+10 Päivän peili 160108

+10 Päivän peili

Passikuva.
Päivän peili.

Eivät ne passikuvat siitä enää parane. Siihen on paras vain tottua. Taitavat olla vanhoja koneita, kun kuvat vain huonontuvat vuosi vuodelta. Samoin on käynyt peileille. Kyllä ennen vanhaan nekin olivat parempia.

Uudessa elämänvaiheessa tarvitaan uusien papereiden ja uusien korttien ohella uusi identiteetti. Harvoin kukaan muuten niin nopeasti vanhenee kuin työelämän ja eläkkeelle siirtymisen välisenä yönä. Mutta ei jämähdetä. Ei.

1980.Thaimaa Valtion kielitodistus thaikielen taidoista. Virallinen kuva, joka saatiin aikaa ensi yrittämällä oikeanlaisen paidan avulla.

+9 Kaikille kaikenlaisia kukkia 150108

+9 Kaikille kaikenlaisia kukkia

Kukkaisoikeuksien julistus:
Anna kaikkien kukkien kukkia.
Rikkaruohojenkin.

On helpompi olla suvaitsevainen kaukaa. Jos suvaitsevaisuutensa saa ilmaistuksi äänekkäästi ja isolla foorumilla, sen arvo vain kasvaa. Jos vielä on käytettävissä keino hiljentää suvaitsemattomat, niin aina sitä parempi. Monien mielestä kaikki muut oikeudet ovat hyviä paitsi oikeus suvaitsemattomuuteen. Fanaattisuudessa monet suvaitsevaiset eivät kyllä äärisuvaitsemattomille häviä.

Varsin vahvasti välillä ilmaistaan se, että suvaitsemattomuuden suvaitseminen on joko tyhmyyttä tai piilosuvaitsemattomuutta. Olkoon sitten niin. Suostun olemaan sekä tyhmä että piilosuvaitsematon. Se tuskin on yllätys läheisillenikään. Mutta minulle siis kukkikoot kaikki kukat. Se tarkoittaa sitä, että myös minä saan olla erilaisista asioista jotain mieltä. Fanaattisestikin.

Thaimaa. Kanchanaburi. Eksoottista metsää.

+8 Muistoista 140108

+8 Muistoista

Elämässä
aina jää
jotain kesken.

Eilen illalla kuulin serkkuni kuolemasta. Muistelin häntä. Tajusin, että hänellä on ollut minusta enemmän muistoja kuin minulla hänestä. Hän oli sen verran minua vanhempi, että muisti myös minun varhaislapsuuteni. Siitä itse tiedän lähinnä vain toisten kertomana.

Ymmärsin myös sen, että minulta taas katosi yksi ihminen, joka olisi näyttänyt tietä sukuni historiaan. Onneksi olimme niistä asioista silloin tällöin jutelleet. Jotain jäi myös kesken. Nyt emme enää voi jatkaa.

Ovatko muistot tarpeen? En tiedä.  Moni elää irrallisena. Takana voi olla niin kipeitä muistoja, että ne on ollut pakko piilottaa itseltäänkin. Toiset eivät ehkä haluakaan tietää taustastaan.

Lähtölaskentani oli minulle tärkeä. Sain hyvästellä muistoja yksi kerrallaan. Vielä niitä näyttää riittävän senkin jälkeen. Minähän sitten siis  muistelen. Antaa tulla vain, kun on tullakseen.

1950 Pori.Yyteri. Olen ihmetellyt, miksi ihmiset säilyttävät epämääräisiä valokuvia,.joista kukaan tuskin tunnistaa tai aina ei edes tunne ketään.  Nämä kuvat olen kuitenkin joskus liimannut albumiin. Ainoita todisteita siitä, että olen perheeni - ja serkkutyttöni - kanssa ollut lapsena Yyterissä.

+7 Sinunkaupoista 130108

+7 Sinunkaupoista

Sinä ja minä.
Te ja minä.
Dutzen oder Nichtdutzen?
Sietzen oder Dutzen?

Kesä Saksassa aikanaan avasi silmät sinuttelun ja teitittelyn maailmaan.  Siihen aikaan Suomessa vanhoja ja arvokkaita teititeltiin ja nuoria sinuteltiin. Ihan helppo juttu.  Ei siinä ollut mitään mietittävää. Teitittelystä ei ainakaan loukkaannuttu. Se ei tullut kenellekään mieleen.

Saksassa tuntui uskomattomalta alkaa teititellä samanikäisiä nuoria. Oli vaivaantunut olo koko ajan.

1967 Saksa. Bad Pyrmont. Kävelyllä Rita ja Horst Weberin kanssa. Sinutellen.

+6 ETYK, Kosovo ja ETYJ 120108

+6 ETYK, Kosovo ja ETYJ

Kenen maa?
Kenen historia?
Kenen koti?

Historiankirjoitus on aina oman aikansa lapsi, nuori, aikuinen tai vanhus.

Lapsi uskoo sen, mitä sanotaan ja kuvittelee loput. Vanhempien ja opettajan sana on totuus. Historia, jonka lapsi kirjoittaa, on lähinnä hänen vanhempiensa ja opettajiensa tulkintaa asioista. Lapsi uskoo mustavalkoiseen totuuteen.

Nuori ei usko mitään, mitä sanotaan. Vanhempien ja opettajien sana ainakin on valhetta. Historia, jonka nuori kirjoittaa, on aina erilainen kuin vanhempien suosittelema tulkinta. Nuori uskoo kapinaan ja luottaa muihinkin kapinoijiin.

Aikuinen uskoo itseensä. Vanhempien totuus voi olla hyvä, mutta se on auttamattoman vanhanaikainen. Aikuinen tietää osaavansa ja ymmärtävänsä kaiken paremmin. Historia, jonka aikuinen kirjoittaa, pohjautuu menneisyyteen. Aikuinen tarvitsee dokumentteja. Kun hän löytää hyviä lähteitä, hän vetoaa niihin. Näin saadaan aikaan uusi synteesi, uusi tulkinta, uusi totuus.  Aikuinen uskoo luomaansa totuuteen.

1990: Bangkok. Kuopus sekä kotitalon jugoslavialaiset ja korealaiset kaverit. Kuulimme myöhemmin, että ystävien kotimaa Slovenia säästyi sodalta lähes kokonaan.

+5 Asioiden monet puolet 110108

+5 Asioiden monet puolet

Turkua.
Helsinkiä.
Tukholmaa.
Helsinkiä.
Turkua.
Vauhdilla matkaan.

Eläkepäätös saatu. Se on nyt siis virallista. Tuota tuota. Pitäisikö tässä jotain tunteakin? Helpotusta? Ahdistusta? Iloa? Surua? Tarpeettomuutta? Vapautta?

Ihanaa, kun ei enää tarvitse käyttäytyä kuten aikuisten kuuluu.

1981 Pohjois-Thaimaa. Chiang Mai. Suurkaupungin sankarille maaseutu oli harvinaista herkkua.

+4 Ihmisen hinta 100108

+4 Ihmisen hinta

Savua.
Tulta.
Verta.
Hikeä.
Kyyneleitä.
Oikeassa olemisen intohimoa.

Television voin aina sulkea. Niin myös sydämeni.

Kajakulma. Vaikka kivet ovat kauniita, kivisydän ei sitä ole.

+3 Nukeista, Nalleista ja muista muistoista 090108

+3 Nukeista, Nalleista ja muista muistoista

Gamla Stan.
Chokladkoppet och smörgåsar.
Vanhan kaupungin
uudet perinteet.

Viikonloppuna päivä Tukholmassa. Kovantuulenvaroitus oli paikallaan. Kovatuuli keikutti mukavasti uneen.

Uutta oppia. Rannekello poissa ranteesta yöllä. Ei tarvitse herätessään kurkistaa, kuinka kauan vielä on unen aikaa. Kutsutaankohan tuota rentoutumiseksi?

 Pikkunalle muutti meille kun Keskimmäinen oli puolivuotias. Sen jälkeen se onkin mukana reissaillut ja reissuissa rähjääntynyt, kuten muukin perhe. Se otettiin mukaan Birminghamiin kieltä oppimaan ja Nepaliin turistimatkalle.

Pääosan matkoistaan Pikkunalle kulki Suomen ja Thaimaan väliä. Ensimmäiset viikot se Bangkokissa kulki Keskimmäisen kanssa lastentarhassa, kunnes Keskimmäinen sanoi, ettei hän enää tarvinnut mukaansa "mitään karvaista".

Pikkunalle sai käyttöönsä pahvilaatikosta tehdyn kantokassin. Kantokassi oli päällystetty punaisella sydänpaperilla ja siinä oli punaiset nauhat, myöhemmin myös tarrakokoelma. Pikkunalle tottui siihen, että lentomatkoilla patjan alle piilotettiin kirjoja matkalukemiseksi. Muutoissa kaikki kilokeinot olivat sallittuja, ainakin Pikkunallen mielestä.

Olisi hyvä, että kaikille ihmisille aina löytyisi jotain omaa "karvaista", kun elämä potkii päähän.
 
1970. Birmingham. Selly Oak Colleges. Pikkunalle saksalaisine ja kamerunilaisine ystävineen. Nallen kantokassi ja vuodevaatteet mukana yhteisessä leikissä.

+2 Arvokeskustelua 020108

+2 Arvokeskustelua

Appeni Arvo oli invalidi.
Ei arvoinvalidi.
Arvot olivat kunnossa.
Mies tekee
mitä miehen pitää tehdä.

Blogistanian sääntöihin kuuluu surffailu. Täällä tirkistely on sallittua samoin kuin itsensä paljastaminen. Ei tarvitse etsiäkään kun jo löytää vaikka mitä.Kunnon keskustelu on aina hyvä asia. Helposti kuitenkin jämähdämme omiin mielipiteisiimme ja alamme toistaa niitä. 

On vaikea tietää, mitkä keskustelua koskevat arvot kulloinkin ovat voimassa. Onko hyväksyttyä olla eri mieltä asioista? Miten erimielisyytensä saa ilmaista? Saako viisaaseen keskusteluun heittää tyhmiä kommentteja? Saako vaihtaa keskustelun tyylilajia? Saako teoreettiseen keskusteluun tuoda käytännön näkökulmia? Pitääkö keskustelussakin käyttää johtamiskoulutuksen mallia kaksi plus yksi, kaksi hyvää lausetta ennen negatiivista arviota?

1979. Thaimaa. Sa Kaeon pakolaisleiri. Arvokäyttäytymistä uskontojen kesken.

+1 Jalat tukevasti ilmassa 010108

+1 Jalat tukevasti ilmassa

Ollako vai eikö olla.
Kirjoittaa vai eikö kirjoittaa.
Tuhannen taalan ja
kahden sydämen kysymys.

Thaimaassa nuo kaksi sydäntä ovat samassa sisimmässä. Amerikoissa olla käytännöllisempiä. Siellä mietitään asioita rahalla ja käsillä, the other different hands. Tänään nuo molemmat viihtyvät tämän koneen ääressä. Sydän miettii, mitä sormet naputtaisivat vai naputtavatko mitään.

On vaikeaa ymmärtää, että voisin alkaa jotain, jolla ei ole loppupäivämäärää. Jos kirjoitan tänään, minun ei tarvitse sitoutua kirjoittamaan huomenna. Onpa vaikea konsepti.

Jalat tukevasti ilmassa. Epävarma olo. Kuitenkin kirjoituttaisi. Ajatukset vielä vyöryilevät. Aallokko ei ole vielä vaimennut.

15.7.2007 Satakunnan Kansa.  Kodissamme otetussa kuvassa kuva Thaimaan luterilaisen lähetyksen ja siis Thaimaan luterilaisen kirkon ensimmäisestä kastetusta jäsenestä, rouva Bunruamista kodissaan, jossa evankelista Kamhaeng oli vierailulla.