Kulttuuritulkki ummikkona
Vanhat irrottelevat ilmeisesti eri tavalla kuin nuoret. Vai onkohan se sittenkin geeneissä tai jossain. Ettemme vain olisi olleet samanlaisia jo nuorena…
Aikoinaan kirjoitin Uppsalan vierailustamme: +147 Uppsala, salamoita ja riimukiviä . mm seuraavaa:
”Emme olleet siellä koskaan aikaisemmin käyneet. Oli hauska kävellä turistina ilman varsinaista päämäärää ja kokea kauniin pikkukaupungin tunnelmaa”
Samalla tavalla olisin voinut kirjoittaa myös menneestä Uumajan vierailustamme. Toki Google oli saanut auttaa jo etukäteen ja laiva-, laivabussi- ja hotellivaraukset oli hoidettu oman koneen ääreltä pari päivää aikaisemmin, mutta muuten toimimme varsin satunnaisina turisteina tuossa suuressa kaupungissa, jossa oli aivan mahtava pikkukaupungin tunnelma kävelykatuineen ja koivukujineen. Liittyyköhän tämä turistikäytäntömme siihen, että aika usein huomaamme syövämme ruokalajia nimeltä Sitä-mitä-on-pata. Sitä-mitä-tulee-eteen oli nytkin vierailumme pääasiallinen kohde.
Mitä siis tunnelmaan tarvittiin:
Turistikortti julkisiin busseihin ja tutustuminen kaupungin karttaan ja bussikarttaan.
Käyskentelyä kävelykadulla, jossa parissa päivässä näimme useammankin performanssin ja musiikkiesityksen. Käyskentelyä myös Gammlian museoalueella katsomassa mm saamelaisrakennuksia ja hiihtomuseon vanhoja suksia.
Maalaistori, josta mukaan lähti vuohenjuustoja ja tunnbrödiä sekä mustikka-kaakaopapumarmeladia ja porkkana-pihlajanmarja-mantelimarmeladia.
Juttelua useammankin Uumajassa asuvan thaimaalaisen kanssa yllättäen heitä thaikielen taidollamme.
Tietysti hyvää ruokaa: Turisti-infosta saadusta kartasta löytyivät edulliset buffetit kreikkalaisessa Costas-ravintolassa ja ”aasialaisessa fuusioravintolassa” Great Eastern , jossa pitkästä aikaa löytyi muun ohessa myös upea mongolialainen barbecue…
Sunnuntaina ehdimme hetkeksi jumalanpalvelukseen kirkossa. Kirkon pihalla löytyi Vänrikki Stoolin tarinoissa mainitun everstiluutnantti Joachim Zachris Dunckerin hauta. Samassa hautakivessä mainittiin myös samassa taistelussa kaatunut venäläinen kasakkaeversti Aerekov, joka oli haudattu Dunckerin viereen. Sellainen on siis mahdollista vihollistenkin kesken…
Kirkosta virsikirjan välistä löytyi tämä rukous:
Vanhat irrottelevat ilmeisesti eri tavalla kuin nuoret. Vai onkohan se sittenkin geeneissä tai jossain. Ettemme vain olisi olleet samanlaisia jo nuorena…
Aikoinaan kirjoitin Uppsalan vierailustamme: +147 Uppsala, salamoita ja riimukiviä . mm seuraavaa:
”Emme olleet siellä koskaan aikaisemmin käyneet. Oli hauska kävellä turistina ilman varsinaista päämäärää ja kokea kauniin pikkukaupungin tunnelmaa”
Samalla tavalla olisin voinut kirjoittaa myös menneestä Uumajan vierailustamme. Toki Google oli saanut auttaa jo etukäteen ja laiva-, laivabussi- ja hotellivaraukset oli hoidettu oman koneen ääreltä pari päivää aikaisemmin, mutta muuten toimimme varsin satunnaisina turisteina tuossa suuressa kaupungissa, jossa oli aivan mahtava pikkukaupungin tunnelma kävelykatuineen ja koivukujineen. Liittyyköhän tämä turistikäytäntömme siihen, että aika usein huomaamme syövämme ruokalajia nimeltä Sitä-mitä-on-pata. Sitä-mitä-tulee-eteen oli nytkin vierailumme pääasiallinen kohde.
Mitä siis tunnelmaan tarvittiin:
Turistikortti julkisiin busseihin ja tutustuminen kaupungin karttaan ja bussikarttaan.
Käyskentelyä kävelykadulla, jossa parissa päivässä näimme useammankin performanssin ja musiikkiesityksen. Käyskentelyä myös Gammlian museoalueella katsomassa mm saamelaisrakennuksia ja hiihtomuseon vanhoja suksia.
Maalaistori, josta mukaan lähti vuohenjuustoja ja tunnbrödiä sekä mustikka-kaakaopapumarmeladia ja porkkana-pihlajanmarja-mantelimarmeladia.
Juttelua useammankin Uumajassa asuvan thaimaalaisen kanssa yllättäen heitä thaikielen taidollamme.
Tietysti hyvää ruokaa: Turisti-infosta saadusta kartasta löytyivät edulliset buffetit kreikkalaisessa Costas-ravintolassa ja ”aasialaisessa fuusioravintolassa” Great Eastern , jossa pitkästä aikaa löytyi muun ohessa myös upea mongolialainen barbecue…
Sunnuntaina ehdimme hetkeksi jumalanpalvelukseen kirkossa. Kirkon pihalla löytyi Vänrikki Stoolin tarinoissa mainitun everstiluutnantti Joachim Zachris Dunckerin hauta. Samassa hautakivessä mainittiin myös samassa taistelussa kaatunut venäläinen kasakkaeversti Aerekov, joka oli haudattu Dunckerin viereen. Sellainen on siis mahdollista vihollistenkin kesken…
Kirkosta virsikirjan välistä löytyi tämä rukous:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti