Mikä ettei tätä
Mikä ettei tuota
Mikä ettei sitä
Mikä ettei…
 
Joulukuusessamme on ollut monenlaisia koristeita.  Eri vuosikertojen ja eri maiden muistot ovat sulassa sovussa riippuneet meitä ilahduttamassa, välillä ehkä satakuntakin erilaista koristetta. Mikä ettei, kun kerran ollaan Satakunnassa. (Huono vitsi.) Kissan alas kiskomia en aina muista laskea. Jollakin oli  kieltämättä välillä hauskaa. Ja hurjaa.

Alakoulunopettajaäitini kirjoitti usein runoja koko luokan esitettäväksi. Tämän osuuden joulurunosta esittivät äitini runovihon mukaan Rainer Suvanto, Tapio Hietaniemi, Heikki Tuominen ja Jouko Elo koulun kuusijuhlassa 1955, kukin muutaman rivin kerrallaan:

Nämä pojat ne lähtivät metsälle
kera kirvehen kelkan ja sahan.
Tämän kuusen me sieltä noudimme
takaa suon, sekä mäenkin pahan.
Katsokaa nyt kuusta tätä.
Ei oo harva eikä mätä.
Jalan kun se vielä saapi
jouluna se juhlistaapi
tupaa Jussin taikka Pirkon,
vaikka itse joulukirkon.
 
Nuorempaa vuosikertaa ovat joulukrokotiili, joulukala ja joulukatkarapu: