Näkymätön näkyväksi
Olematon olevaksi
Ei ole koskaan liian myöhäistä saada itsensä
näkyväksi ja olevaksi. Kun olen oman itseni löytänyt, voin auttaa
toistakin löytämään itsensä. Oman itsensä.
Poika ei
päässyt kouluun. Hänen äitinsä oli asunut pojan syntyessä poissa
kotikylästään eikä silloin ollut lähtenyt rekisteröimään pojan syntymää
sinne kauas niin kuin olisi pitänyt. Yhteydet kotikylään olivat menneet
poikki jo paljon aikaisemmin. Poika ei siis ollut olemassa. Ainakaan
virallisesti. Siinä hän nyt kyllä istui, ihan elävän ihmisen näköisenä,
isänsä vieressä edessämme. Äiti oli kuollut jokin aika sitten. Jotta
pojan rekisteröiminen olisi onnistunut myöhemmin, olisi pitänyt löytää
ihmisiä, jotka olivat olleet paikalla pojan syntyessä. Mistä niitä nyt
tähän hätään olisi löydetty, vuosia syntymän jälkeen.
Thaimaalainen
työtoverini oli mukana auttamassa poikaa. Minä, ihan toisenlaiseen
elämään tottunut, istuin hiljaa vieressä avuttomana. Mitäpä olisin
voinut tehdäkään.
Ratkaisu
löydettiin. Isän piti käydä luovuttamassa poikansa viranomaisten
huostaan, lastenkotiin. Siellä pojalle järjestettiin nimi ja
rekisteröinti. Ja koulupaikka. Isällä oli lupa vierailla pojan luona
halutessaan.
How to survive November 09. Arleenan pohjaan lisäsin tänään Lapsenlapsi Kakkosen mietelauseen:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti