Ruma sana ainakin sanotaan
Niin kuin se on
Kauniista en niin tiedä
 
Näköjään mietin taas samanmielisyyttä ja erimielisyyttä. Miten elää erimielisten kanssa? Hakeudunko aina samanmielisten joukkoon?  Kuinka laaja on ystävä/tuttavapiirini?  Kestänkö erilaisia mielipiteitä vai pakenenko?  Erilaiset yhteiskuntaluokat. Erilaiset puoluekannat. Erilaiset käsitykset uskosta ja uskonnoista? Erilaiset kuppikunnat…

Miten elän ihmisten kanssa, joilla on erilaiset arvot? Miten ilmaisen erimielisyyteni? Ilmaisenko sitä ollenkaan? Jos toinen on jo ilmaissut kantansa voimakkaasti, osaanko ilmaista oman erilaisen kantani yhtä voimakkaasti? Tarvitseeko minun se tehdä? Saanko sen tehdä?

Onkohan olemassa vähemmistöä, joka ei jollain tavalla, edes olemassaolollaan, haastaisi enemmistöä muuttumaan. Onkohan enemmistöä, joka ei, edes tarkoittamattaan, vaatisi vähemmistöä muuttumaan.  Mitä on rauhanomainen rinnakkaiselo käytännössä? Voimakkaamman valtaa?  Heikomman hiljaisuutta?

Blogimaailma tuottaa reippaita sanontoja ja uutta ilmaisua. Osa niiden oikeutuksesta ratkaistaan oikeudessa. Osasta riidellään. Osasta vaietaan. Osasta kärsitään. Mitä kaikkea saa sanoa?
Jotain itse tuntemaani sanoin eräässä kommentissani:

”Kahden erilaisen ihmisen ajattelupintojen kohtaamisessa molempien rosoisuus tuntuu. Se saakin tuntua. Sellaista kohtaamista toivon kirkkoomme.”

Thaimaalainen hyväntekeväisyysmyyjäisten joulunorsu ja taalainmaalainen Miniän lahjoittama hevonen: ”Täytyyhän jouluseimellä olla yksi Taalainmaan hevonenkin.” Olen samaa mieltä:


1975. Lokalahti. Jatkoa eiliseen. Joulutoukka, ylpeä isoveli ja pikkujoulukuusi.
.