liehitellä pöyhkeillä
nöyristellä röyhkeillä
 
Olin hieman häkeltynyt, kun minua moitittiin mielistelystä. Se ei ollut tullut mieleen. Jouduin oikein katsomaan sanakirjasta, mistä minua syytettiin:

- tavoitella jonkun suosiota (liioittelevasti) kehuen, imarrellen,
- pyrkiä hankkimaan hyötyä olemalla erittäin kohtelias tai miellyttävä jotakuta kohtaan tai kehumalla jotakuta,
-makeilla,  mairitella, liehakoida, nöyristellä, pokkuroida, liehitellä, hännystellä, nuoleskella
 
Jäin miettimään ja kyselemään. Jos suomalainen on mies, jolle ei koskaan tapahdu mitään, onko hän myös nainen, joka ei koskaan mielistele ketään.  Onko vastarannalla huutavan aina varottava, ettei vahingossa sanoo hyvää sanaa toisesta. Olisiko sittenkin mahdollista sanoa positiivinenkin sana niin, että ”metsä raikuu, kaikuu, hongat humajavat”?

Etsiskelin taas kerran vanhoja kommenttejani tästä aihepiiristä. Vähän sekalaisia mutta olkoon…

”Aina on riidelty, aina toinen toistaan arvosteltu. Yleensä suurilla volyymeillä ja monipuolisin termein. Potkut on annettu polviin rautakengillä, ei suinkaan nössöillä villasukilla, varpailla hipaisten.  En osaa pitää suomalaisia missään asiassa hienotunteisina tai hyssyttelijöinä. Aasiassa meidät länsimaalaiset tunnettiin liian suorapuheisina. Me suomalaiset (ja norjalaiset) emme osanneet ottaa toisia huomioon vaan töksäytimme kaiken esiin pilaten mahdollisuutemme monessa tilanteessa. Kun vielä riitely tapahtui vierailla kielillä, väärinymmärrykset vain lisääntyivät. Ainahan jokainen oli oikeassa. ”

”Änkyrä on käsite, jota röyhkeät, pöyhkeät ja töykeät käyttävät niistä, jotka heidän mielestään on röyhkeitä, pöyhkeitä ja töykeitä. Olen oppinut nyt täällä, että on parempi olla röyhkeä, pöyhkeä ja töykeä kuin mielin kielin liehittelijä. Eläköön siis änkyryys.”

”Tunnustuksen antaminen ansaitusti ei ole häpeällinen teko. Suomalaiset antavat sitä sen verran harvoin toisilleen, että ei se ehdi ihmisiä pois pilata. Ainoa käyttökelpoinen keino mielestäni on istua yhdessä ja pohtia. Jakaa kokemuksia ja kuunnella toinen toistaan.. Mielistelyksi en sitä millään tunnista...”

”Mielistely ei oikein kuulu kuvioihini. Sen verran sen kanssa jouduin tahimaan Thaimaassa, jossa sikäläinen kohtelias käytös usein suomalaisesta tuntui nuoleskelulta, mielistelyltä, teeskentelyltä ja nöyristelyltä. Mielinkielisyyttä en oppinut, vaikka sillä olisi siellä ollut käyttöä.”

Mikä siinä onkin, että tällaiset asiat nousevat näin paljon esiin juuri Suomessa?

1994 Bangkok. Lentokenttä. Kaikki ystävyys ei ole mielistelyä.