Tänä vuonna varmaa?
Ensi vuonna varmaa?
Joskusko epävarmaa?
Ei varmaan koskaan
Syyskuun ensimmäinen päivä muistuttaa minua taas kouluvuodesta. (Pari viikkoa sitten koulujen alkaessa (+182) sitä viimeksi pohdiskelin.) Elämässä tietyt päivät olivat ennen itsestäänselvyyksiä. Koulu alkoi syyskuun ensimmäisenä arkipäivänä ja päättyi toukokuun viimeisenä arkipäivänä. Opettajaperheen elämänrytmiä ei mikään häirinnyt syyskuun alusta toukokuun loppuun. Oli joululoma, hiihtoloma ja pääsisäisloma. Kuukausilomat olivat yleensä maanantaisin. Virallisia juhlapäiviä saattoi olla myös keskellä viikkoa. Muuten elettiin normaalia kouluviikkoa maanantaista lauantaihin. Iltavuorossa koulu loppui joskus vasta viideltä. Näin elämä jatkui vuosi vuodelta.
Nykyisin on hyvä, että koulujen alkamis- ja loppumispäivät voi yleensä tarkistaa myös netistä. Nehän vaihtuvat vuosittain ja alueittain. Se on yksi tämän päivän itsestäänselvyyksistä.
Elämä ei ole koskaan itsestään selvää. Joka päivä on lahjaa. Count your blessings.
1969. Pori. Oppilaiden lahja isälleni lukuvuoden lopussa. Taulun takana lukee: 4 A 1969. Seuraavana keväänä tuon luokan oppilaat olivat ryhmänä isäni hautajaisissa auttamassa kantamaan arkulle laskettuja kukkia haudalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti