Ei kaikkien
Tartte tykätä
Kaikesta
Tunnustan katsoneeni Linnan juhlien kättelyä.
Tunnustan bonganneeni julkkiksia. Julkkikset ovat kiinnostavia. En kyllä
ihan ymmärrä, miksi.
Tunnustan etsineeni myös tuttuja kasvoja. Sentään joitain sellaisiakin näinkin. Sieltä vanhoilta ajoilta. Ja
olihan siellä niitä muitakin. Sitä kermaa, jota on suurena yleisönä
mukava latkia.
Mikä ratkaisee ihmisen arvon? Sekö, että hän osaa
puhua vaikeita sanoja ja juhlallisia lauseita. Sekö, että hänellä on the
Arvokas Virka-Asema. Sekö, että hän osaa käyttäytyä oikein oikeassa paikassa ja pukeutua oikeisiin vaatteisiin oikeana aikana. Vai mikä?
Muutuin
Bangkokin kaduilla ja slummeissa. Löysin ihmisyyden sieltä, missä
kenelläkään ei ollut tarvittavaa asemaa, juhlallisia puheita tai
hienostokoteja. Ei niin, ettei niitä olisi sielläkin toivottu. Silti,
sivistys näkyi siinä vesilasillisessa, joka kannettiin eteen tai
hymyssä, joka vaihdettiin.
Kun kaikki kallis riisutaan päältä pois, sisältä löytyy kuitenkin lähimmäinen, yksi meistä. Me ollaan arvokkaita kaikki…
Asian Games 1997-maskottinorsu on löytänyt kauniita unia näkevän pumpulienkelin kainalon:
Joulu 1983. Uusi ihmettelijä tullut juuri maailmaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti