Kirjepino kasvaa pöydällä.
Vastatakin pitäisi.
Paljon muutakin pitäisi.
Vaan kun ei jaksa.
Sähköpostin, kännyköiden, nettipuheluiden ja mesettämisen aikaan on
vaikeaa kuvitella pelkän snail mailin, tavallisen kirjepostin aikaa.
Kirjeitä hävisi tai tuli perille myöhään. Kotoa ei voinut soittaa
ulkomaille vuosikausiin. Oli ajettava suuren kaupungin toiselle laidalle
pääpostitoimistoon, siellä tilattava puhelu välittäjältä ja odotettava
parhaimmillaankin puoli tuntia. Jouluisin tuo reissu pyrittiin tekemään,
kolme vuotuista minuuttia yhteyttä sukuun.
1970. Kypros. Nikosia. Suomen eteläisin toimiva postitoimisto (YKSP 13) kotimme lähellä. Se posti toimi hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti