Valintojen mekanismit
Salattua elämää
Katalyytti Kakkonen. Kari Rydman, jonka lauluääntä olin
vuosien varrella kuullut. Kiinnostuin Ihmisestä, josta en paljon mitään
tiennyt, mutta jonka puheäänikin oli tuttu erilaisista ohjelmista. Hän
on Ihminen, jonka olin luokitellut mielessäni tiettyyn epämääräiseen
radikaalien ryhmään. Niitä kuuluisia kuuskytlukulaisia. Partaradikaaleja.
Meitä, mutta ei yhtään meitä. Tajuan kyllä, kuinka suppeaksi
ennakkoluulomme ja epämääräiset arviomme elämämme tekevätkään.
Kari Rydman
. Luovuus parhaimmillaan ei ole yksipuolista luovuutta.Se on joillekin
taidetta, arkkitehtuuria, historiaa, matematiikkaa, filosofiaa ja
nykyaikaa. Musiikista puhumattakaan.
Kiinnostuin Kari Rydmanin blogista luettuani koirien avulla kerrottua historiaa. (Kari Rydmanin isoisän koiran ja Eugen Schaumanin koiran ystävyys)
Löysin viittauksen kirjaan, jossa kerrotaan Tasomaasta, minun hyvin tuntemani Herra Neliön maailmasta.
Opin uusia asioita taulujen sommittelusta .
Luin helsinkiläistä kulttuurihistoriaa. Vertasin sitä omaan maatiaistaustaani.
Taas mietin, miksi juuri nyt ajattelin tätä blogia. Tajusin sen, kun luin erään kommenttini:
”Itse kuuskytlukulaisena osasin itse pitää viiskytlukulaista isoveljeäni jo vähän kalkkiksena...”
Kari Rydman on samaa vuosiluokkaa kuin isoveljeni
ja kulkenut Helsingin katuja samaan aikaan kuin hän opiskeluaikanaan.
Näinä päivinä tulee 34 vuotta isoveljeni hautajaisista. Kuolleet ovat
näköjään vielä keskellämme. Ainakin alitajunnassamme.
Lokalahti. Keskimmäinen kastepäivänään enonsa sylissä. Viimeinen yhteinen kuva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti