Nykyihminen
Menneen perijä
Tulevan pohja
 
Viikonloppuna sateinen(?) Tampere on täynnä erilaisia lähetystyöhön liittyviä tilaisuuksia eri puolella kaupunkia. Keskustorille on pystytetty lähetystori, jossa myös on tapahtumia aamusta iltaan. Tänä juhlavuotena mukana on suuri joukko erilaisia ulkomaalaisia vieraita.

On outoa, että meillä suvaitsevaisiksi itseämme kutsuvilla länsimaalaisilla on niin paljon ennakkoluuloja. Katsomme yllättävän paljon edelleen omien vääristyneiden linssiemme takaa tätä maailmaa. Uskomme olevamme kehityksen kärjessä ja kaikenlainen muu tapa elää on outoa, omituista ja alikehittynyttä. Joskus katselin meitä suomalaisia sivistyneitä ja kehittyneitä yksilöitä Thaimaassa. Se oli välillä puistattavaa. Ennakkoluuloisuutta ei kyllä tarvitse hakea ulkopuolelta. Kyllä se ominaisuus omassakin sydämessä ja käytöksessä löytyy.

Namibialaiset Ondongan kuningas Immanuel Elifas ja hänen vaimonsa Secilia ovat Tampereella tänä viikonloppuna. 

Tapasin toissapäivänä vuosikymmeniä Namibiassa työskennelleen ystävän ja kysyin hänen kokemuksiaan paikallisten kuninkaallisten kohtaamisesta. Tuon sairaanhoitajaystäväni työvuosien aikana hänen alueellaan ehti olla useita alueellisia päälliköitä, myös naispuolisia. Näitä kunnioitettiin ja arvostettiin. Merkittävää oli heidän neuvottelukykynsä ja ratkaisuvaltansa kiistakysymyksissä. Kaikkea ei tarvinnut viedä oikeuteen, vaan paikallinen, asiat hyvin tunteva päällikkö saattoi suoraan saada asiat sovituksi.

1979. Helsinki. Lähetyskirkko. Namibian luterilaisen kirkon piispa Leonard Auala ja lähetysjohtaja Alpo Hukka.
Plus%20438%201978%20L%C3%A4hetyskirkko%2