Hännättömälläkin
Usein
Tuli hännän alla
Luin aamulla Enni Mustosta. Kirjassa puhuttiin
junamatkasta Vaasasta Helsinkiin vuonna 1905. Korostetusti (ja
realistisesti) kerrottiin matkan hitaudesta. Kiireestä ei puhuttu
mitään.
Junamatka
Porista Lahteen kesti lapsuudessa kauan. Eväät syötiin tuttuun tapaan
jo seuraavan aseman jälkeen. Juna kolkutteli rauhassa eteenpäin. Se
pysähtyi lukemattomilla asemilla ja seisakkeilla. Lapsi kuuli, miten
juna sanoi Matkantekkoo Matkantekkoo tai miten Höllän Heikin Housut
Puttoo Höllän Heikin Housut Puttoo. Tampereella oli aikaa käydä
kahvilla. Riihimäen asemaravintolassa syötiin. Ei juna jättänyt. Matka
jatkui rauhassa mummolaan.
Mietin näin joulun alla, että mihin meillä oikein on nyt kiire.
Turku. Hännällinen voi joskus hävittää hännättömän kiireen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti