• Kum-maa
  • Maailmaa
Ei-kenenkään-maa on haave täydellisestä vapaudesta. Siellä kukaan ei pomoile, kenenkään säännöt eivät ole voimassa.

Jos synnyn, elän ja kuolen Ei-kenenkään-maalla, olenko elänyt ollenkaan. Olenko ollut täydellisesti vapaa kaikista säännöksistä vai täydellisesti vangittu vapauteni rajojen sisään? Olenko ollut vain Transit-matkustaja uskaltamatta astua ulos tuloaulasta?

Voiko Ei-kenenkään-maata olla olemassakaan? Tyhjä tila pyrkii täyttymään. Valloittamaton tila pyritään valloittamaan. Onko aina otettava kantaa?

Kaikenlaista hassua tuleekin ajatelleeksi laivaristeilyllä lastenlasten kanssa. Ei riitä, että vain lapset kysyvät…

Meille tuli lastenlasten kanssa periaatteellinen keskustelu siitä, olemmeko käyneet Ruotsissa ollenkaan, jos olemme käyneet vain laivalla Tukholman satamassa. Suvussa vallitsevan tavan mukaan asiaa demonstroitiin monella tavalla. Olenko huoneessa, jos en ole astunut sen paljaalle lattialle vaan ainoastaan matolle? Olenko Ruotsissa, kun keskellä merta kännykkään vaihtuu ruotsalainen operaattori?

Tukholman satamassa keksimme ratkaisun. Kun Ruotsiin menijät olivat menneet ulos laivasta, kerroimme pohdinnastamme laivan ovella olevalle virkailijalle ja pyysimme lupaa astua laivasta satamanpuoleiselle sisääntulokäytävälle. Saimme luvan iloisen hymyn saattamana. Hyppäsimme siis ulkopuoliselle punaiselle matolle: RUOTSIIN!! Olimme ihan varmasti Ruotsissa. Pojanpoika katsoi alas satamaan käytävältä ja sanoi: ”Ruotsi on ihan tavallinen.” Niinpä.

Jälkeenpäin jäin miettimään, olimmeko kuitenkaan olleet oikeasti Ruotsissa vai vasta Ei-kenenkään-maalla. Päädyin siihen, että EU:n sisällä sellaista maata ei olekaan. MOT.

On hyvä muistaa, että Exit-ovi on jokaisessa aulassa. Siitä on jokaisen joskus kuljettava.

1973. Lastenlasten isä on todistetusti käynyt Ruotsissa.
1973%20Jakke%20Kapelsk%C3%A4rpieni%20rat