Kirjan kannet kiinni
Tietokoneen yhteys katkaistu
Missä on ihminen?
Tänä aamuna sorruin taas kerran seikkailemaan
nettiavaruudessa. Ajatukset liitelivät vieläkin nopeammin kuin sormet
näppäimistöllä. Vierailin monilla sivuilla. Kurkistin monenlaisiin
tunnelmiin. Hain tietoa. Yksi tiedonjyvä haastoi etsimään seuraavaa.
Jäin miettimään nykymaailman sidoksia. Monesti
koemme olevamme vapaita itse hakemaan oman tietomme. Teologinen kysymys
sidotusta ja vapaasta ratkaisuvallasta on nyt kuitenkin selvästi
siirtynyt arkeen. En osaa sanoa, kuka minua tänään ohjaili, mutta kaikki
valinnat eivät varmaankaan olleet omiani. Joku oli valinnut aineiston,
jonka oli lähettänyt yleiseen tietoisuuteen. Joku oli liittänyt joukkoon
linkkejä, jotka veivät minut eteenpäin valmiita polkuja.
Tiedon maailma ei ehkä sittenkään ole niin vapaa
kuin yleensä ajatellaan. Toistuvasti mietin myös sitä, mitä tapahtuu
tiedolle, jota internetin hakukoneet eivät löydä.
Kerätäänkö tietoa liian vähän vai liian paljon?
Käytetäänkö kerättyä tietoa oikein vain väärin? Miksi kaikkea hyvääkin
voidaan käyttää väärin? Miksi kaikkea, mitä voidaan käyttää väärin, myös
käytetään väärin?
Karjala-tietokantasäätiön sivut,
joiden avulla löysin itsekin vaikkapa isäni kummit: Talollinen Samuel
Piskunen, talonemäntä Eva Putkonen, neito Ida Häkkinen ja talollisen
poika Heikki Willonen:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti