Vuodenvaihde
Korkeampaa matematiikkaa
2008 + 366 = 2009
Vanhaa vuotta kuvataan usein hoippuvaksi
vanhukseksi, jolla on kaikki elämä jo takanaan. Uusi vuosi on
vastaavasti kuin vastasyntynyt lapsi, jolla kaikki on vielä edessä. Tuo
kuva ei enää pure minuun. Uusi vuosi alkaa ikävä kyllä samasta
vanhuksesta, johon vanha vuosi päättyy. Kurjuuden maksimointia.
Valitettavasti.
Tätä vuotta en oikeastaan suunnitellut mitenkään. Lähtölaskennan loputtua hyppäsin tyhjän päälle ihan rauhallisesti. Kaikenlaisia arvauksia kyllä tein siitä, mitä tulevaisuudella vielä voisi olla tarjolla. Ajattelin ajelehtia ja odottaa, minne tuuli milloinkin kuljettaisi.
Alussa ajattelin nukkua päätoimisesti. Monet unet
olivat jääneet tulematta kiireen takia. Väsyminen jo väsytti. Sen
jälkeen ajattelin surra päätoimisesti. Monet surutkin olivat jääneet
surematta kiireen takia. Sopiviksi puuhailuiksi ajattelin diakuvavuorien
skannausta ja valokuvien järjestelyä. Sukuselvitystäkin olin jo
aloittanut ja se kiinnosti. Omista kirjahyllyistä tiesin löytyvän uusia
ja lukemattomia sekä vanhoja ja unohdettuja aarteita. Puoliksi
järjestettyjä mappeja tiesin myös löytyvän ajankuluksi riittämiin.
Tavaroiden selvitystä ja hävittämistä oli runsaasti tarjolla. Paljon
vanhaa tavaraa oli myös tuunattavissa. Elämäntaparemonttiin ajattelin
myös löytyvän uutta intoa ja omaa aikaa.
Ihmissuhteita en jaksanut ajatella. Vaikka en vielä
tuntenut käsitettä sosiaalinen erakko, tiesin jo olevani sellainen.
Haavoissani oli vielä nuolemista. Ensin piti varmistaa, jäikö minusta
mitään jäljelle työroolin jälkeen. Olisiko enää mitään tarjottavaa
kenellekään?
Millainen vuosi 2008 sitten oli? Monenlainen. Sama
jatkuu varmasti myös vuonna 2009. Vanha on vain silloin vielä yhtä
vuotta vanhempi kuin ennen. Kurjuutta ei ole vielä todellakaan
maksimoitu.
Skannausta on harjoitettu - ja harjoiteltu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti