Sinäkö se olet?
Minäkö se olen?
Ihanko totta?
 
Kuusikymmenluku ei ollut villi vain poliittisesti. Samaan aikaan oli liikkeellä myös muita aktiivisia nuorisoryhmiä. Itse olin mukana kristillisessä nuoriso- ja opiskelijatyössä. Silloin mentiin eikä meinattu. Mutkat oikaistiin suoriksi ja tiellä olevat esteet heitettiin syrjään. Se sukupolvi tiesi ja ymmärsi. Olimme aina oikeassa. Emme silloin tajunneet , että niiden pesuvesien mukana viemäriin meni myös paljon arvokasta.

”Tämä lehti on haaste jokaiselle. Se tahtoo, että ajattelet, se tahtoo, että otan kannan. Saat hymähtää sille, saat hymyillä ymmärtäväisesti, saat heittää sen pois, kunhan vain samalla tiedät, mitä teet, kunhan vain samalla tahdot tietää, mitä teet.
Credo numero 1 on ilmestynyt. Credo numero 2 saattaa myös ilmestyä. Pyydämme apuasi.
Jos sinulla on jotain lehteä vastaan, sano se, jos sinulla on jotain lehden puolesta, sano se. Jos sinulla on jotain kysyttävää, kysy, jos tahdot kirjoittaa lehteen, kirjoita.”

Tällaisen haasteen kirjoitin aikoinaan porilaisten koulujen kristillisen yhteistyöelimen, Teinirenkaan, julkaiseman Credo-lehden ensimmäiseen numeroon. Tuota lehteä toimitettiin nuorten voimin muutaman vuoden ajan ja sitä monistettiin (ja varmaan vähän pakkosyötettiin ympäristössä) useita satoja kerrallaan. Voin vakuuttaa, että lehden toimituksellinen asu ei ollut kovin korkea. Osa kirjoittajista on kyllä myöhemmin julkaissut monenlaista materiaalia ja toiminut kouluttajana monenlaisilla tahoilla niin Suomessa kuin ulkomaillakin.

Yhtä en vaihda. Perusteemani on edelleen: On Jumala. Jumala on. Hän määritelköön itse itsensä niin kuin haluaa.

Credo 1. Sisällysluettelo
Plus%20463%20Credo%201%20sis%C3%A4llyslu