+342 Uusista ja vanhoista ystävistä 140209

+342 Uusista ja vanhoista ystävistä

Kädenojennus

Kutsu ystävyyteen

 

”Vanha ystävyys on arvokas asia, sillä uusista ystävistä ei koskaan voi tulla yhtä vanhoja ystäviä kuin ”alkuperäisistä” vanhoista ystävistä.” (Kirjoitus vieraskirjassamme 1994) 

Toiset ovat parempia ystävinä kuin toiset. Toisilla on parempi kyky ottaa toiset huomioon kuin toisilla. Toisilla on parempi taito ottaa toisiin yhteyksiä kuin toisilla. Toiset muistavat toisten merkkipäivät paremmin kuin toiset. Minä olen niitä toisia toisia. 

Katkeaako ystävyys vai piiloutuuko se? Unohtuuko ystävyys vai himmeneekö se? 

Iloitsen vanhoista ystävistä. Heidän kauttaan voi vielä elää nuoruuttaan. Heidän kanssaan huomaa, että silloin ennen on yllättävän positiivinen sanapari. 

Iloitsen myös uusista ystävistä. Heidän kauttaan tajuaa vielä elävänsä ja tuntevansa. Heidän kanssaan huomaa, että tänään ja nyt ovat myös positiivisia sanoja. 


1969.Pori. Nuo vanhat ystävät ovat vanhempieni vieraskirjan mukaan todistettavasti käyneet kylässä myös heidän luonaan.

+341 Jaa kirkko vai? 130209

+341 Jaa kirkko vai?

Jaa mää vai?

Jaa kirkko vai?

 

Minäkö? Kirkkoonko? Ulkomaillako? 

Olen etsiskellyt ensi viikon luentoja varten kirkkomme kansainväliseen toimintaan liittyviä termejä ja toiminnan sisältöjä. Nuo termit eivät näytä olevan kovin tuttuja, vaikka aika moni on toimintaan joskus käytännössä osallistunutkin. Kirkon omilla sivuilla todetaan, että kansainvälisyys läpäisee lähes kaikki kirkon toiminnan tasot. Osa kirkon ulkomaisesta työstä kohdistuu suomalaisiin.

Ote joulutervehdyksestämme jouluna 1981.

”Joulua vietettiin suomalaisittainkin. Jouluviikolla Bangkokissa asuvat suomalaiset kutsuttiin joulujuhlaan Soi Amonin kirkkoon. Mukaan saapui myös joukko turisteja. Yhdessä saatiin laulaa joululauluja ja myös kahvin ääressä tutustua toisiimme. 

K:n perhe oli ohjannut vallan vaikuttavan jouluevankeliumin. Paikallisesta rottingista oli punottu pieni seimi, jonka ääreen Maria ja Joosef (meidän Esikoinen ja Keskimmäinen) matkasivat. 

Kun ”Marian synnyttämisen aika” tuli, perheen pieni tyttöenkeli toi seimeen kapaloidun Jeesus-lapsen (rakkaimman ison nukkensa). Paimenina kedolla olivat perheen isä ja kaksivuotias poika paimenviittoineen, päähineineen ja sauvoineen.  Äiti ja kaksi pikkuista tyttöenkeliä tähtisadetikkuineen loivat kuvan enkelikuorosta pitkissä valkoisessa vaatteissaan ja ”oikeissa” enkelinsiivissään.”

 

Tuosta ensimmäisestä Bangkokin ulkosuomalaisjoulujuhlasta on vähän kerrassaan kasvanut Suomen ev.lut.kirkko Thaimaassa. Nyt suomalaistyön osa-aikaisena pappina toimii ystävämme Jyrki Markkanen.

Kuva sivuilta Suomen ev.lut.kirkko Thaimaassa

+340 Perintöarpajaiset 120209

+340 Perintöarpajaiset

Arpa tuo

Arpa vie

 

Sain Lastulta sydämen. Kiitos.

Sydän päätyi minulle Lastun suosikkiblogien arvonnasta. 

Suosikkilistani näyttää elävän omaa elämäänsä. Aina välillä napsuttelen siellä olevia pois ja napautan toisia tilalle. Joitain ihan vakioita siellä on pysynyt koko ajan. En ole puolueuskollinen enkä siis myöskään blogiuskollinen. Jokainen siellä ollut on kuitenkin ainakin joskus raapaissut sydäntäni. Joskus haluan seurata jonkin vaiheen läpi jonkun elämässä. Joskus vain lueskelen, joskus taas kommentoin. On mukavaa elää ilman logiikkaa. Voisin varmaan elää vuorokaudet ympäriinsä blogista toiseen surffaillen, mutta muitakin realiteetteja maailmassa sentään vielä on. Siksi yritän pitää täällä edes jotain tolkkua yllä. 

Blogistanian asukkaat. Hetkenä, jolloin ette arvaakaan, saatan kurkistaa ajatuksiinne…

+339 Hätäpäivä 110209

+339 Hätäpäivä

Ei hätää

Ei hätiä mitiä

Ei hätäpäivää

 

”Yksi risti kaksi. Markat miljoonaksi.” Yksi yksi kaksi. Tule auttajaksi… 

Olin tammikuussa taas kerran tulkkina maahanmuuttajien suomen kielen koulutuskurssin alussa.  Siellä selviteltiin opiskelupaikan erilaisia käytäntöjä, myös terveydenhuoltoa. Kerrottiin, mistä voi milloinkin saada apua ja millaisia asioita vakuutus korvaa.

 

Onnettomuustapauksissa kehotettiin kutsumaan ambulanssi paikalle. Huomasin kysyä, tunsivatko opiskelijat yleisen hälytysnumeron ja tiesivätkö he, mitä apua sen avulla saisi. Eivät tunteneet eivätkä tienneet.

Tänään 11.2. on hätäpäivä. Onneksi on. Onneksi meillä on numero, johon voimme soittaa. 112.


Selkokielinen ohje hätänumeron käytöstä:

+338 Äitien ostamaa ruokaa 100209

+338 Äitien ostamaa ruokaa

Mainoskin sen kertoo

Kyllä äidit osaavat

 

Tyttärieni kanssa kaupungilla. Hyvää seuraa ja hyvää nepalilaista ruokaa. Lammaspyöryköitä, kanakastiketta, panak paneeria (tuorejuustoa pinaattikastikeessa), raitaa, papumuhennosta, nan- leipää, lassia, riisiä ja nepaliteetä. Hallista ostettiin cashew– ja pistaasipähkinöitä, auringonkukansiemeniä, punaista riisiä, mustikkateetä, sämpylöitä, silakkafileitä sekä kirjolohirullaa pesto- ja mozzarellatäytteillä. Emosyndrooma vallalla. Poikasten syöttämisvietti yhä tallella.

2005. Yläneen seurakunnan lähetyslounas. Ehdptus ruokalajeista.

+337 Riittääkö kaikille? 090209

+337 Riittääkö kaikille?

Kakku

Muruiksi murrettu

Muruina jaettu

 

Kuinka moneen osaan kakun voi jakaa, jotta jokainen vielä saisi jotain? Kuinka monelle voi osoittaa rakkautta,  jotta jokainen sen vielä tuntisi? 

Tänään olen tavannut taas kaikki lapseni ja lapsenlapset. Nuo minulle rakkaat ihmiset. Minulle rakastettavaksi lahjoitetut.  Entä jos lapsia olisikin toistakymmentä ja lapsenlapsia toista sataa. Riittäisikö rakkaus? 

Entä jos läheisten piiriin laskettaisiinkin kaikki suvun nuoret ja lapset? Entä saman  kylän lapset?  Entä saman klaanin lapset?  Entä kaikki samannimiset lapset? Entä kaikki maailman lapset? Riittäisikö rakkaus? 

Afrikassa kaimuus tarkoittaa usein sukulaisuutta. Kiinassa taas sama sukunimi liittää miljoonat ihmiset yhteiseen sukuun. Maailman monissa kylissä komennellaan samalla tavalla koko kylän lapsia. Kaikki aina liittyvät toisiin. Yksinäisyyttä ja yksityisyyttä ei ymmärretä. Yhteisöllisyys on itsestäänselvyyttä.  En tiedä, puhutaanko rakkaudesta. Keskinäisestä vastuusta kyllä puhutaan.

 

Riittääkö rakkaus kaikille?  En tiedä. 

Suvun herkkuaterian tähteet thairavintolassa.

+336 Kun maailmat eivät kohtaa 080209

+336 Kun maailmat eivät kohtaa

En ymmärrä tätä

Älä sinäkään ymmärrä!

 

Kaikki maailmat eivät koskaan kohtaa. Usein kärsivällisyys ei riitä edes kurkistamaan toisenlaiseen maailmaan. On helpompi kutsua toisen maailmaa vääränlaiseksi ja häntä itseään tyhmäksi kuin yrittää ottaa selvää tosiasioista.

En tiedä, mihin suuntaan olemme menossa. Olen kai liian kauan seurannut elämää ja nähnyt, millaisia varmoja totuuksia on tullut ja mennyt. Itsepäisesti holokaustin kieltävä piispa on esimerkki siitä, kuinka lähellä olevasta historiasta jo voidaan tehdä uustulkintaa. Minunkin aikanani omien sotiemme syyt ja syylliset ovat jo moneen kertaan vaihtuneet. Ei kaikki tuo voi olla totta, vaikka totuus syntyykin osatotuuksista. Tiedän myös sen, että jokaisen sukupolven tulkinnat ovat osaltaan vain jälkiviisauksia. Seurauksista on päätelty alkupiste. Syylliset löydetään syytöksellä: ”Olisi pitänyt tietää, että…” Olisiko?

Itse uskon lopullisen totuuden olemassaoloon. Tietoni siitä ovat rajalliset. Tunteeni siitä häilyvät.  Siksi vain uskon.

Kohtalonköynnöskään ei aina kuki.

+335 Kansainvälisyys ja kirkot 070209

+335 Kansainvälisyys ja kirkot

Kirkko sitä

Kirkko tätä

Miksi sitä

Miksei tätä

 

Valmistelen luentoja, jotka ovat osa Kansainvälisyys ja kirkot- opintoja.

Kiertelin tänään pitkästä aikaa taas vapaa- ajattelijoiden sivuilla. Löysin sieltä paljon asiallistakin keskustelua. Se tahtoo unohtua, kun lukee ja kuulee kaikenlaisia (mielestäni välillä älyttömiäkin) heittoja. Piristävintä siellä oli lause: ”Kirkko on pohjimmiltaan uskonnollinen yhteisö.”  Kirkosta eroamisen erääksi syyksi todettiin se, että kirkossa päätökset pohjautuvat ”Raamattuun eikä järkeen”.

Yritän nyt kuitenkin opetuksessani ottaa mukaan myös järjen. Se kai on opettajan minimivaatimus. Järjellinen on myös se ajatus, että kirkosta puhuttaessa Raamattuakaan ei voi unohtaa. En haluaisikaan.

Thaimaa. Det Udon. Thaikirkossakaan Raamattua ei ole unohdettu.

+334 Instant noodles 060209

+334 Instant noodles

Päivän pelastajat

Vatsan täyttäjät

Suussa sulavat

Pikanuudelit

 

En muista, miten alun perin löysimme pikanuudelit. Saattaa olla, että ensimmäinen apulaisemme niitä meille heti alussa tarjosi. Nuudelipussista tuli Esikoisen ensimmäinen eväspussi kouluun. Nuudelit naksuivat suussa kuin perunalastut. Lisäaineista ei huomattu silloin välittää.

Mitä me suomalaiset kuljetamme mukana matkoillamme? Jos seikkailumieli on hakusessa maailman ruokapöydissä, mikä olisi se tuote, jota me kasseistamme kaivaisimme. Näkkileipää? Lakritsaa? Fazerin Sinistä? Kunnon kahvia?  Metvurstia?

Pikanuudelit voi syödä ohjeen mukaan tai niihin voi lisätä muita lisukkeita.  Mama, Instant Noodles Pork Flavour . Yes.

Kiertokirjeemme Thaimaasta 1/1996 Mama-nuudeli-ohjeita.

+333 Kui sin sit täytys men? 050209

+333 Kui sin sit täytys men?

Kreetutaa

Kronklataa

Kruusaillaa

Sillai pruukataa

 

Minulle ei pitäisi olla ollenkaan outoa se, että joku on oikeasti monikielinen. Teorioihin en puutu, tuottaisin siinä vain häpeää asiasta paremmin tietävälle jälkikasvulle, mutta käytännössä elin kaksikielisen lapsuuden vaihtaen kieltä automaattisesti tilanteen ja henkilöiden mukaan. Kotikieleni oli evakkokarjala ja sitä puhuin vanhemmilleni koko heidän elämänsä ajan. Pihalta opin porilaisen käyttökielen. Kirjoissa oli tietysti vielä kirjakieli ja koulussa opettajien puhuma puhekieli, jota puhuttiin myös radiossa. Olin kielikameleontti.

Kirjastosta löysin eilen taas uuden Porin murteen keskeisen sanaston ”Porilaisuus o joittenki miälesti ko stämppeli ottas”. Siinä kerrottiin porilaisten perustunne: ”O se hyvä et me asutaa tääl Poris ko tääl ei puhut mitää murret!” ”Sas se.”  Mitä nyt ”yhtäkkii” käydään vessassa tai kaupassa. Syökööt muut suomalaiset hernekkeittoo, meillä syödään hernekeittoo.

1950 Helsinki. Kielikameleontit suuressa kaupungissa: