83 Ihmistä isompi tehtävä 101007

83 Ihmistä isompi tehtävä

Minkä taakseen jättää,
sen taakseen jättää.

Eilen työtiimin kokouksessa tehtiin yhdessä ensi vuoden toimintasuunnitelmaa. Keskustelussa annettiin hyviä kysymyksiä pohdittavaksi:

Minkä yhden asian jättäisin pois toimenkuvastani? Minkä yhden asian haluaisin ehdottomasti toimenkuvaani? Onko mahdollista jakaa töitä niin, että mahdollisimman vähän tarvitsisi tehdä sellaista, joka ei tunnu mukavalta? Onko mahdollista saada enemmän sellaisia töitä, joissa kokee onnistuvansa? Kuinka paljon saa tehdä sellaista, mikä väsyttää, mutta ei rasita?

Itse mietin samalla omaa tulevaisuudenkuvaani. Olenko lähtölaskennan jälkeen tyhjän vai täyden päällä?

2006-2007. Suomen Lähetysseura. Esite Turun ja Tampereen hiippakuntatiimista 2006-2007

84 Hajasijoitusta 091007

84 Hajasijoitusta

Rakastakaa toinen toistanne.
Toinen rakastaa toista.
Toinen rakastaa toista.
Milloin on minun vuoroni?

Kaukana läheiset ihmissuhteet ovat tärkeitä. Onni on saada ystäviä, jotka muistavat. Etäisyyden ei tarvitse katkaista kaikkea hyvää ja hauskaa.

 Olen ollut kirjeäiti, puhelinäiti, sähköpostiäiti ja kännykkä-äiti.
 
1982. Bangkok. Isä ei ehtinyt matkoiltaan ajoissa Keskimmäisen synttäreille:)

85 Kysymyksiä ja vastauksia 081007

85 Kysymyksiä ja vastauksia

?
Miksi se vielä kysyi,
vaikka sen ei oikeastaan olisi pitänyt
muuta kuin seistä hiljaa
jo olemassa olevan kysymyksen vieressä?

Näitä kymmeniä vuosia sitten tehtyjä ajatusleikkejä löytyy lisää, kun muistojaan ja päiväkirjojaan kaivelee. Silloinkin näköjään jo tajusin, että maailmassa on paljon vastaamattomia kysymyksiä. Joihinkin kysymyksiin on vuosien varrella löytynyt vastaus. Paljon on jäänyt vaille vastausta. Olen oppinut, että vastauksen antamista tai saamista ei tarvitse kiirehtiä. Vastaamattomat kysymykset eivät enää ahdista samalla tavalla kuin silloin, kun uskoin oikeiden vastausten nopeaan löytymiseen. Aika hoitaa.

Joskus tuntuu, että minulta on vienyt enemmän aikaa oppia antamaan toiselle eri tavoin käyttäytyvälle kristitylle uskon ja ilmaisun vapaus kuin jollekin toisen uskonnon edustajalle uskonnon vapaus. Irtopinnojen toivossa olisi huomattavasti helpompaa liittyä naureskelijoihin ja syyttelijöihin. Joskus niitä irtopinnoja haluankin. Jälkeenpäin hävettää.Yhä vähemmän epäilen toisen kristityn uskoa. Oman Herransa edessä hän seisoo tai kaatuu.

86 Kummotti? 071007

86 Kummotti?

Kummotti

Semmotti.

Joistain sanoista vain tulee heti hyvä olo. 

Lasten kanssa monet asiat ovat usein paljon selvempiä kuin aikuisten kanssa. Lapset osaavat sanoa monenlaisia juttuja paremmin kuin me aikuiset. Tällaista oppia olen saanut koululaisilta kertoessani heille kaukaisten maiden lapsista:

"Suvaitsematon on semmoinen, että kun se näkee erilaisen ihmisen, se heti tietää, että siihen ei kannata tutustua."

Joskus kuulee pienten lapsen suusta toisenlaisiakin sanoja, kun he näkevät kuvia erilaisista ihmisistä. Niitä sanoja he eivät ole itse keksineet. Silloin sanon yleensä vain rauhallisesti, että silläkin tavalla voidaan puhua, mutta sitä ei pidetä yleensä kohteliaana tapana. Mitä minun tulisi sanoa aikuisille?

1979. Bangkok Phrakanong. Loy Krathong, Slummin lapset kanavan rannassa.

87 Muistaako kukaan? 061007

87 Muistaako kukaan? 

Entä silloin, kun en enää muista.
Entä silloin, kun en enää välitä.
Entä silloin, kun kukaan ei enää muista.
Entä silloin, kun kukaan ei enää välitä.

Viimeisinä vuosina Thaimaassa löysin Hiskin. Hiskin avulla katsotaan, mistä tullaan. Se antaa raamit sukujen muistoille. Hiski, kirkonkirjoja nettiin luettavaksi saattava projekti, auttoi etsimään lapsilleni esi-isiä.  Bangkokin erilaisuuden keskellä oli mukava kurkistaa sukulaisten erilaisuuteen erilaisissa elämänvaiheissa.

Merikarvian Lauttijärvellä Heikki-esi-isä meni naimisiin Lastikansa kanssa 1.1.1675. Tammikuun pakkasilla. Vielä nyt voidaan arvata, mitä tietä he silloin vihille kulkivat. Samaan aikaan samassa kylässä Heikin veli Urbanus, esi-isä hänkin toista reittiä, jo kasvatti perhettään. Ei voinut Urbanus  pienessä kylässään tietää, että tulevat polvet vasta sitten kunnon urbaaneja olisivatkin.

1958. Merikarvia. Lauttijärvi. Vihtori ja Julia Mäkelän kultahäät. Toinen heistä oli suoraan alenevassa polvessa Heikin, toinen Urbanuksen jälkeläinen.

88 Kasvu 051007

88 Kasvu

Naapuritaloa on rakennettu vuosi.
Nyt se jo peittää kotimme ikkunan.

Minullakin on rakennustyömaa.
Yhtään kerrosta ei ole noussut.
Entistäkin puretaan päivittäin.
 
Miksi Jumalan valtakunnassa
kasvu tapahtuu nurinpäin?

Onkohan niillä helpompaa, jotka uskovat olevansa hyviä? Heistä tuntuu pahalta, kun puhutaan synnin syvyydestä. Se on heistä väärin. Ei niin voi olla. Se loukkaa. Kun parhaansa yrittää, muuta ei voi vaatia. Mitään ei saa vaatia. Kukaan ei saa syyllistää.

Kun katson maailmaa, en näe hyvyyttä. Näen itsekkyyttä, sortoa, alistamista ja ajattelemattomuutta. Näen maailman, joka tarvitsee Armahtajaa, tarvitsee Armoa.

Näen myös maailman, jossa joku ojentaa toiselle käden. Heikko auttaa heikkoa, avuton avutonta, syntinen toista syntistä. Näen maailman, joka muuttuu pienistä teoista. Maailma, jossa itsekäs hetkeksi unohtaa itsekkyytensä, sortaja hetkeksi unohtaa sortamisen ja alistaja hetkeksi päästää toisen vapaaksi. Näen maailman, jossa ajatteleminen sallitaan toisellekin, eri mieltäkin olevalle. Se ei ole hyvien maailma, vaan armahdettujen maailma. Hyväksytty hyväksyy, armahdettu armahtaa, anteeksi saanut antaa anteeksi.

1980. Bangkok. Sukhumvit Soi 5. Juuri tästä talosta kirjoitin tämän runon. Kuva otettu ikunastamme.

89 Avaruusasioita 041007

89 Avaruusasioita

Uudet taivaat ja uusi maa?
Näissä vanhoissakin on vielä
paljon ihmettelemistä.

"Meidän on hyvä muistaa, että Thaimaassa on ihan sama aurinko ja kuu kuin Suomessa, vaikka ne näyttävät vähän erilaisilta. Samalla tavalla thaimaalaiset ihmiset ovat sisältä ihan  samanlaisia ihmisiä kuin me suomalaiset, vaikka he saattavat näyttää vähän erilaisilta. He puhuvat eri kieltä ja heillä on erilaisia vaatteita ja erilaisia tapoja."

Tällaista avaruusoppia puhun usein pikkuisille kuulijoille Suomessa. In real life, elävässä elämässä, se ei kuulosta ihan noin lässyttävältä, vaan on ymmärtääkseni ihan OK. Ainakin lapsilla on hauskaa. Samoin minulla.

Samalla voin taas kerran yrittää kertoa siitä, miten ihmiset kuuluvat yhteen maasta, kulttuurista, kielestä ja tavoista riippumatta. Isompien kanssa voidaankin sitten miettiä, miksi kuu on päiväntasaajan lähellä eri asennossa kuin Suomessa. Meilläkin kesti useita vuosia, ennen kuin aloimme ihmetellä asiaa ja sitten kerran perheen kanssa aamiaispöydässä yhdessä sen keksimme. Sopii miettiä. Kuvaa perheemme ruokapöytäkeskustelujen tasoa.

1995 Pori. Ruokapöytäkeskusteluja voi käydä kaikenlaisten ihmisten kanssa. Kuvassa Surang Dasiri ja Marian Yuchee..

90 Usko ja totuus 031007

90 Usko ja totuus

Mitä usko sitten on?
Kiitosta tästä päivästä,
ihmettä ja ihmettelyä.

Monen suomalaisen näyttää olevan vaikea tajuta ihmisiä, joille evankeliumi on ihan oikeasti uutinen, vieläpä iloinen uutinen. Olemme turtuneet siihen keskusteluun, jossa kerrotaan monisanaisesti, kuinka tyhmiä, yksinkertaisia, väärässä olevia, lapsellisia, vanhanaikaisia, silmänsä totuudelta sulkevia, väärän vakaumuksen ihmisiä, naurettavia, hihhuleita, punastuttavan häpeällisiä, kliseisiä, laskelmoivia, kökköjä, vain fraaseja ja latteuksia puhuvia, ärsyttäviä, kriitikittömiä ja sinisilmäisiä Jeesukseen uskovat ihmiset ovat. (Vain pieni otos nettikeskusteluissa mainituista ominaisuuksista…) Olen valmis olemaan kaikkea tuota. On se sen arvoista.

Jos todella ihmettelee niitä ihmisiä, joille evankeliumi on hyvä uutinen, on paras mennä kysymään suoraan heiltä, mitä ihmettä he oikein tarkoittavat. He saattavat jopa vastata.

Bangkok Thaimaan luterilaisen kirkon koulutuslaitos. Opettaja ja oppilaat kyselemässä ja vastailemassa.

91 Elämän eväitä 021007

91 Elämän eväitä

Elämän eväät.
Muruina maailmalla.

Ote kirjoituksestani "Muruista maailmalla" vanhan kouluni juhlajulkaisussa

Eikö täältä saakaan pitsaa?: elämän eväitä Tipulasta ja Kuninkaanhaasta, Kuninkaanhaan koulu ja lukio, 2005

"Tyttökoulun kasvattamaa hienoa naista minusta ei tullut. Kakkureseptejä vaihdan harvoin.  Meikkivalikoimakin on vähissä. Käytössääntöjen opetus taisi myös valua osaksi hukkaan. Olen toisaalta oppinut olemaan kotonani monenlaisten käytössääntöjen keskellä. Edelleenkin kysyn, miksi toinen tapa elää olisi parempi kuin toinen. Pieni kapinahenki itsestäänselvyyksiin on aina olemassa.  Haluan kuunnella erilaisia mielenkiintoisia ihmisiä ja ihmetellä maailman monimuotoisuutta. Onneksi tähänkin sain eväät mukaani maailmalle.Eläköön elämän kapinat."

1966. Pori. Porin tyttölyseo. Uusia ylioppilaita: Helena Salonen, Riitta Grönlund, Maija Ikävalko, Marketta Mäkinen, Helena Hinkkala. Niin silloin ennen. Jokaisella meistä on ollut jälkeenpäin kokemuksia ulkosuomalaisuudesta.

92 Kotoisin jostain 011007

92 Kotoisin jostain

Kotoisin jostain.
Jokainen on kotoisin jostain.

Minusta on lohdullista ajatella, että nekin, jotka eivät tiedä taustastaan, ovat aivan varmasti kotoisin jostain. Perimä ja ympäristö. Ja sitten kaikesta siitä kasvaa jokainen MINÄ.

1947 Pori. Täältäkin olen kotoisin.