Naantalin
Pappilan
Apupapin
Papupata
Kiehui ja kuohui
Aikoinaan

Kävimme eilen illalla syömässä Naantalissa. Naantalin venesatamasta tuli mieleen monia muistoja. Muistelimme myös muita maailman satamakaupunkeja elämämme varrelta. Kyrenia Kyproksella. Hua Hin Thaimaassa. Sama pysähtynyt aika. Laiskasti vaeltelevat ihmiset. Lukuisat ravintolat. Hymyilevä aurinko. Auringossa kiiltelevä meri.

Ensimmäinen kuvani Naantalista syntyi isonveljen seikkailukirjasta Naantalin luostarin aarre vuodelta 1947. Tuon kirjan kirjoittaja Harald Hariola oli kuulemma toiminut Naantalin yhteiskoulun rehtorina. Kirjassa muistaakseni aarretta etsittiin Naantalin luostarikirkon kellareista. En kirjaa lukiessani tiennyt, kuinka tutuksi tuo kirkko vielä joskus tulisi. Siitä tuli nimittäin muutamaksi vuodeksi Miehen "Duuni". Sitä nimeä kirkosta käyttivät Naantalin nuoret nuorisopapilleen tekemässään kuvakirjassa. Ison pappilan  piharakennus, Pikkupappila, oli vastaavasti nuorten mielestä Miehen "Hima". Niin kuin tietysti olikin. Oi niitä aikoja.


Plus%20145%20Nanntalin%20kirkko%20Duun%2