Väärässä oleminenkin
Taitolaji
Taas kerran kirjoittelin Kotimaa24 blogissa. Mietin
siellä esiintyvien kirjoitusta tasoa. Olen iloinen, että Blogimaailma
ei kaikkialla ole yhtä aggressiivista.
"Vaihtoehdot vähissä.
Olemme
oikeassa, kunnes toisin todistetaan. Olemme myös syyttömiä, kunnes
toisin todistetaan. Olemme rehellisiä, kunnes toisin todistetaan. Ja
vaikka kuinka todistetaan, niin uskommeko sen?
Minua on todella hämännyt se, kuinka juuri tällä Kotimaa 24 blogialustalla niin usein hutkitaan tutkimatta. Jos on mahdollista ymmärtää joku asia väärin tai ainakin selittää se vääräksi, me täällä sen teemme. Iloiten. Täällä on näköjään myös tärkeää sanoa ruma sana niin kuin se on.
Olen elänyt
vuosikausia ympäristössä, jossa toisen kristityn tapaaminen ei ollut
itsestään selvää. Lukemattomat tapaamani ihmiset eivät koskaan olleet
tavanneet ketään kristittyä lähipiirissään. Joulukortin Joulupukkia
luultiin Jeesukseksi. Ei oltu varmoja, palvoivatko
kristityt äitiä vai poikaa. Protestanteista ja katolisista käytettiin
paikallisessa kielessä eri termejä, koska niihin oli aikoinaan
tutustuttu erikielisistä lähteistä. Keskusteluissa toistui ajatus, että
kaikki uskonnot olivat hyviä, koska ne kaikki opettivat tekemään hyviä
tekoja.
Minun oli
pakko muuttua. Opin selittämään, miten kaikki kristityt käyttivät samaa
Kirjaa, mutta löysivät ja korostivat sieltä vähän eri asioita. Opin
kertomaan kielikoulun opettajalle, miksi baptistit kastoivat aikuisia.
Baptistiluokkatoverini selitti sen jälkeen samalle opettajalle, miksi
luterilaisessa kirkossa kastettiin myös lapsia. Opin
kuuntelemaan, kun ihmiset kertoivat kokemuksiaan pahoista hengistä, ja
ymmärtämään, miten tärkeää heille oli se, että Jeesus on kaikkia henkiä
voimakkaampi. Opin itsekin ymmärtämään, kuinka suuri ilosanoma on
luterilaisten perussanoma. Armo kuuluu syntisille.
En muuten usko, että olen koskaan väärässä… Et varmaan sinäkään. Vai?"
Joulukalenterin lehmä on ollut meille tulostaan asti jouluseimen äärellä
perheen vastustuksesta huolimatta. Onhan se symppis, onhan. Niin, ja tuo
lehmä ja tuo norsu ovat selvästi kavereita erilaisuudestaan huolimatta :)
1980 Bangkok. Kulttuurien kohtaamista. Kielikoulun pohjoismaalaiset tiernapojat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti