Eilen juttelin muutaman ulkomailla asuneen nuoren
kanssa suomalaisuudesta. Tunnetustihan ulkomailla asuva suomalainen on
suomalaisempi kuin Suomessa koko ikänsä asunut. Oli mukava vaihtaa
kokemuksia siitä, miten suomalaisuus oli eri perheissä eri puolella
maailmaa näkynyt.
Meillä suomen kieli oli tärkeä osa identiteettiä.
Mukana kulki paljon lasten kirjoja ja kirjeopiston välityksellä lapset
saivat myös tutustua suomalaisiin koulukirjoihin. Kotona puhuttiin aina
suomea. Lapset keskenäänkin tekivät niin. Siitä Esikoinen piti huolen.
Suomalaista ruokaa söimme harvoin. Thaimaalaisen ruuan makuun päässeelle
kävi helposti niin. Tiesimme kuitenkin koko ajan, että thaimaalaisia
emme olleet emmekä amerikkalaisiksikaan halunneet tulla. Olimme siis
tavallisia suomalaisia. Ei niin kovin hymyileviä. Ei niin kovin
joustavia. Ei niin kovin sujuvasanaisia. ”Joka vastaa kun ei kysytä,
kysyy kun ei vastata, ei vastaa kun kysytään.” (Etto)
1985. Bangkok. Suomalaisia nuutipukkeja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti