+918 Kissakin jo lähti. Niin maar lähti. 260811

+918 Kissakin jo lähti. Niin maar lähti.

Varistellen

Se alkoi tänään. Syksy. Päivä alkaa paeta yötä ja lehti varista puusta. Jäljellä on vain kahden vanhan variksen vaakkunaa vanhassa paikassa, mutta uudessa tilanteessa. Vanhoihin kangaspuihin on luotu taas kerran uusi loimi ja yhdessä etsitään nyt uusia kuteita tämänkertaiseen kankaaseen.

Kesäkissa Rontti oppi siihen, että hemmottelijoiden joukko vaihteli säännöllisen epäsäännöllisesti. Rapsuttelua ja kainaloita riitti kiitettävästi. Hyvin se kuitenkin ryömi kantolaukkuunsa ja lähti. Heihei ja maumau. Se oli taas siinä.

Almanakassa alkaa olla merkintöjä. On yhdeksänkymmentäneljävuotissyntymäpäivä. Päivän sankari poikkesi Bangkokissa yli kaksikymmentä vuotta sitten. Ostin hänelle orkidean.

 

Thaimaa. Sisarukset ja orkideat yli kaksikymmentä vuotta sitten.

+908 Voi sibilantti sentään! 080711

+908 Voi sibilantti sentään!

Hississä sihistään

Laajennetussa perheessä sanavarasto kasvaa. Yksi miettii kaivon kansia, toinen koulutusta,  kolmas tekniikkaa,  neljäs  taas rippikoululaisia. Osa joukosta haaveilee jo uudesta Potterista ja sen sanoista ja kielikuvista.

Eräässä blogissa kerrottiin, miten ”mutkistelin” asioita. Se oli somasti sanottu. Taidan joskus aivan turhaankin mutkistella  ihan selviä asioita :) 

Harva varmaan tietää, että sibilantissa ”kieli muodostaa hälyä synnyttävän kourun”? Minun kieleni kieltäytyy tekemästä kourua. Mitä nyt sitten tehdään?

Katalyytti  kahdeksankymmentäkuusi . Isopeikon sananvarat Isopeikko tietää blogimetsänkin tarinat.

1987. Bangkok. Kotipihan peikkometsää. Esikoisen kouluprojekti.

+759 Menimme metsään, mutta ei hakoteille 290810

+759 Menimme metsään, mutta emme hakoteille

Tuleeko tästä ruokablogi?

Yritin tarkistaa, millaisia ovat hakotiet, jotta tietäisin, kävimmekö viikonlopun aikana sellaisilla. En saanut selvää. Metsäpoluilla ja umpimetsässä kyllä poikkesimme. Hyvin tuloksin, taas kerran.

Eilen söimme  leivitettyjä lampaankääpiä ja päivällisellä kehnäsienipyttipannua. Tänä aamuna söimme leppärouskuvoileipiä ja lounaalla taas lampaankääpää. Koko eilisen päivän kuivaaja hyrisi lampaankääville. Äsken hurina liittyi mustiin torvisieniin. Suolasieniä keitettiin ja purkitettiin. Herkkutatteja, punikkitatteja, kantarelleja ja orakkaita paistettiin ja pussitettiin pakasteeseen. Pakasteeseen siirtyi myös lampaankääpää ja kehnäsientä. Arvatkaa, olenko perannut sieniä…

Thaimaassa en ollut metsäihminen. Onneksi mies lähti joskus lomilla lasten kanssa viidakkopoluillekin. Perheen vitsinä kulkee se, että kerran minäkin uskalsin viidakkoon viiden metrin päähän, käsi tiiviisti Kuopuksen kädessä…

1986. Thaimaa. Viidakkopoika ja viidakkotyttö viidakossa. Epäviidakkoäiti uskaltautui kuvaamaan, kaukaa polun päästä.

+750 Matti Väisänen ja suvaitsemattomuus 110810

+750 Matti Väisänen ja suvaitsemattomuus

Minne kantaa kannanotto?

Suomen kirkollisissa piireissä yksi kierros on kierretty ympäri. Luther-Säätiön piispan virkaan vihitty Matti Väisänen on erotettu Suomen evankelisluterilaisen kirkon pappisvirasta. En tiedä, kuinka moni suomalainen on tästä asiasta kiinnostunut tai edes tietää, mistä on kyse. Voi olla, että tuskin kukaan vielä kokonaan ymmärtää kaikkea tapahtunutta. Ulkopuoliset näkevät ehkä vain -taas kerran- kirkon sisäistä kiistelyä. Joillekin toisille viimeaikaiset tapahtumat ovat olennaisen tärkeitä, suorastaan uskon ja kirkon rakenteita ravisuttavia tapahtumia.

Merikarvia-lehdessä  pastori Ilkka Lehto kolumnissaan herätti kysymyksen: ”Vieläkö tarvittaisiin yksi kuppikunta, nimittäin naispappeuden vastustajien vastustajien vastustajat? Siis ne, jotka eivät hyväksy kovia otteita virkakysymyksessä vähemmistössä olevia vastaan.”

Olen aina välillä miettinyt suvaitsemattomuuden suvaitsemista. Missä on suvaitsevaisuuden raja? Jos en suostu olemaan vastustaja, olenko silloin puolustaja. Kirjoitin kerran:

”Kun suostuu antamaan kaikkien kukkien kukkia, ei aina tarvitse tietää, onko itse nokkonen vai ruusu. Kaikella voi olla hyötykäyttöä.”

Jäin miettimään, onko mahdollista, että kaiken hyväksyjä saattaakin tuottaa suurta vahinkoa. Pitäisikö aina ottaa kantaa?

 
Thaimaa. Doi Tung Royal Villa and Mae Fae Luang Garden

+732 Heinäseipäitä?070710

+732 Heinäseipäitä?

Ehkä ellei

Lähes jollei

 

Omin silmin nähty ei välttämättä kerro koko totuutta. Ennakkoluulot ja itsestäänselvyydet sumentavat näköalan.  Väärä zoomaus kuulemma vääristää perspektiivinäkymänkin.

Meitä opetettiin alusta asti elämään Thaimaassa avoimin silmin ja kuulevin korvin, näkemään ensin ja hakemaan selityksiä vasta jälkeenpäin.  Tuon neuvon ohjaamana katselin Bangkokin ensivaikutelmia jo ensimmäisellä matkalla lentokentältä kotiin. Muistan, miltä temppelit silloin näyttivät. Ja valmisteilla oleva uusi, leveä tie, joka sitten myöhemmin osoittautui auttamattoman kapeaksi…

Thaimaassa en koskaan nähnyt heinäseipäitä.  Lähes samanlaisia rakennelmia siellä kyllä oli, jollei lasketa sitä, että ne oli tehty riisinoljista. Ehkä olisin luullut niitä heinäseipäiksi, ellei  joku  olisi kertonut minulle totuutta:

+620 Piikkikruunu vai onnen puu 160210

+620 Piikkikruunu vai onnen puu

Näe, mitä katsot

Kuule, mitä kuuntelet

 

Lakkaako satamasta? Riippuu näkökulmasta. Ei ole aina kuulosi vika, jos et ymmärrä, mitä ympärilläsi tapahtuu. Ei ole aina näkösi vika, jos et tajua, miten ihmiset ympärilläsi reagoivat. On syytä oppia ajoissa, että maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, joita et välttämättä koskaan tule ymmärtämään.

Thaimaassa erään vuokrakotimme pihalla kasvoi piikkinen pensas. Opimme, että kiinalaisille tuo pensas oli onnen pensas, koska sen kukat esiintyivät kahdeksan kukan kukinnossa ja kiinalaisissa  uskomuksissa luku kahdeksan on onnen luku. Samaa pensasta piikkeineen kutsutaan kristillisen perinteen mukaisesti piikkikruunuksi viitaten Kristuksen kärsimyshistoriaan.

+614 Vesimeloni 100210

+614 Vesimeloni

Mehukas  ja maukas

Kaunis koriste katsella

 

Kauneus on katsojan silmissä, maku syöjän suussa. Vieläkin jokainen vesimeloni muistuttaa minua menneistä ajoista. Arbuusina sitä vielä söin Kyproksella, omalla terassilla, syljeskellen siemeniä pensaikkoon. Täängmoona sain sen thaimaalaisissa ravintoloissa kauniisti viipaloituna jälkiruokana. Opin myös koputtelemaan sitä ostellessani hedelmiä hedelmämyyjien koreista, aivan niin kuin olisin siitä jotain muka ymmärtänyt.

Hedelmämyyjä oli tietysti mukana lasten kuvasarjassakin, vaikka juuri vesimelonia ei myyjän koriin tällä kertaa piirretty:

Kirjoitukseni +487 Hedelmiä ja hedelmäkoristeita viittasi YouTubessa olevaan mangokoristeen tekoon. Seuraava video näyttää vesimeloneita.

+582 Skannauksen filosofiaa 010110

+582 Skannauksen filosofiaa

Sillä on nimikin:

Yrityksen ja erehdyksen menetelmä

 

Oli aika lisätä taitojaan. Päätin toisilta salaa yrittää skannata diakuvan. Tuo vähän viisaampi porukka oli jo sen tehnyt ja ymmärsin, että se oli periaatteessa mahdollista.

Valitsin vanhan irrallisen kuvan Thaimaan kurakoissa kasvavasta lootuksesta. Kuva oli jäänyt kehystämättä, todennäköisesti tasonsa takia. Onnistuin (ihan melkein heti tai silleen) laittamaan sen oikeaan koloon. Ensimmäinen skannaus tuotti kuvan, tuota siis, siitä skannaustilasta.

Toisen kuvan osasin jo skannata toisesta nappulasta.  Tulostakin tuli:

Vartin ihmeteltyäni osasin kääntää värit oikeiksi. Sininen vesi muuttui oikeaksi kuravedeksi  ja taustametsäkin sai oikean tummanvihreän sävynsä. Tarkkuus ei ollut ihan osunut lootuksiin. Väliäpä tuolla.

Päivän viisaus:  Riippuu fokuksesta. Jos katsoo vain lähellä olevia asioita, tausta hämärtyy. Taustaa korostettaessa lähellä oleva näyttää epämääräiseltä. Näin on myös meillä ikääntyneillä. MOT.  

+560 Kultaiset muistot Orkideamaasta 051209

+560 Kultaiset muistot Orkideamaasta

Kultaiset muistot?

Kurjat muistot?

Hurjat muistot?

 

Istuin kerran Thaimaan työyhteisömme kokouksessa. Pöydille oli laitettu kukkasia, silloisen tavan mukaan orkideoita. Huomasin ällistykseni, että joukossamme jokainen asu sopi yhteen orkideoiden värimaailman kanssa. Maailma ei muutu, me muutumme.

Kultaiset muistot eivät pysty kokonaan peittämään kurjia ja hurjia muistoja. Uniin ei noita muistoja ole enää tullut aikoihin. Valveunissa ne vielä tuntuvat. Omat kokemukset tuntuvat uskomattomilta. Minäkö se olin?

SusuPetal houkutteli jatkamaan nettitaiteilua.  Jospa siis vielä kerran käännyn Paintin puoleen ja kerron oman versioni Keskiäkäisen kultaisista Orkideamaan muistoista.

Keskiäkäiseen voi tutustua vaikka ostamalla tämän SusuPetalin kirjan. Googlaamalla löytyy:

+487 Hedelmiä ja hedelmäkoristeita 190809

+487 Hedelmiä ja hedelmäkoristeita

Suu muistaa

Ja mäyssyttää

 

Ostin osani miljoonapotista. Sen verran kuulemma näinä kolmena päivinä on tarjottu edullisia hedelmiä. Suuri osa hedelmistä maksoi euron kilo ja monet muutkin olivat tarjouksessa. Mukaani lähti papaijaa, mangoa, päärynää, avokadoa, limettiä, hunajamelonia, verkkomelonia, pikkubanaania, ananasta ja taatelia. Ihan riittävästi ostin. Ahneus olisi lähettänyt tänään vielä uudelle hamstrauskierrokselle, mutta luovuin sentään ajatuksesta. Suu kyllä söisi eikä säärien heikkouskaan vaivaisi, mutta tällä kerralla ei vatsa enää vedä enempää.

Thaimaassa kävin kurssin, jossa opeteltiin pöytäkoristeiden tekemistä erilaisista vihanneksista ja hedelmistä. Opin kurssilla perusmallit, mutta taituriksi en tullut. YouTubesta löytyy taitureita. Tässä vaikkapa mango. 

Taidanpa etsiä hedelmäveitseni ja käydä mangoni kimppuun.

Kuopuksen harjoitelmia.

+472 Salamapuu 290709

+472 Salamapuu

Iskun jälkeen

Ei mikään ole

Entisellään

 

Suomessa  iskee vuosittain keskimäärin 140 000 maasalamaa. Viime vuoden toukokuussa kerroin Salamapuu-projektista. Siinä eri puolella Suomea olevat vapaaehtoiset olivat mukana tutkimassa, mitä seurauksia puissa näkyi salamoiden iskuista. Nyt tuosta projektista on tehty ensimmäinen artikkeli aikakauskirjaan Journal of Lightning Research , Volume 1: Attachment of Natural Lightning Flashes to Trees: Preliminary Statistical Characteristics.

Thaimaassa en koskaan pelännyt salamoita enkä rajuilmoja. Olisi varmaan pitänyt. Sen sijaan pelkäsin kaikenlaisia ötököitä ja etenkin käärmeitä. Hiirikään ei kuulunut suosikkeihini ennen kuin Kuopus niitä koulustaan kotiin toi. Todistetusti esiinnyn valokuvassa hiiri pääni päällä, joten ihan säikky en sentään ollut. Itse taas valokuvasin Lupu-koiraamme, kun se tappoi  pihaan tullutta käärmettä heittelemällä sitä ilmaan. Niin lähelle käärmettä siis kuitenkin vapaaehtoisesti uskalsin.

Kaikki iskut eivät ole salamoiden aiheuttamia. Niihin ei kuole, mutta kipeää ne tekevät.

+379 Earth Hour 2009 280309

+379 Earth Hour 2009

Minäkö muka?

Viime vuonna minunkin valoni sammuivat tunniksi sovittuna aikana. 

Maailma. Huomasin maailmaa miettiessäni, että tuo sana voidaan jakaa kahteen osaan. Maa ja ilma. Sanan oikeasta etymologiasta en tiedä mitään, joten voin rauhassa fiilistellä ja makustella löytöni aiheuttamia tunteita. Maasta ihmiskunta on ollut huolestunut jo kauan, ilmasta vasta vähän aikaa.

Thaimaassa liikuttaessa näkee, että monet puut on kääritty erivärisiin kankaisiin. Puiden luona on myös uhritikkuja, henkientaloja ja muita suomalaisille outoja tavaroita. Tuollaisella puulla uskotaan olevan yhteyttä henkimaailman kanssa. Joskus kyse on vaikkapa lähellä tapahtuneesta onnettomuudesta tai muusta vastaavasta. Itse muistan erään vuokraemäntämme uhritikut ja värikkäät nauhat pihapuussa kunnioittamassa puuhun lennähtänyttä ampiaisparvea, onnen tuottajaa. (On syytä muistuttaa, että tuo vuokraemäntä oli korkea-arvoisen kenraalin vaimo.)

Jäin Thaimaassa miettimään sitä, mikä oli sikäläisten uusien kristittyjen suhde luontoon. Kun uskomukset pyhistä puista hävisivät, hävisikö samalla taju luonnon tärkeydestä ja arvokkuudesta. On tärkeää tajuta, että kristityt on myös muiden kanssa kutsuttu ”viljelemään ja varjelemaan” luontoa. Maailmassa kaikilla maailman ihmisillä on vastuu yhteisestä maasta ja yhteisestä ilmasta.

Bangkok. Pyhä puu. Kuva Pekka Hiltunen.

+356 Going Bananas? 030309

+356 Going Bananas?

Banaanista

On

Moneksi

 

Opiskellessamme thain kieltä kielikoulussa meitä huvitti se, että jouduimme kokonaisen päivän opiskelemaan aihetta Kluei Kluei eli Banaani Banaani. Asuttuamme kauemmin Thaimaassa emme sitä enää ihmetelleet.

Thaimaan luterilaisen kirkon päiväkotia kutsuttiin jossain vaiheessa Banaanipuun päiväkodiksi. Monet suomalaiset päiväkerhot ja päiväkodit lähettivät sinne pieniä paketteja ja lasten piirroksia. Ne piirrokset olivat esillä päiväkodin seinillä.

Pysähdyimme joskus maantien varrella oleville levennyksille, joissa myytiin erilaisia ruokia. Siellä oli usein isoja wokkipannuja kaasuliedellä. Myyjät pilkkoivat veitsellä banaaneja ohuiksi suikaleiksi suoraan öljyyn paistumaan. Hetken kuluttua reikäkauhalla koottiin banaanilastut myytäviksi ohikulkijoille.'

 Kuopus oli vuoden ikäinen Thaimaahan palatessamme. Apulainen syötti hänelle paljon banaaneja. Ne olivat kuulemma hyväksi pienille lapsille.

Viimeisen Thaimaan kotimme pihalle vihdoin ostimme minun kaipaamani banaanipuun. Siitäkin olen kertonut jo aikaisemmin blogissani. Ehdimme saada vain yhden sadon. Uudet ”banaanipoikaset” alkoivat juuri nousta, kun palasimme Suomeen.

Näitä muistoja purkautuisi vaikka kuinka paljon. Tällainen tehtävä on tosi helppo, Kluei Kluei, (Banaani Banaani), niin kuin Thaimaassa tällaisissa tilanteissa sanottaisiin. Jos haluatte tietää lisää Thaimaan banaaneista, poiketkaa vaikka täällä.

Bangkok. Banaanipuun päiväkodin tervehdys.Kuva päiväkodin arkistosta.

+146 Päästänkö irti vai pidänkö kiinni 230608

+146 Päästänkö irti vai pidänkö kiinni

Musiikki
Matka minuuteen?
Matka maailmalle?

Omista lapsista on se hyöty, että musiikkimaku ei pääse jymähtämään.  Keskimmäinen on kuunteluttanut minulla muutaman päivän sisällä melkoista valikoimaa. Ismo Alanko, Club for Five, SigurRos, Tom Waits, Mariza ja Sting sekä Jaakko Löytty, Jukka Perko, Samuli Edelman ja Hannes Asikainen ovat vuorollaan laajentaneet musiikintuntemustani.

Thaimaa 1999. Ko Samet.

+144 Hunaja ja heinäsirkat 200608

+144 Hunaja ja heinäsirkat

Juhlan aatto
Aattojuhla
Juhlapäivä
Päiväsaarna

Olen viime vuosina lähes jokaisena juhannusaattona ollut milloin missäkin kokkorannassa katsomassa joko palavaa kokkoa tai kaunista pystyä puukasaa, jota ei ole ollut lupa sytyttää. Monet seurakunnat viettävät juhannusjuhlia, joissa makkarat paistetaan ja kahvit juodaan lähetystyön hyväksi. Näissä juhlissa olen tuonut terveisiä kaukaa maailmalta, oikeana elävänä interaktiivisena lähetystyöntekijänä.

Thaimaalainen pappi saarnasi vuosia sitten Merikarvian seurakunnan juhannusjumalanpalveluksessa. Mies toimi tulkkina.  Saarnateksti kertoi Johannes Kastajasta.  "Ja Johanneksella oli puku kamelinkarvoista ja vyötäisillään nahkavyö; ja hänen ruokanaan oli heinäsirkat ja metsähunaja." 

Pappi alkoi puheensa: "Minä en tiedä, minkä makuisia suomalaiset heinäsirkat ovat. Meillä Thaimaassa ne yleensä ovat karvaita. Johannes siis söi makeaa hunajaa ja karvasta heinäsirkkaa. Meidänkin elämämme on välillä makeaa ja välillä karvasta."

Tuon saarnan kuulijat varmasti heräsivät kirkonpenkissä ja ehkä vieläkin joskus miettivät, minkä makuisia nämä suomalaiset heinäsirkat oikein mahtavat olla. Sen kaikki tiedämme, että elämä on välillä makeaa ja välillä karvasta.

1991.Kuopus, thaimaalainen pastori Anant ja suomalainen kalansaalis.

+80 Kultaköynnös 070408

+80 Kultaköynnös

Tuttua ja uutta
Uutuuden viehätys
Vanhoissa viehätyksissä

'

Hauskalta tuntuu, jos jokin tuttu asia pystyy yllättämään. Sama juttu on tietysti silloinkin, jos tuttu ihminen siihen pystyy.

Olimme saaneet kultaköynnöksen jo ensimmäiseen kotiimme. Se kasvoi ja kasvoi, kunnes muutaman vuoden kuluttua pianon päällä olevasta ruukusta lähti useita  köynnöksiä  kulkemaan pitkin seinää. Thaimaahan lähtiessämme köynnöskin muutti uuteen kotiin.

Työmatkalla Pohjois-Suomessa yövyin talossa, jossa ison tuvan katto oli täynnä kultaköynnöstä. Sitä oli varmaan satoja metrejä, ainakin siltä  se tuntui.

 2013 Pori. Kultaköynnös ja thaisoittaja

+67 Mikä on mikätin? 250308

+67 Mikä on mikätin?

Mikä mikätin?
Mikä milloinkin.
Kussa kulloinkin.

Mikätin on tavallinen tarvike. Joskus se on jonkun turhake. Useammin se on jonkun hyödyke.  Mikätin on tarvike silloin, kun sitä tarvitaan ja osataan käyttää.  Se on tavallinen esine, kun se tunnistetaan. Jos huvittimia on olemassa, mikätin ainakin on sellainen. Mikätin ei ole enää mikätin, kun sille on löytynyt oikea nimi.

Mikättimistä on tänä vuonna ilmestynyt suomeksi kirjakin. En ole sitä vielä nähnyt. Asian harrastajia löytyy ympäri maailmaa.

Tänään minut on kutsuttu puhumaan paikallisten Marttojen kokoontumiseen. Sinne tulee mukaan ainakin kookospähkinän ulkokuoresta tehty linnunpönttö ja sisäkuoresta tehty malja sekä kauha, bambusta muotoiltu kukkamaljakko, santelipuusta tehtyä talkkia ja tiikeribalsamin thaimaalaista versiota apinabalsamia..

2005 Pori. Mikättimiä OPKOn opiskelijaillassa. Kuva Kimmo Kosonen

+37 Haastettu haastaa 160208

+37 Haastettu haastaa

Haastettu
Tullut haastetuksi
Haastanut
Tullut haastaneeksi
Haastaa haastamistaan

Suomenkieli olisi mukavaa, jos sen oikein osaisi. Nyt se on vain haastavaa.

On haasteellista harrastaa hedelmä- ja vihanneskaiverrusta:

+27 Jätkänkynttilä 020208

+27 Jätkänkynttilä

Jätkänkynttilä.
Rakovalkea.
Nuotio.
Hallittuja rakennemuutoksia.

Palaako yksinäinen puu? Palaako kaksi puuta? Entä kolme, neljä, viisi…

Usko on ja ei ole yksityisasia. Tästä asiasta olen paljon oppinut Thaimaan vuosinamme. Kaukaisen kulttuurin ihmiset pystyvät olemaan varsin tarkkoja peilejä myös länsimaiselle ihmiselle.

Kristinuskon Jumala kohtaa ihmisen, jotta hän kohtaisi muita ihmisiä. Siitäkin Thaimaassa ihmiset kertovat. Tarvitaan uskon päivitystä. Länsimaissa monella on jossain vaiheessa elämäänsä ollut usko, mutta sen päivitetty versio on jäänyt hankkimatta. Ei ihme, että se joskus vaikuttaa avuttoman vanhanaikaiselta. Uskon päivittäiseen päivittämiseen seurakunta on tarkoitettu. Kun mennään outoon maisemaan, päivitetty kartta on hyvä olla olemassa.
  
1980. Thaimaa Hua Hin. Soi Amonin  seurakunnan leiri. Esikoinen palmunoksanuotiolla.

+9 Kaikille kaikenlaisia kukkia 150108

+9 Kaikille kaikenlaisia kukkia

Kukkaisoikeuksien julistus:
Anna kaikkien kukkien kukkia.
Rikkaruohojenkin.

On helpompi olla suvaitsevainen kaukaa. Jos suvaitsevaisuutensa saa ilmaistuksi äänekkäästi ja isolla foorumilla, sen arvo vain kasvaa. Jos vielä on käytettävissä keino hiljentää suvaitsemattomat, niin aina sitä parempi. Monien mielestä kaikki muut oikeudet ovat hyviä paitsi oikeus suvaitsemattomuuteen. Fanaattisuudessa monet suvaitsevaiset eivät kyllä äärisuvaitsemattomille häviä.

Varsin vahvasti välillä ilmaistaan se, että suvaitsemattomuuden suvaitseminen on joko tyhmyyttä tai piilosuvaitsemattomuutta. Olkoon sitten niin. Suostun olemaan sekä tyhmä että piilosuvaitsematon. Se tuskin on yllätys läheisillenikään. Mutta minulle siis kukkikoot kaikki kukat. Se tarkoittaa sitä, että myös minä saan olla erilaisista asioista jotain mieltä. Fanaattisestikin.

Thaimaa. Kanchanaburi. Eksoottista metsää.