Mitä milloin missäkin
 
Olen käynyt ties kuinka monessa leirikeskuksessa elämäni aikana. Suurimmassa osassa työtehtävissä. Lähetysrastien paikat osaisin asettaa paikoilleen vielä monessa paikassa. Tuolla kannettiin vettä pään päällä. Siellä soitettiin thaimaalaisilla soittimilla. Tuossa keinussa keskusteltiin AIDSista. Sillä nuotiopaikalla yhdisteltiin tavaroita niiden alkuperämaihin. Tuossa luokassa tehtiin kollaasia. Siinä kirkossa katseltiin pakolaisten käsitöitä ja mietittiin heidän elämäänsä…

Tapasin Tuomasmessussa miehen , joka muisti minut ja Miehen vuosien takaa perheleiriltä Porin seurakuntien Silokallion leirikeskuksen  saunasta:

Sauna oli lämmitetty neljäänkymmeneen asteeseen. Thaimaalaisen maalaiskylän tavaroita oli levitetty maahan, seinille ja lauteille. Minä olin thaimaalaisessa maalaissarongissa ja Mies maalaismiehen sinisissä maalaisvaatteissa. Leiriläiset  istutettiin lauteille leirivaatteissaan. Siirryimme yhdessä kokemaan thaimaalaisten elämää, kuulemaan heidän kysymyksiään, katsomaan heidän elinympäristöään, maistamaan kuivattuja hedelmiä, haistamaan uutta maustemaailmaa – ja tuntemaan thaimaalaista arkea hiostavassa kuumuudessa.

Asioita voi kuvailla ja kokea monin tavoin. Myös kaikin aistein. Mieleenpainuvastikin. Sen tajusin taas eilen.

2002 Saarna perheleirillä Merikarvialla Nuortenniemessä (Kuva Kalevi Ristimäki)