Sanasotaa adjektiiveilla
Huomaan käyttäväni suhteellisen vähän adjektiiveja.. Tekstini noudattavat yleensä pikemminkin periaatetta Tuosta poikki ja pinoon. Tuollainen pino voi kuitenkin kaatua, jos joku sitä vähän tönäisee. Ja tönäiseehän moni.
Työympäristössämme aikoinaan vuosia sitten oli tilanne, jossa kaksi mielipidettä kilpaili korkealla päätöstasolla. Tuntui vaikealta ymmärtää, miten ihmeessä toinen osapuoli saattoi ajatella toisin kuin se ”meidän puoli”. Siinä vaiheessa tämän otsikon adjektiivit nousivat esiin: ”Olisipa hän edes vain tyhmä tai vain itsepäinen, mutta että ne molemmat…”
Osallistun somekeskusteluihin aika harvoin, mutta lueskelen niitä aktiivisesti. Sivusta seuratessaan on mahdollista miettiä myös keskustelun tasoa – ja sitä jatkuvaa jankkaamista. Miten ihmeessä tähän on tultu? Mitä enemmän puhutaan argumentoinnista, sitä vähemmän sitä tuntuu löytyvän. Vähän joka alustalla löytyy niitä ”päivystäviä dosentteja” ilman pätevyyttä, joiden tehtävänä on vain kuuluttaa omaa agendaansa. Jos haluaisi ilkeästi sanoa, kuuluttaa myös omaa asiantuntemattomuuttaan.
Otsikossa mainittu 27 prosenttia liittyy Kirkon tutkimuskeskuksen teettämään kyselyyn, joka toteutettiin marraskuussa 2011. Kyselyssä tiedusteltiin useista aihepiireistä, jotka koskevat kirkon ja valtion yhteistyötä. Kyselyyn osallistui lähes 5000 vastaajaa. Tutkimustulos: Suomalaiset haluavat Suvivirren edelleen kevätjuhliinsa.
Vuonna 2012 julkistetussa tutkimuksessa erittäin tai melko myönteisesti suvivirren laulamiseen koulun kevätjuhlissa suhtautui 84 prosenttia kyselyyn vastanneista. On hyvä kysyä, mihin suuntaan ollaan menossa.
Nuo mainitsemani 27 % olivat marraskuussa 2011 toteutetun haastattelun mukaan niitä, jotka vastasivat uskovansa kristinuskon Jumalaan. Vajaa neljännes, 23 %. oli heitä, jotka ilmoittivat uskovansa Jumalaan toisin kuin kirkko opettaa ja noin joka kuudes, 17 %, oli jumalauskostaan epävarma.
Porin tyttölyseo Suvivirren aikaan. Tuosta ajasta alkaen minulla oli säestysvuoro aamuhartauksissa. Suvivirttä en muista säestäneeni, mutta on sekin ollut mahdollista. Siihen aikaan.
Huomaan käyttäväni suhteellisen vähän adjektiiveja.. Tekstini noudattavat yleensä pikemminkin periaatetta Tuosta poikki ja pinoon. Tuollainen pino voi kuitenkin kaatua, jos joku sitä vähän tönäisee. Ja tönäiseehän moni.
Työympäristössämme aikoinaan vuosia sitten oli tilanne, jossa kaksi mielipidettä kilpaili korkealla päätöstasolla. Tuntui vaikealta ymmärtää, miten ihmeessä toinen osapuoli saattoi ajatella toisin kuin se ”meidän puoli”. Siinä vaiheessa tämän otsikon adjektiivit nousivat esiin: ”Olisipa hän edes vain tyhmä tai vain itsepäinen, mutta että ne molemmat…”
Osallistun somekeskusteluihin aika harvoin, mutta lueskelen niitä aktiivisesti. Sivusta seuratessaan on mahdollista miettiä myös keskustelun tasoa – ja sitä jatkuvaa jankkaamista. Miten ihmeessä tähän on tultu? Mitä enemmän puhutaan argumentoinnista, sitä vähemmän sitä tuntuu löytyvän. Vähän joka alustalla löytyy niitä ”päivystäviä dosentteja” ilman pätevyyttä, joiden tehtävänä on vain kuuluttaa omaa agendaansa. Jos haluaisi ilkeästi sanoa, kuuluttaa myös omaa asiantuntemattomuuttaan.
Otsikossa mainittu 27 prosenttia liittyy Kirkon tutkimuskeskuksen teettämään kyselyyn, joka toteutettiin marraskuussa 2011. Kyselyssä tiedusteltiin useista aihepiireistä, jotka koskevat kirkon ja valtion yhteistyötä. Kyselyyn osallistui lähes 5000 vastaajaa. Tutkimustulos: Suomalaiset haluavat Suvivirren edelleen kevätjuhliinsa.
Vuonna 2012 julkistetussa tutkimuksessa erittäin tai melko myönteisesti suvivirren laulamiseen koulun kevätjuhlissa suhtautui 84 prosenttia kyselyyn vastanneista. On hyvä kysyä, mihin suuntaan ollaan menossa.
Nuo mainitsemani 27 % olivat marraskuussa 2011 toteutetun haastattelun mukaan niitä, jotka vastasivat uskovansa kristinuskon Jumalaan. Vajaa neljännes, 23 %. oli heitä, jotka ilmoittivat uskovansa Jumalaan toisin kuin kirkko opettaa ja noin joka kuudes, 17 %, oli jumalauskostaan epävarma.
Porin tyttölyseo Suvivirren aikaan. Tuosta ajasta alkaen minulla oli säestysvuoro aamuhartauksissa. Suvivirttä en muista säestäneeni, mutta on sekin ollut mahdollista. Siihen aikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti