Tuuli on käynyt
Hänen ylitseen
Häntä ei enää ole
Olen pian samanikäinen kuin isäni oli kuollessaan.
Veljeni iän ohitin jo pari vuosikymmentä sitten. Muistoissa elämän ja
kuoleman rajat eivät ole selviä. Sanotaan, että ihminen on olemassa niin
kauan kuin joku häntä muistaa. Minä vielä muistan. Minut vielä
muistetaan.
Tasan satakolme vuotta sitten Pihkalanjärven kylässä, kaukana Karjalassa, syntyi pieni poika. Isäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti