Sinisiä hetkiä
Punahuntuja
Menneitä päiviä
Minulle rakas Otto Manninen kirjoitti runossan Mennyt päivä seuraavaa:
"Näin alas auringon rattaan vierivän äsken, palajamattaan, kuinka jos kutsun ja käsken. Näin punahunnun, mi väikkyi äärellä illan, kauas mi säikkyi taa sinitaivahan sillan, meni, ah iäksi mennen, kuin meni päivät niin monet ennen, jotk' elämättäni jäivät."
2.1.1980. Puoli vuotta Thaimaassa. Kielikoulua. Paperisotaa. Työneuvotteluja. Ja perhe-elämää.
2.1.1981.Puolitoista vuotta Thaimaassa. Valtion kielitutkinto suoritettu. Mies valmistautumassa kastamaan Thaimaan luterilaisen kirkon ensimmäisen jäsenen. Muutto. Ja perhe-elämää.
Jälkeenpäin on helppo kutsua aikaa ohikiitäneeksi. Jokainen päivä on silti tarvinnut elää.
”Häipyjät taa näkörannan - keitä ja kunne? Maantien sannan jälki ei mainita tunne.” 1982.Bangkok. Lad Phrao Church. Joulu. Kastettavat.
"Näin alas auringon rattaan vierivän äsken, palajamattaan, kuinka jos kutsun ja käsken. Näin punahunnun, mi väikkyi äärellä illan, kauas mi säikkyi taa sinitaivahan sillan, meni, ah iäksi mennen, kuin meni päivät niin monet ennen, jotk' elämättäni jäivät."
Ohikiitänyttä Thaimaan kirkkohistoriaa, lähetyshistoriaa ja oman perheen historiaa vanhojen almanakkojen mukaan:
2.1.1981.Puolitoista vuotta Thaimaassa. Valtion kielitutkinto suoritettu. Mies valmistautumassa kastamaan Thaimaan luterilaisen kirkon ensimmäisen jäsenen. Muutto. Ja perhe-elämää.
2.1.1982 Kaksi ja puoli vuotta Thaimaassa. Teologinen koulutus alkamassa työntekijöille suunnatuilla kursseilla. Ja perhe-elämää.
2.1.1983.Kolme ja puoli vuotta Thaimaassa. Seurakunta kasvamassa. Ja perhe-elämää.
”Häipyjät taa näkörannan - keitä ja kunne? Maantien sannan jälki ei mainita tunne.” 1982.Bangkok. Lad Phrao Church. Joulu. Kastettavat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti