En ole sellainen
Onneksi
Vai?
Onneksi
Vai?
Olen huomannut, että en läheskään aina sano asioita suoraan.
Kysymysmerkit seuraavat toisiaan. Joitain ihmisiä tällainen kyseleminen
ärsyttää suuresti. Kysyä saisi kuulemma vain silloin kun ei tiedä
vastausta tai kun haluaa toiselta kannanottoa johonkin asiaan. Mietin
välillä, eivätkö ihmiset yleensä kysele itseltään mitään. Eivätkö he
koskaan aseta omia mielipiteitään kyseenalaiseksi? Onkohan oma harmaa
alueeni liian suuri mustavalkoisessa maailmassa? Taas lipsahti pari
kysymystä. Hups.
Poikkesin kahvilla esikoislestadiolaisten uudessa
rukoushuoneessa avointen ovien päivänä. Siellä minut otettiin hyvin
vastaan, vaikka olin siellä ensimmäistä kertaa. Minulla on hyvä
yhteyksiä siihen joukkoon ja olen tehnyt erilaista hyvää yhteistyötä
siihen joukkoon tunnustautuvien kanssa.Vanhoillislestadiolaisissa, rauhanyhdistysläisissä rukoushuoneissa en ole käynyt kuin lähetysjuhlien symposiumeissa. En myöskään aio sinne muuten poiketa. Nykyisen välillä kiivaankin keskustelun keskellä haluan kuitenkin kertoa, että olen tehnyt erilaista hyvää yhteistyötä myös siihen joukkoon tunnustautuvien kanssa. Tässä eräs heistä kertova vanha kommenttini:
”Kun työkseni kiertelin
seurakuntia lähetystyön nimissä, tapasin monenlaisia ihmisiä. Tiesin
hyvin, että SRK:ssa vallitsevan opin takia minua ei pidetty sinänsä
Jumalan valtakunnan jäsenenä. Päädyin käytännössä "laajentamaan" omia
käsityksiäni ja pitämään tätä joukkoa kanssakristittynä riippumatta
siitä, mitä he minusta ajattelivat. Se avasi uuden näkökulman, jopa
ilon. "Oman Herransa edessä" meistä kaikki pysyvät pystyssä ja
kaatuvat...
Olen saanut maallikkona saarnata jumalanpalveluksessa, jossa liturgina toimi vl-pappi. Sain vierailla hänen rippikoulussaan ja muissa seurakunnan tilaisuuksissa. Toisessa seurakunnassa vl-pappi toimi lähetyspappina ja vei minua monenlaisiin tilaisuuksiin, jopa videoi oppituntini näyttääkseen sen sivukoulussa... Vl-kanttorit ovat tehneet yhteistyötä ja olleet yhdessä suunnittelemassa esim. jumalanpalveluksia "thaimaalaiseen tapaan". Vl-opettajat ovat kutsuneet minua oppitunneilleen...
Näitä esimerkkejä riittää myös nettimaailmassa, blogeissakin. Joidenkin kanssa olemme vaihdelleet jopa sähköpostia ja olemme päätyneet siihen perusasiaan, että Jumala yksin tietää, keitä taivaassa tavataan... :)
Tiedän, että minua on auttanut kansainvälinen kokemukseni, jossa olen tavannut todella eri tavoin ajattelevia kristittyjä - ja päätynyt siihen ei-kristityssä ympäristössä, että kerron ei-kristityille ei-uskontoallergisille kysyjille, joita kohtasin jatkuvasti, että erilaisuutemme johtuu siitä, että kaikki luemme samaa Kirjaa, mutta välillä pidämme joitain asioita enemmän arvossa kuin ne toiset....”
Olen saanut maallikkona saarnata jumalanpalveluksessa, jossa liturgina toimi vl-pappi. Sain vierailla hänen rippikoulussaan ja muissa seurakunnan tilaisuuksissa. Toisessa seurakunnassa vl-pappi toimi lähetyspappina ja vei minua monenlaisiin tilaisuuksiin, jopa videoi oppituntini näyttääkseen sen sivukoulussa... Vl-kanttorit ovat tehneet yhteistyötä ja olleet yhdessä suunnittelemassa esim. jumalanpalveluksia "thaimaalaiseen tapaan". Vl-opettajat ovat kutsuneet minua oppitunneilleen...
Näitä esimerkkejä riittää myös nettimaailmassa, blogeissakin. Joidenkin kanssa olemme vaihdelleet jopa sähköpostia ja olemme päätyneet siihen perusasiaan, että Jumala yksin tietää, keitä taivaassa tavataan... :)
Tiedän, että minua on auttanut kansainvälinen kokemukseni, jossa olen tavannut todella eri tavoin ajattelevia kristittyjä - ja päätynyt siihen ei-kristityssä ympäristössä, että kerron ei-kristityille ei-uskontoallergisille kysyjille, joita kohtasin jatkuvasti, että erilaisuutemme johtuu siitä, että kaikki luemme samaa Kirjaa, mutta välillä pidämme joitain asioita enemmän arvossa kuin ne toiset....”
Katalyytti satakaksi, pitkästä aikaa. (Olen esittelyt blogissani epämääräisessä järjestyksessä blogeja, jotka ovat toimineet ajatusteni virikkeinä. Kutsun niitä katalyyteiksi.) Torvi-blogin kirjoittaja Samuel on yksi kunnioittamistani, rehellisistä, aidoista ja positiivisista rauhanyhdistysläisistä. Pari kommenttiani hänelle:
"Minä ainakin nyökkäilen
monesti (hymyillen)tarinoita lukiessani. Monessa asiassa ajattelenkin
samalla tavalla. Ihan erilaisesta elämäntilanteesta huolimatta."
"Saanhan tulla taas kerran sanomaan, että luen näitä - myös omaksi ilokseni ja omaksi rakennuksekseni."
Rippikoulun lähetystunnin rastimateriaaliani. Sitä käytettiin
pakolaisäidin tekemän käsityön yhteydessä. Kuvassa osa tuosta
käsityöstä:"Saanhan tulla taas kerran sanomaan, että luen näitä - myös omaksi ilokseni ja omaksi rakennuksekseni."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti