta halkaisevia sanoja

Perheemme taitaa rakastaa sanoja. Lapsenlapsi Ykkönenkin niitä keräilee ja käyttää sopivissa tilanteissa. Joskus sanailimme porukalla puujalkavitsejä tomaateista. Huvinsa kullakin, mutta kun se näyttää periytyvän…

Satakunnan Kansan kielenhuoltokolumnissa Vesa Hirvonen, suomen kielen dosentti ja tietokirjailija, sanaili maksiimeista ja implikatuureista otsikolla Saunanhalkopinomaksiimi:

”Maksiimit ovat eräänlaisia keskustelun ja muunkin kielenkäytön kirjoittamattomia sääntöjä. Kun kielenkäytön osapuolet noudattavat niitä, voi hyvinkin käydä niin, että he ymmärtävät toisiaan! Merkityksetkin välittyvät, jopa puolesta sanasta ja rivien välistä.”

”Kielifilosofit puhuvat implikatuureista. Kielenkäyttäjä voi välittää toiselle monenlaisia epäsuoria merkityksiä. Aina ei tarvitse esimerkiksi käskeä tai kehottaa suoraan. Monesti riittää pieni vihje, jonka perusteella kuulija voi tehdä oikean päätelmän.”

Siitäkös taas innostuimme. Aasian kokemustemme kautta totuimme ymmärtämään asioita pikku sanoista tai sanomatta jättämisistä. Välillä ymmärsimme väärin, mutta lopulta pääsääntöisesti lähes oikein. Sen ainakin opin, että ”kierrellen” puhuttu oli ihan suoraa puhetta, joskus liiankin suoraa puhetta, kun käytettiin ”määrän maksiimia”, sitä, että kielenkäyttäjä kertoi asiasta sopivasti, ei liian vähän eikä liikaa. Kun minulle sanottiin, että ”tänään” minulla oli kaunis mekko päälläni, aloin heti miettiä, mitä ihmettä olin oikein ”eilen” päälleni laittanut…

Niin, tuo saunahalkopinomaksiimi. Siinä isäntä sanoi kesätorpparille, joka oli ahkerasti lämmittänyt lomasaunaa: ”Näyttää tuo halkopino jo vailtuneen,” Siitä torppari tiesi heti ryhtyä halkohommiin. Helppoa, eikös vain.

1967 Poikeljärvi. Oli niitä myrskyjä ennenkin. Polunraivauksessa ja halkohommissa. Vähän kyllä näytösluontoisesti…

+1082 Ammutko joutoaikanasi jäniksiä vai puuhailetko jotakin muuta "hyödytöntä"? 310513

+1082 Ammutko joutoaikanasi jäniksiä vai puuhailetko jotakin muuta ”hyödytöntä”?

Ylioppilaaksi ylioppineita?

Jälkeenpäin ihmettelee, miten elämässään on oikein kaikesta selvinnyt. Silmät aukenivat taas kerran, kun katselin digitaaliarkistosta omien ylioppilaskirjoitusteni kysymyksiä. Ajatella, kuusi hyvin läpäistyä koetta.  Kuusi ällää. Ei taitaisi onnistua tänään edes  samoilla vanhoilla tehtävillä. Katso, miten sinulle kävisi: Digitaaliarkisto. Ylioppilastutkinnon tehtävät 1874-1969.

Tällaista osattiin aikoinani kääntää ruotsiksi:

Ansion kannalta on jokseenkin samantekevää, ampuuko joutoaikanaan jäniksiä, kuunteleeko radiota vai puuhaileeko jotakin muuta ”hyödytöntä”.

En löytänyt enää, mihin kymmeneen reaalin kysymykseen  olin vastannut. Yhden muistan: Krimin sota. Sitä kysymystä muistelen aina käydessäni Ahvenanmaalla Bomarsundin linnoituksessa.



Tämä teksti oli kirjoitusvuonnani osa sitä tekstiä, jonka suomenruotsalaiset joutuivat kääntämään äidinkielelleen ruotsiksi, mutta tuskin se kovin helppoa heillekään oli :)

+1080 Kevätmasennus, kaamosmasennus, talvimasennus, vuodenaikamasennus260513

+1080 Kevätmasennus, kaamosmasennus, talvimasennus, vuodenaikamasennus

• Saamaton joka säässä.
• Järkikö ikijäässä?

Onko olemassa kevätmasennusta?  Hakuvastaus: On. Siitä käytetään myös nimeä vuodenaikamasennus, joka voidaan liittää kaikkiin vuodenaikoihin.  Onko kaamosmasennus vain suomalainen käsite? Kokeilin kääntäjää. Hakutuloksia: vinterdepression winter depression Winter-Depression Vinter Depresjon la dépression hivernale. Onko olemassa talvimasennusta ? Hakutulos : On. Kokeilin kääntäjää. Samat hakutulokset kuin kaamosmasennuksella. Mikä on kaamos ? Hakutulos:  Polaariyö.

Kuinka suuri osa ihmisistä kokee vuodenaikamasennusta ? Mikä vuodenaika masentaa eniten? Miksi kaamosmasennus tuntuu  vaikeammalta kuin talvimasennus ? Johtuuko se siitä, että talveen kuuluvat ainakin välillä myös öinen kirkas tähtitaivas ja kuun valossa loistavat hanget, mutta kaamos kuulostaa – ainakin meistä etelän ihmisistä - pelkästään synkältä. (Tiedän, että monelle pohjoiden ihmiselle asia ei ole näin yksipuolinen.)

Perusviisaus, joka kaikkien olisi aina hyvä muistaa kaikissa ihmissuhteissa: Toiset ovat erilaisia kuin toiset. Siinä se on.


1973 Kapelsskär ja kevätesikot. Mitä mahtoi tänä viikonloppuna näkyä saaristossa ?

+1073 Klapeja, halkoja, pilkkeitä, saunapuita, uunipuita, polttopuita...210413

sunnuntai, 21. huhtikuu 2013

+1073 Klapeja, halkoja, pilkkeitä, saunapuita, uunipuita, polttopuita…

• Salomon oli viisas:
• ”Hän puhui puista.”

On hauskaa olla ihan varma jostain. Ja on vieläkin hauskempaa, kun joku toinenkin on samaa mieltä samasta asiasta. On hauskaa olla toisen kanssa samaa mieltä myös siitä, että me molemmat olemme ihan varmoja samasta asiasta.

Olimme Kuopuksen kanssa ihan varmoja siitä, että ne halot, joita hakataan, ovat sen kokoisia, että ne mahtuvat saunan uuniin. Se Halonhakkaaja väitti, että halot ovat metrin mittaisia. Siirryimme Kuopuksen kanssa vaivihkaa hakukoneiden maailmaan.  Hetken kuluttua sovimme Kuopuksen kanssa siitä, kumpi menee kertomaan Halonhakkaajalle, että halot taitavat sittenkin olla niitä metrisiä… Opimme kuitenkin puusanastoa. Tässä esimerkkejä:

klapi halko briketti pelletti polttopuu irtokuutio heittokuutio pinokuutio motti kiintokuutio sekapuupilke takkapuu pinokuutiometri  polttopropsi uunipuu takkapuu pilke

Se kaadettu puu, mänty, josta keskustelu lähti liikkeelle, seisoi kymmeniä vuosia paikallaan. Tässä kuvassa se vielä näkyy takavasemmalla jokunen vuosi sitten, tai siis totta puhuen, jokunen vuosikymmen sitten.

+1050 Joulukrokotiili, joulukala ja joulukatkarapu 060113

+1050 Joulukrokotiili, joulukala ja joulukatkarapu

Mikä ettei tätä
Mikä ettei tuota
Mikä ettei sitä
Mikä ettei…

 

Joulukuusessamme on ollut monenlaisia koristeita.  Eri vuosikertojen ja eri maiden muistot ovat sulassa sovussa riippuneet meitä ilahduttamassa, välillä ehkä satakuntakin erilaista koristetta. Mikä ettei, kun kerran ollaan Satakunnassa. (Huono vitsi.) Kissan alas kiskomia en aina muista laskea. Jollakin oli  kieltämättä välillä hauskaa. Ja hurjaa.

Alakoulunopettajaäitini kirjoitti usein runoja koko luokan esitettäväksi. Tämän osuuden joulurunosta esittivät äitini runovihon mukaan Rainer Suvanto, Tapio Hietaniemi, Heikki Tuominen ja Jouko Elo koulun kuusijuhlassa 1955, kukin muutaman rivin kerrallaan:

Nämä pojat ne lähtivät metsälle
kera kirvehen kelkan ja sahan.
Tämän kuusen me sieltä noudimme
takaa suon, sekä mäenkin pahan.
Katsokaa nyt kuusta tätä.
Ei oo harva eikä mätä.
Jalan kun se vielä saapi
jouluna se juhlistaapi
tupaa Jussin taikka Pirkon,
vaikka itse joulukirkon.

 

Nuorempaa vuosikertaa ovat joulukrokotiili, joulukala ja joulukatkarapu:

+1045 Toisen katto, toisen lattia, toisen blogi toisen kasvualustana 010113

+1045 Toisen katto toisen lattia, toisen blogi toisen kasvualusta

Saako toisten blogeissa pomppia? Saako mennä sivuraiteille?

 

Tiedän olevani omituinen, kun käytän toisten järkeviä kirjoituksia ponnahduslautana milloin mihinkin suuntaan. Olen silloin tällöin käynyt keskusteluja siitä, onko tällainen käytös hyväksyttävää vai ei. Pohtiessani tätä eräässä blogissa sain tällaisen vastauksen:

”Tuo sinun “omituistapasi” on orgaaninen tapa ruokkia ajatuksia. sellaista se on: one man’s ceiling is another man’s floor. ”

Lohduttauduin. Ymmärsin, että minun blogini ja kommentointini todella saa ravintoa toisten puutarhoista. Ei ehkä silti ole kohteliasta levittää luonnonkasvien siemeniä toisten hyvin hoidettuihin puutarhoihin. Vaikka siemenistä kasvaisi kuinka kauniita kukkia, ne ovat silti toiselle rikkaruohoja. Omassa puutarhassani kasvakoot jalot ja vähemmät jalot versiot sopivassa sekamelskassa. That is my lifepile.

Tämä kirjoitus kasvoi mm Kotimaa24:n uusista kommentoinnin käyttöehdoista:

”Lähettämällä kommentin sitoudut seuraaviin sääntöihin! Blogien ja uutisten kommentointi on sallittu vain omalla nimellä ja seuraavin rajoituksin: Sitoudut olemaan lähettämättä herjaavia, loukkaavia, rasistisia, seksistisiä, uhkaavia, siveettömiä, vihamielisiä ja laittomia tai muuten asiaankuulumattomia tai sopimattomia kommentteja. Kommenttien tulee kohdistua keskustelun kohteena olevaan asiaan – ei toisiin käyttäjiin, ihmisiin tai yhteisöihin. Uskonnollista, poliittista, ihmisiin, kansanryhmiin tai uskonyhteisöihin kohdistuvaa aggressiivisuutta ei sallita.”

Olen aika heikoilla niissä keskusteluissa, joissa keskustelun pitää kohdistua vain keskustelun kohteena olevaan asiaan :)

2012. Poikeljärvi. Se villi ja vihreä (Kuva Simo Nieminen)