Kutistunut maapallo
Laajentuneet näkymät

Kolmekymmentä vuotta sitten asuimme Helsingissä Tähtitorninkadulla. Olimme valmistautumassa lähtöön muiden lähtijöiden kanssa. Tuossa talossa, Lähetystalolla, oli tulijoita ja menijöitä paljon. Maailma pieneni hetkessä.

Koko lähetyskurssimme kokoontui Lähetystalon toiseen kerrokseen silloisen keittiön ja ruokasalin alle. Meille aukaistiin ovi ja hiljaa hiivimme sisälle eteiseen. Lauloimme Kiitos sulle Jumalani. Vierashuoneen ovi avautui ja sieltä tuli esiin hymyillen syntymäpäiväsankari piispa Leonard Auala yöpuvussaan. Piispa Auala yhtyi viimeiseen säkeistöön kanssamme puhtaalla suomen kielellä. Seitsemäskymmenes elinvuosi oli tullut täyteen. ”Kaikesta oi Herra sulle, annan ikikiitoksen.”

Piispa Aualaan tutustuimme paremminkin tuon  hänen vierailunsa aikana. Seisoimme kurssilaisten kanssa samassa ruokajonossa kuin hän ja aina hänellä riitti mukava sana kaikille lähellä oleville. Tuona aikana taas kerran ihmisiä kuljettanut auto tuhoutui pommi-iskussa ja moni piispan läheinen kuoli. Kaukaiset tapahtumat tulivat lähelle meitäkin. Väkivalta sai kasvot. Ne kasvot olivat surulliset.

Namibia itsenäistyi vuonna 1990. Piispa Auala oli silloin jo kuollut. Eilen hän olisi täyttänyt sata vuotta.

1978. Lähetyskodin ruokala, Tähtitorninkatu, Helsinki. Piispa Leonard Auala on juuri kuullut, että taas kerran ihmisiä on kotimaassa kuollut auton ajettua miinaan. - Namibian itsenäisyydestä ei tuolloin vielä ollut tietoa.
Plus%20220%201978%20Auala%20l%C3%A4hetys