Ruma sana ainakin sanotaan
Niin kuin se on
Kauniista en niin tiedä
Näköjään mietin taas samanmielisyyttä ja
erimielisyyttä. Miten elää erimielisten kanssa? Hakeudunko aina
samanmielisten joukkoon? Kuinka laaja on ystävä/tuttavapiirini? Kestänkö erilaisia mielipiteitä vai pakenenko? Erilaiset yhteiskuntaluokat. Erilaiset puoluekannat. Erilaiset käsitykset uskosta ja uskonnoista? Erilaiset kuppikunnat…
Miten elän ihmisten kanssa, joilla on erilaiset
arvot? Miten ilmaisen erimielisyyteni? Ilmaisenko sitä ollenkaan? Jos
toinen on jo ilmaissut kantansa voimakkaasti, osaanko ilmaista oman
erilaisen kantani yhtä voimakkaasti? Tarvitseeko minun se tehdä? Saanko
sen tehdä?
Onkohan olemassa vähemmistöä, joka ei jollain
tavalla, edes olemassaolollaan, haastaisi enemmistöä muuttumaan. Onkohan
enemmistöä, joka ei, edes tarkoittamattaan, vaatisi vähemmistöä
muuttumaan. Mitä on rauhanomainen rinnakkaiselo käytännössä? Voimakkaamman valtaa? Heikomman hiljaisuutta?
Blogimaailma tuottaa reippaita sanontoja ja uutta
ilmaisua. Osa niiden oikeutuksesta ratkaistaan oikeudessa. Osasta
riidellään. Osasta vaietaan. Osasta kärsitään. Mitä kaikkea saa sanoa?
Jotain itse tuntemaani sanoin eräässä kommentissani:
”Kahden
erilaisen ihmisen ajattelupintojen kohtaamisessa molempien rosoisuus
tuntuu. Se saakin tuntua. Sellaista kohtaamista toivon kirkkoomme.”
Thaimaalainen hyväntekeväisyysmyyjäisten joulunorsu
ja taalainmaalainen Miniän lahjoittama hevonen: ”Täytyyhän
jouluseimellä olla yksi Taalainmaan hevonenkin.” Olen samaa mieltä:
1975. Lokalahti. Jatkoa eiliseen. Joulutoukka, ylpeä isoveli ja pikkujoulukuusi.
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti