Muistan muistaneeni
Unohdan unohtaneeni
Unohduksen lumet kuulostavat kauniilta. Ne ovat valkoisia, pumpulisia ja peittäviä. Tuntuu kuin sillä, mikä on jäänyt lumikerroksen alle, ei olisi mitään väliäkään. Toista on unohduksen räntä. Se sotkee nykyisyyden ja menneisyyden loskaiseksi, likaiseksi ja harmaaksi sohjoksi, josta ei oikein tiedä, mitä se on. Olen räntävaiheessa.
Vanhetessaan on syytä päättää, onko unohtaminen hyvä vai paha asia. Se kanssa voi ystävystyä tai sitten sen voi valita vihamiehekseen. Se kuitenkin joka tapauksessa tuppautuu seuraan, halusi sitä sitten tai ei. Jos vielä muistaa aina muistaneensa ja unohtaa ennenkin unohtaneensa, tulevaisuus voi tuntua turhauttavalta.
Jos jotain hyötyä on harmittavasta unohtamisesta, niin ainakin se, että suomea viime viikolla opettaessani annoin käytännön esimerkin lauseesta: "Anteeksi. Olen myöhässä."
Monet rännät ovat sataneet maahan niiden aikojen jälkeen, jolloin minulla oli ulkomaalainen kirjeenvaihtoystävä...
Unohdan unohtaneeni
Unohduksen lumet kuulostavat kauniilta. Ne ovat valkoisia, pumpulisia ja peittäviä. Tuntuu kuin sillä, mikä on jäänyt lumikerroksen alle, ei olisi mitään väliäkään. Toista on unohduksen räntä. Se sotkee nykyisyyden ja menneisyyden loskaiseksi, likaiseksi ja harmaaksi sohjoksi, josta ei oikein tiedä, mitä se on. Olen räntävaiheessa.
Vanhetessaan on syytä päättää, onko unohtaminen hyvä vai paha asia. Se kanssa voi ystävystyä tai sitten sen voi valita vihamiehekseen. Se kuitenkin joka tapauksessa tuppautuu seuraan, halusi sitä sitten tai ei. Jos vielä muistaa aina muistaneensa ja unohtaa ennenkin unohtaneensa, tulevaisuus voi tuntua turhauttavalta.
Jos jotain hyötyä on harmittavasta unohtamisesta, niin ainakin se, että suomea viime viikolla opettaessani annoin käytännön esimerkin lauseesta: "Anteeksi. Olen myöhässä."
Monet rännät ovat sataneet maahan niiden aikojen jälkeen, jolloin minulla oli ulkomaalainen kirjeenvaihtoystävä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti