• Kuuluuko?
  • Kulkeeko kuso?
Juttelin muutama vuosi sitten SuomiAreenalla kasvokkain Timo-Matti Haapiaisen kanssa, joka toimi tammikuun 2014 loppuun saakka Suomen evankelis-luterilaisen kirkon strategia- ja tulevaisuusselontekotyöryhmien sihteerinä. (Melkoinen yhdyssanahirviö taas kerran… )

”Kenen kertomukset saavat tilaa?” Tämä Timo-Matti Haapiaisen blogissa ollut kysymys jäi minua vaivaamaan. Kuuntelemmeko toistemme kertomuksia? Kuulemmeko toistemme viestin? Ymmärrämmekö? Haluammeko ymmärtää?

Olen blogannut jo yllättävän kauan. Olen saanut purkaa omia tuntojani ja ihmetellä ja ihailla toisten  ajatuksia. Olen yllättynytkin, yleensä positiivisesti. Mietin, kenen kertomukset jäävät elämään. Kuka on vaikuttanut minuun ja kehen minä olen pystynyt vaikuttamaan?  Tiedän olleeni saamapuolella koko ajan. Olenko osannut käyttää oikein lahjaksi saamaani?

Blogikirjoituksessani  +50 Kulkeeko kuso  kirjoitin näistäasioista. Siinä lainasin erästä viestiäni eräälle tunnustavalle ateistille .

”Minua taitaa ensisijaisesti ärsyttää se, kuinka vähällä tiedolla usein väitetään mitä ihmeellisimpiä asioita. Täytyy myöntää, että joskus alan epäillä joidenkin asiantuntemusta heidän omalla erityisalallaankin, niin kritiikittömästi näistä asioista joskus puhutaan.
Jos puhutaan ihmisten omista kokemuksista ja tunteista, silloin jokainen on oman itsensä ainoa oikea asiantuntija.

Siksi minuakin tällä toisella puolella eniten ehkä ärsyttää se, minkä hyvin ilmaisit: "Ei uskota ihmisen itsensä ajatuksiin, sanoihin eikä tunteisiin."

Tuntuu, että minua edelleen ärsyttävät nuo samat asiat.

Logos-kuoro Kalevan kirkossa.  Tässäkin kuvassa olisi monta kertomusta, henkilöitä omissa kertomuksissaan.

Logoskuoro%20Kalevan%20kirkossapieni-nor