+1007 Vanhoillislestadiolaisuus ja minä 300912

+1007 Vanhoillislestadiolaisuus ja minä

En ole sellainen
Onneksi
Vai?

Olen huomannut, että en läheskään aina sano asioita suoraan. Kysymysmerkit seuraavat toisiaan. Joitain ihmisiä tällainen kyseleminen ärsyttää suuresti. Kysyä saisi kuulemma vain silloin kun ei tiedä vastausta tai kun haluaa toiselta kannanottoa johonkin asiaan.  Mietin välillä, eivätkö ihmiset yleensä kysele itseltään mitään. Eivätkö he koskaan aseta omia mielipiteitään kyseenalaiseksi? Onkohan oma harmaa alueeni liian suuri mustavalkoisessa maailmassa? Taas lipsahti pari kysymystä. Hups.

Poikkesin kahvilla esikoislestadiolaisten uudessa rukoushuoneessa  avointen ovien päivänä. Siellä minut otettiin hyvin vastaan, vaikka olin siellä ensimmäistä kertaa. Minulla on hyvä yhteyksiä siihen joukkoon ja olen tehnyt erilaista hyvää yhteistyötä siihen joukkoon tunnustautuvien kanssa.

Vanhoillislestadiolaisissa, rauhanyhdistysläisissä rukoushuoneissa en ole käynyt kuin lähetysjuhlien symposiumeissa. En myöskään aio sinne muuten poiketa. Nykyisen välillä kiivaankin keskustelun keskellä haluan kuitenkin kertoa, että olen tehnyt erilaista hyvää yhteistyötä myös siihen joukkoon tunnustautuvien kanssa. Tässä eräs heistä kertova vanha kommenttini:

”Kun työkseni kiertelin seurakuntia lähetystyön nimissä, tapasin monenlaisia ihmisiä. Tiesin hyvin, että SRK:ssa vallitsevan opin takia minua ei pidetty sinänsä Jumalan valtakunnan jäsenenä. Päädyin käytännössä "laajentamaan" omia käsityksiäni ja pitämään tätä joukkoa kanssakristittynä riippumatta siitä, mitä he minusta ajattelivat. Se avasi uuden näkökulman, jopa ilon. "Oman Herransa edessä" meistä kaikki pysyvät pystyssä ja kaatuvat...

Olen saanut maallikkona saarnata jumalanpalveluksessa, jossa liturgina toimi vl-pappi. Sain vierailla hänen rippikoulussaan ja muissa seurakunnan tilaisuuksissa. Toisessa seurakunnassa vl-pappi toimi lähetyspappina ja vei minua monenlaisiin tilaisuuksiin, jopa videoi oppituntini näyttääkseen sen sivukoulussa... Vl-kanttorit ovat tehneet yhteistyötä ja olleet yhdessä suunnittelemassa esim. jumalanpalveluksia "thaimaalaiseen tapaan". Vl-opettajat ovat kutsuneet minua oppitunneilleen...

Näitä esimerkkejä riittää myös nettimaailmassa, blogeissakin. Joidenkin kanssa olemme vaihdelleet jopa sähköpostia ja olemme päätyneet siihen perusasiaan, että Jumala yksin tietää, keitä taivaassa tavataan... :)

Tiedän, että minua on auttanut kansainvälinen kokemukseni, jossa olen tavannut todella eri tavoin ajattelevia kristittyjä - ja päätynyt siihen ei-kristityssä ympäristössä, että kerron ei-kristityille ei-uskontoallergisille kysyjille, joita kohtasin jatkuvasti, että erilaisuutemme johtuu siitä, että kaikki luemme samaa Kirjaa, mutta välillä pidämme joitain asioita enemmän arvossa kuin ne toiset....”

Katalyytti satakaksi, pitkästä aikaa. (Olen esittelyt blogissani epämääräisessä järjestyksessä blogeja, jotka ovat toimineet ajatusteni virikkeinä. Kutsun niitä katalyyteiksi.) Torvi-blogin kirjoittaja Samuel on yksi kunnioittamistani, rehellisistä, aidoista ja positiivisista rauhanyhdistysläisistä. Pari kommenttiani hänelle:

"Minä ainakin nyökkäilen monesti (hymyillen)tarinoita lukiessani. Monessa asiassa ajattelenkin samalla tavalla. Ihan erilaisesta elämäntilanteesta huolimatta."
"Saanhan tulla taas kerran sanomaan, että luen näitä - myös omaksi ilokseni ja omaksi rakennuksekseni."

Rippikoulun lähetystunnin rastimateriaaliani. Sitä käytettiin pakolaisäidin tekemän käsityön yhteydessä. Kuvassa osa tuosta käsityöstä:

+1006 Tasa-arvo - arvoituksellinen arvo 270912

+1006 Tasa-arvo - arvoituksellinen arvo

Suomi
Tuhansien arvojen maa

Onko tasa-arvo vain arvokysymys?  Seuraako siitä tekoja?  Seuraako tasa-arvosta enemmän veljeyttä kuin oman vapauden korostamista?

Tuon tännekin erään kommenttini Kotimaa24:n blogeista. Se kertoo tasa-arvosta arjessa:

"Tasa-arvo avioliitossa:  Se, joka kulloinkin ehtii/viitsii/jaksaa/pystyy, tekee huomaamattaan ja/tai tarkoituksella silloin ja tällöin sitä ja tätä, vaikka ei välttämättä aina niin haluaisikaan, kun jotkut hommat on kuitenkin joskus hoidettava. Joka tapauksessa hommat ei koskaan mene tasan, kun toinen on poissa verkosta milloin mistäkin syystä. On sairautta ja työmatkaa ja laiskuutta ja kyllästymistä ja riitoja ja sopuja suloisessa sekamelskassa. Yleensä se vuosien varrella tasoittuu kuitenkin. Ja yleensä ja usein saa tehdä myös niitä juttuja, joissa on parempi kuin toinen. Ja joissain asioissa toisen ärsytyskynnys on matalampi, jolloin hän joutuu/pääsee tekemään itselleen tärkeämpiä hommia enemmän kuin se toinen, jota juuri se tekemätön työ ei niin ärsytä jne.... "
 

Perusperiaatteena on ollut se, että kaikkien pitää edes yrittää tehdä kaikkea, jos mahdollista. Tyttöjen lähtiessä kotoa Mies varusti heidät työkalulaatikolla. On ollut kuulemma tarpeen.

1973. Naantali. Tasa-arvoa ja arkista arvokeskustelua

+1005 Mitä minulle kuuluu? 230912

+1005 Mitä minulle kuuluu?

Kuuluuko kuulua jotain?

Perkasin sieniä. Taas kerran.

Kuivurissa  kuivuivat  suppilovahverot.
Purkissa odottivat punikkitattikuutiot paistamista ja pakastamista.
Toisessa purkissa odottivat herkkutatin jalkasuikaleet leivitystä ja paistamista.
Sekasienet kiehuivat jo.  Ne suolattiin lasipurkkiin jääkaapissa.

Aikuistenoikeesti mietin myös ”Meidän kirkon” arvoja:  Pyhän kunnioitus, Vastuullisuus, Oikeudenmukaisuus ja Totuudellisuus. Niilläkin oli käyttöä, kun pääsi taas opettamaan nuoria aikuisia.

Ailalta sain mukavan tunnustuksen. Se lämmitti mieltä.  Rakastan  monia blogeja. Toivottavasti osaan sanoa sen vieraillessani niissä.

+1004 Miksi lähetystyötä tehdään? 100912

+1004 Miksi lähetystyötä tehdään?

Miksi lähetystyötä tehdään?
Miksi vai Miksi ihmeessä?

Olen pyöritellyt mielessäni ja välillä puheissanikin monenlaisia sanoja. Olen valmistellut monenlaisia asioita, opiskellut niitä ja pyrkinyt niitä mielessäni luokittelemaan - ja ymmärtämään. Maailmassa on niin paljon sanoja – vai miten se olikaan… Tekoja taitaa olla vähemmän.

Onko teko oikein tekijän toiveen takia, tekijän tavoitteen takia vai teon seurausten takia?  Mikä on teon teettäjän rooli? Onko teko hyvä, jos se tehty hyvässä tarkoituksessa ja oikein motiivein? Entä, jos teon tekee vain velvollisuudesta?  Ovatko hyvän ihmisen kaikki teot hyviä?

Jos hyvästä tahdosta ja hyvistä tavoitteista huolimatta seuraukset ovat huonoja, onko syy tavoitteissa vai tekijässä. Kuka määrittelee hyvät seuraukset?  Riittääkö hyvän teon seuraukseksi oma mielihyvä tai oma etu, vai pitääkö aina ajatella muita? Onko teko silloin vasta oikein, kun seurauksena on mahdollisimman suuri hyöty mahdollisimman monille.

Mitä tehdä velvollisuuksien ristiriitatilanteissa? Milloin on parasta käyttää tilanne-etiikkaa?  Entä jos ihmisillä on eri arvot? Kenen arvoja toteutetaan? Kuinka paljon olen valmis joustamaan? Entä pitämään sovitut rajat?

Tällaista täältä nyt tulisi vaikka kuinka. Kiitos teille, jotka jaksoitte lukea tähän asti :) Joskus sentään osattiin elää ilman pohdintoja:

Juhannus 1969. Kajakulma, kuva Teppo Innola

+1003 Etiikkaa kolmenkymmenen vuoden takaa - entä kolmenkymmenen vuoden kuluttua 250812

+1003 Etiikkaa kolmenkymmenen vuoden takaa - entä kolmenkymmenen vuoden kuluttua

Etiikka:
Tavallisia ja tavattomia tapoja
 

Purin pohdintaani:

Etiikka on oppi tavoista, ei sen ihmeempää. Siinä pohditaan, mikä asiat olisivat mistäkin syystä vältettäviä, mitkä tavoiteltavia. Helppoahan siis eettinen elämä onkin. Vai? Entä kun lisäämme sanan Miksi.

Arvo on sitä, mitä koetaan arvokkaaksi. Entä kun lisäämme sanan Miksi.

Normi on sitä, että joku on vastannut kysymykseen Miksi ja tehnyt siitä käytännön johtopäätöksiä. Se joku on halunnut muidenkin seuraavan omia valintojaan käytännössä. Tee näin, Siksi.
 

Ihan aikuisten oikeesti en tiedä, kattavatko nuo edellä olevat määritelmäni elämän oikean ja väärän käytännön maailmaa. Näistä kuitenkin lähdin asioita pyörittelemään, pohtimaan ja antamaan muiden pohtia. Tavoitteenani oli tavoittaa jotain kristillisestä etiikasta, sen arvoista, normeista ja käytännöstä.

Valmistellessani näihin asioihin liittyvää koulutusta löysin kolmekymmntä vuotta vanhasta lukion uskontokirjasta paljon pohdittavaa. Mitä pidettiinkään oikeana ja vääränä siihen aikaan? Entä miten on kolmenkymmenen vuoden kuluttua?

Seuraava taulukko, Lääketieteen eettisiä ongelmia: suomalaisten asiantuntijoiden ennusteita,  on kirjasta Kristillinen elämä ja ajattelu, Lukion kurssi 4, Raimo Harjula, Pentti Päiväsalo ja Esko Saarinen, kirjasarjasta Elävä uskonto, vuodelta 1983.  Se pyrki silloin suuntaamaan tulevaisuuteen, tähän päivään:

Jaa

12 Lähettänyt: mm

+1002 Rehellisyys ja reiluus 180812

+1002 Rehellisyys ja reiluus

Siitä puhe mistä puuteko?

Pääsin pohtimaan elämää taas kerran uudesta näkökulmasta: Arvot ja  Etiikka. Alitajuntani alkoi työskennellä asian parissa. Haasteet olivat hyväksi. Ja virkistykseksi. Samaan aikaan jouduin pohtimaan, miksi juuri epäily epärehellisyydestä onlituntunut harvinaisen pahalta. Jotain nuo tunnetilamme pyrkivät meille kertomaan.

Mietin, millaista ihmistä itse arvostan. Alkoi hymyilyttää, kun taas ärräillin. Suomalaiselle näköjään r-äänne on tärkeä hyvässä ja pahassa. Kaksi arvoa pompahti pinnalle: Rehellisyys ja reiluus. Siitäkö puhe, mistä puute itsellänikin?

Ajoimme kerran pitkin Kwai-joen rantatietä. Rannalla näkyi kauniita taloja ja portilla kyltti Hotel Hilton Erawan.  Nimi viittasi laatuun. Sitä löytyikin, vaikka ei aivan hotelliketjun ilmaisemasta suunnasta.

Yövyimme hotellin mökissä. Mökit, nuo ihastuttavat vaatimattomat mökit, sijaitsivat veden päällä kuin tukkilautoilla, joiden väliin oli siellä täällä laitettu pitkospuita. Huoneiden ovissa oli isoja rakoja, joiden kautta Kuopuksen huoneeseen yllättäen syöksyi lentomuurahaisparvi, jota Kuopus sitten puukengällään yritti poistaa  ja onnistuikin jossain määrin valojen sammuttua.

Mutta ne näkymät ja se hiljaisuus. Me ainoina yöpyjinä saimme erityispalvelua. Illallinen noiden ”tukkilauttojen” päälle tuodulla huojuvalla pöydällä. Hyvää thaimaalaista perusruokaa. Auringon kajon himmeneminen. Joessa uineet vesipuhvelit. Vastarannan kalastaja jokiveneessään. Lintujen äänet. Veden solina. Vuoret. Reilu diili.

Seuraavalla kerralla ohi ajaessamme hotelli oli vaihtanut nimensä. Etujen ristiriita?

1994. Thaimaa. Kanchanaburi. Hotelli Hilton Erawan

+1001 Mökkiremontti on ohi 170812

+1001 Mökkiremontti on ohi

Sauna
Sisu ja
Suviehtoo

Kotimaa24:ssä eilisen trendi oli kertoa kuvin, ei kirjoittaa. Tässä se on:

Kuva Simo Nieminen

+1000 Kylläpä sinä osaat 120812

+1000 Kylläpä sinä osaat

Joku osaa

Joku osaa tehdä, joku rohkaista. Kumpaakin tarvitaan. Kouluvuoden alkaessa voi taas miettiä sitäkin, miten osaisi rohkaista nuorta polvea. Muistan, kuinka eräs nuori kerran sanoi: ”On helpompi olla rohkea, kun joku rohkaisee.”

Pia Perkiö, runoilijaystävämme, julkaisi 1982 kirjan ”Kylläpä sinä osaat.” Saimme sen Thaimaahan, jossa silloin asuimme. Eilen postiluukusta putosi Porin seudun kansalaisopiston uusi ohjelma, ”Sinä osaat”. Hyvä, kun joku rohkaisee. On helpompi olla rohkea. Vanhanakin.

 

Joku osasi myös tehdä minulle hauskan mökkiradion. Siinä on kaikki mahdollinen kaikenlaisilla ihmeellisillä kirjaimilla: SB, USB ja AUX. Kyllä minäkin vielä opin :)

(Kuva ja design Simo Nieminen)

+999 Kallo ja Kylmäpihlaja 100812

+999 Kallo ja Kylmäpihlaja

Kuvakuvakuvailua

 

Kuvitettua kesää ei tarvitse kuvitella. Yö Kylmäpihlajan majakalla. Määrätön määrä tyrnipensaita, kallioita, aaltoja ja yksi hylkeenraato. Elämän realismia.

 

Kylmäpihlajan majakan kesäilta kuvailtuna Kallon merikuvan avulla. (Kuva Simo Nieminen)

+998 Kaarle Kurki-Suonio, tieto ja usko 270712

+998 Kaarle Kurki-Suonio, tieto ja usko 

Kuvatontakin voi kumartaa

Kirjoitin blogikirjoituksen Kotimaa24 -blogiini. Tässä se on:

"Viimeisimmässä Kotimaa-lehdessä oli aukeaman verran juttua emeritusprofessori Kaarle Kurki-Suoniosta. Ingressissä hänestä kerrottiin näin: ”Emeritusprofessori Kaarle Kurki-Suonio on eri mieltä kuin luonnontieteilijöitten valtavirta. Hänen mukaansa tieteen tekeminen ei estä uskomasta Jumalaan.”

Olen tässäkin metsässä keskustellut monen kanssa, jotka kertovat päinvastaista: Usko ja tiede eivät voi mahtua samaan maailmankatsomukseen. Pattitilanne. Selitykset eivät useinkaan ylitä rajoja. Kurki-Suonio sanoo asiasta näin: ”Keskustelua dominoi teoria-usko. Siis usko siihen, että tieteen teoria kertoo meille lopullisen totuuden.”

Kirjoitin Kurki-Suoniosta aikaisemmin näin: ”Kävin fysiikan professori Kaarle Kurki-Suonion atomifysiikan luennoilla ja sain ilokseni kurssini kerralla suoritetuksi. Pidin hänen persoonallisesta opetustyylistään. Tentissä sai jopa pitää oppikirjaa mukanaan. Se oli siihen aikaan vallankumouksellisen ihmeellistä. Kirjassaan ”Tieto ja usko, Limes ry:n raamattupiirit, 1969, hän sanoo: " Ihminen ei näe sellaista totuutta, mitä hän ei halua nähdä. Hän voi vihata totuutta pelkästään sen tähden, ettei se ole hänen ennakkokäsityksensä mukainen, niin kuin hän vihaa jokaista, joka osoittaa hänen olevan väärässä." 

Kaarle Kurki-Suonion isän Ensio Kurki-Suonion runo oli aikoinaan minulle tärkeä. Siitä osa:

”Tule alle ristimme yhteisen,

oma ristisi myös ota salainen,

tule itkuunkin, tule pettymään meistä

ja Jumalan teistä.”