Kuinka kumma olikaan Kum-maa

Keskimmäinen lapsenlapsi näyttää kirjoittavan kirjaa. Yhdeksänvuotias ei pelkää käyttää englantiakaan, vaikka on lukenut sitä vasta muutaman kuukauden. Onhan pelien, tietokonesivustojen ja videoiden maailmaa eletty jo paljon kauemmin. Niin sitä pitää. Logiikkakin on paikoillaan. Eihän kukaan voi millään nähdä ilmassa lentävää tytärtään, jos hänellä ei ole tytärtä...

Jäin miettimään kirjojen maailmaa, kun eräässä blogissa kyseltiin sopivia kirjoja lukeville lapsille. Tässä viisi muistojeni kirjaa eri aikakausilta.

Marjatta Kurenniemi:  Kuinka Kum-maa on kaikkialla
Seinäpaperista pääsi sisään uuteen todellisuuteen, Kum-maahan. Maasta en muista enää mitään, mutta vieläkin joskus mietin tuota maata tuijotellessani sängyssä seinän tapettia…
 
Astrid Lindgren: Lotta Janne ja Minnamanna
Kolmen lapsen äitinä kolmilapsinen perhe hekotuttaa todellisuudellaan. Pikkuinen Lotta ei voinut häiritä isojen sisarustensa leikkiä, kun hänestä tehtiin aution saaren vanki, jonka tehtävänä oli huutaa: Nälkä nälkä…
 
Anni Swan: Ollin oppivuodet
Äitini, alakoulun opettaja luki kirjan Ollista aina jokaiselle luokalleen jatkokertomuksena. Voi sitä surkeaa suutari Simolinia.
 
Laura Latvala: Pikku-Marjan eläinkirja
Minun, lasteni ja lastenlasteni ensimmäisiä runokirjoja, aina vain uusin painoksin. Minun oli aivan pakko tuoda  Epyktin (Egyptin) pyramidialueelta tullessani hiekkaa, koska olin oppinut, että ”tuliainen (tulinen) on siellä hiekka.”
 
Enid Blyton: Seikkailujen Saari, Linna, Laakso, Meri....
Muistattehan Kikin, joka sanoi Sääli Sääli…

Lokalahti. 1970-luku. Meillä on aina luettu. Ja paljon: