Ei ole paluuta
Siihen aikaan
Menneeseen aikaan
Siihen aikaan, kun isoisä lampun osti. Siihen
aikaan, kun Matti ja Liisa nousivat junaan. Siihen aikaan, kun kylään
saapui ensin telefooni ja sitten sentraalisantra. Siihen aikaan, kun
kylätietä kulki auto. Siihen aikaan, kun naapurille hankittiin
putkiradio. Siihen aikaan, kun vanhemmat ja isoveli asuivat Karjalassa. Se oli minulle historiaa.
Siihen
aikaan, kun ei ollut tekstiviestejä eikä kännykkää. Siihen aikaan, kun
ei ollut tietokonetta eikä nettiä. Siihen aikaan, kun ei ollut skypeä,
meseä eikä facebookia. Siihen aikaan, kun ei ollut pesukonetta eikä
mikroa. Siihen aikaan, kun ei ollut Harry Potteria. Siihen aikaan, kun
mummo, pappa, tätskyt ja isi asuivat Thaimaassa. Se on lastenlapsilleni historiaa.
Siihen aikaan, kun minä oli lapsi, karjalaisten
juhlissa lausui Kastehelmi Karjalainen: Hänen lapsenlapsensa olivat
kysyneet häneltä. ”Maammo, oleks historiaa?” Siitä hän kirjoitti
myöhemmin kirjankin.
Olen historiaa. Niin olemme me kaikki, lapsenlapsetkin. Sitten joskus.
Merikarvia. Lauttijärvi. Lastenlasten länsisuomalaista sukuhistoriaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti