+190 Pieksämäki ja Praha 220808

+190 Pieksämäki ja Praha

Tankkien tähden
Ihmisten nähden

Sodat ovat edelleen tankkien eivätkä tähtien sotaa. Kadulla olevaa tankkia kammoksuu, vaikka se olisi kukkasin koristeltu niin kuin joskus Thaimaan vallankaappauksissa. Tankit ovat näkyvä uhka vielä pahemmasta vaarasta.

21.8.1968 olin Pieksämäen asemalla vaihtamassa junaa, kun kuulin, että Neuvostoliiton tankit olivat Prahassa. Uutiset olivat pahaenteiset. Kukaan ei ollut varma, mitä maailmassa tapahtuisi. Vähän kerrassaan kävi selväksi, että tällä tapahtumalla olisi vaikutusta Suomessa myös poliittisten puolueiden sisällä. Muistan epävarman oloni jatkaessani matkaa eteenpäin. Muuttuisiko maailma ja mihin suuntaan?


Kesällä 1990 Prahassa näimme eräällä aukiolla paljon ihmisiä. Tajusimme tulleemme tärkeälle paikalle ratsastajapatsaan luo. Siellä oli sadoista palaneista kynttilöistä muodostunut  iso, matalaa aitaa muistuttava rengas. Renkaassa ja renkaan sisällä paloi edelleen kynttilöitä ja niitä lisättiin sinne vähän väliä. Paikalle oli tuotu  myös kukkia, seppeleitä  ja nuorten ihmisten valokuvia. Kuvien edessä  näkyi kyynelehtiviä vanhempia naisia. Paikalla olevat nuoret olivat myös vakavia. Tajusimme tulleemme Prahan nykyhistorian tärkeimmän muistomerkin luo.

Tuolla Vaclavin aukiolla Tsekkoslovakia oli julistettu itsenäiseksi tasavallaksi 1918 ja toinen maailmansota päättyneeksi 1945. Juuri tuolle aukiolle Neuvostoliiton tankit olivat vyöryneet 1968.  Siellä  kaksi opiskelijaa oli tehnyt polttoitsemurhan seuraavana keväänä ja samana vuonna Varsovan liiton miehityksen vuosipäivänä siellä oli väkivalloin hajotettu mielenosoitus. Samalta aukiolta oli samettivallankumouskin alkanut 1989.  Prahan vierailumme aikaan siellä elettiin  uuden Tsekkoslovakian ensimmäistä kesää.

Tankkeja nähdessäni muistan Prahaa ja steariiniaitaa Vaclovin aukiolla. Se ei ole ainoa paikka maailmassa, missä kyyneleet ovat tankkien tähden vuotaneet. Tänäänkin tankit vyöryvät monessa maassa.

Merikarvia. Suvun sotamuistoja. Lastemme isoisän isä poikiensa kanssa. Yksi heistä ei palannut kotiin vaan sankarihautausmaalle.

+189 Monen lajin ottelu 210808

+189 Monen lajin ottelu

"Laukata täytyy, laukata laukkaa"
Auttaako kukaan juoksijaraukkaa?

Kymmenottelu muistuttaa siitä, että elämäkin on monen lajin ottelu. Kilpailua ainakin näyttää riittävän joka asiassa. Toivottavasti siinä moniottelussa on niin monta lajia, että jokaiselle ainakin joskus riittäisi erävoitto jossain lajissa. Entä jos aina tulee turpiin?

On niitäkin, jotka eivät ole mukana elämän kilpailuissa. Joku on iloinen siitä, mitä hänellä on, eikä vaadi muuta. Toinen on pudonnut pois kilpailusta. Kolmas ei ole koskaan edes päässyt mukaan. Pitäisikö kaikkien kilpailla?

Tänään minun mielessäni on ollut tähän pohdintaan liittyvä kohta Raamatusta. Miksikähän?

 "Suuri rikkauden lähde usko kyllä onkin, kun tyydymme siihen mitä meillä on. Emme me ole tuoneet mitään mukanamme maailmaan emmekä voi viedä mitään täältä pois. Kun meillä on ruoka ja vaatteet, saamme olla tyytyväisiä."

Veneretkellä: Kaikki eivät aina kilpaile. Siinä on meillekin oppimista:

+188 Kaikilla on lupa vanheta 200808

+188 Kaikilla on lupa vanheta

Ihminen
Syntymästään asti vanha

Aika on aikaa ja ajassa saattaa olla taikaa. Ihmisen muuttumista se ei kuitenkaan estä. Alusta alkaen olemme matkalla loppua kohti. Päivän matkan kuljettuamme olemme vanhempia kuin matkalle lähtiessämme. Joka päivä.

Annanko lapselle luvan vanheta? Onko hänellä lupa lähteä pois äidin helmoista? Saako nuori kasvaa ohi vanhempansa? Onko hänellä lupa ajatella itse? Saako puoliso toteuttaa itseään?  Osaanko rakastaa häntä hänen vanhetessaankin? Saako omien vanhempien aktiivisuus vähentyä?  Saako vanhus hellittää?

Olen lueskellut piispa Yrjö Sariolan uusinta kirjaa Lupa vanheta. Hyvä ja monipuolinen kirja. Lähtölaskennan jälkeen olen uudella tavalla joutunut miettimään sitä, milloin vanhuus oikeastaan alkaa. Sariola  lainaa kirjassaan Irja Kilpeläisen jaottelua keski-ikä, salaa hiipivä vanhuus, varhaisvanhuus, keskivanhuus, myöhäisvanhuus ja "ylpöt". Mietinkin, hiipiikö vanhuus salaa jo minunkin luokseni. Toisaalta, sitä se on tehnyt jo syntymästäni asti.

Jo edesmennyt Martti Lindqvist arvioi muutama  vuosi sitten,  että. saadakseen arvostusta  ihmisten on oltava "itsenäisiä, tuottavia, omillaan selviytyviä ja koko ajan eteenpäin pyrkiviä".  Entä jos joku ei ole?
 
1964 Vivamo. Martti Lindqvist. Ihmiset, joihin tutustui nuorena, säilyttävät osan nuoruudestaan - ainakin muistoissa.

+187 Olympiaurheilua ja henkimaailmaa 190808

+187 Olympiaurheilua ja henkimaailmaa

Urheilun huumaa
Harjoittelua ja henkimaailmaa

Ateenan olympialaisten nyrkkeilyn kevyen välisarjan olympiavoittaja,  thaimaalainen Manus Boonjumnong, on Pekingissä mukana puolustamassa voittoaan ja on jo selvinnyt perjantain semifinaaliotteluihin.

Muutama päivä sitten Helsingin Sanomissa Manus Boonjumnongia verrattiin Matti Nykäseen. Vertaus johtui siitä, että Ateenan voittonsa jälkeen Manus Boonjumnong toimittajan sanojen mukaan "alkoi harrastaa intohimoisesti naisten naurattamista, alkoholin juomista ja uhkapelejä", tuhlasi nopeasti Thaimaan olympiakomitealta saamansa suuren palkkion ja on huhupuheiden mukaan nykyisin suurissa veloissa. Tämä on saanut Thaimaan olympiakomitean vaihtamaan bonuspolitiikkaansa. Puolet mitalien saajien palkkioista maksetaan nyt useiden vuosien aikana kuukausipalkkana. 

Suomessa on vaikea selittää, kuinka lähellä erilaiset henkimaailman jutut ovat thaimaalaisia. Näihin asioihin tutustuu, jos haluaa kuunnella, mitä ihmiset siellä sanovat. Henkiä myös oikeasti pelätään. Monelle thaimaalaiselle kristitylle usko siihen, että Jeesus on voimakkaampi kuin mikään paha henki, ei ole teoriaa vaan käytännön arkea.

Thaimaa. Yksi lukemattomista henkientaloista.

+186 Ukkosia ja sateita 180808

+186 Ukkosia ja sateita

Monia vuosia
Armorikkaita vuosia
Monia armorikkaita vuosia
Monia ukkosia
Armorikkaita sateita
Monia armorikkaita ukkosia ja sateita

Viimeiset Thaimaan vuodet saimme vielä pitää Kuopusta luonamme. Esikoinen ja Keskimmäinen elivät silloin jo omaa elämäänsä Suomessa. Kuopuksen kautta (ja suodattamana) sain tutustua myös silloiseen nuorisomusiikkiin. Kasetit olivat Thaimaassa halpoja ja niitä silloin soitettiinkin.

Minun oli vaikea muistaa ulkoa erilaisten esiintyjien nimiä ja teinkin muistisääntöjä. East 17 (muistin sen nimen aina lähikaupasta Seven Eleven)  lauloi ukkosesta. Thunder.

"When the thunder calls you
From a mountain high
It's time to spread your wings and fly"

1980. Bangkok. Tulvakatu Bangkapissa.

+185 Kangasrousku, kanttarelli, tatti ja moni muu 170808

+185 Kangasrousku, kanttarelli, tatti ja moni muu

Syyssatoa
Syksyn saalista

Kaikennäköistä laulua tuleekin mieleen mökkiviikonlopun jälkeen. Jos Anttila aikoinaan ampaisikin ylös vuoteeltaan katsomaan kevättä,  niin meillä nyt kyllä elettiin paljon rauhallisemmin tätä syksyä. Jos Anttila aikoinaan tanssikin kevätniityllä, meillä kyllä nyt rämmittiin syysmetsässä. Se verran voisi Anttilan lehdokki- , orvokki- ja vuokkotunnelmia soveltaa, että kyllä sientäkin monta oli jo syysmetsässä, paitsi että ei niitä sieniä nyt niitä kauhean monta ollutkaan. Riittävästi kuitenkin täksi kertaa.

Toivottavasti joku neuvoo thaimaalaisille marjanpoimijoille, mitä sieniä on syytä välttää.

 1991. Pori. Sienten perkausta Mamman kanssa.

+184 Rooma, Los Angeles ja Bangkok 150808

+184 Rooma, Los Angeles ja Bangkok

Rehti kilpailu
Rehtiä voittajia
Rehtiä häviäjiä?

Jos joku voittaa, joku myös häviää. Miten tulla rehdiksi häviäjäksi?

Isäni, urheilun suurseuraaja, osti television ensimmäisenä meidän seitsemänkerroksisessa talossamme. Naapurin lapset olivat meillä aluksi lastenohjelmien ajat. Monet aikuiset ystävät taas viettivät meillä  olympiaohjelmien ajat. Muistan, miten naapurikunnassa asuvalla ystävällä oli lakanat meillä varalla koko olympialähetysten ajan. (Äitini kopioi hänen lakanoistaan kauniin pitsimallinkin...) Paljon ihmisiä pieneen huoneeseen mahtuikin.

 Isän ja veljen perinteen velvoittamana (tai jotain) seurasin penkkiurheilijana kaikenlaisia mahdollisia kisoja, aluksi radiosta, sitten televisiosta. Kynä ja paperi auttoivat tulosten seuraamista ennen tietokoneiden apua.

1969 Pori. Kulma vanhasta Fenno-televisiosta. Viimeisiä kuvia isästäni.

+183 Onko paskaduuni äärevä? 140808

+183 Onko paskaduuni äärevä?

Uudissanat
Uudet käsitteet
Uudet arvot?

Viime syksyn postauksessa  93 esittelin joitain Mitä Missä Milloin - vuosikirjan 1987 vuoden sanoja. Monet niistä ovat nyt arkikieltä.  Vastaava vuosikirja 2008 kertoo pääasiassa ajasta ennen blogini aloittamista. Yritin katsoa, kuinka moni tuon kirjan uudissanoista on blogissani esiintynyt. En löytänyt sieltä yhtään sanaa,  vaikka osa kirjoituksistani onkin liittynyt samoihin aihepiireihin. Kieleni on näin todistettu vanhanaikaiseksi.

PASKADUUNI, huonosti palkattu ja aliarvostettu työ. Nautin, kun suosikkitoimittajani Jan Andersson A-talkissa selvitteli nuorison kanssa, mitä työtä he itse asiassa eivät halunneet tehdä ja mitä he halusivat. Kukapa meistä ei haluaisi saada palkkaa ajattelemisesta. Pitkäaikaista pätkätöiden teettämistä en minäkään hyväksy,  mutta en myöskään toisten työn halveksimista.

Myönnän olevani välillä  DIGIÄNKYRÄ, mutta en HIFISTELE. En elä KEVYTSUHTEESSA enkä tarvitse POIKAYSTÄVÄTYYNYÄ. FIILISTELEN kyllä mielelläni. SÖPÖKULTTUURI taitaa olla minusta aika kaukana, samoin BLING-BLING. Elän SLOW CITYSSÄ, vaikka sitä ei ehkä kotikaupunkini myönnäkään.

Sanan ÄÄREVÄ merkityksen olisin arvannut väärin. Olisin voinut vannoa, että juuri sellainen minä olisin. Se olikin jotain aivan muuta.


1983. Pori. Isosisko kahdeksan vuotta, pikkusisko viisi tuntia. Aikamoinen duuni taas alkamassa.

+182 Onko aina oltava hyödyllinen? 130808

+182 Onko aina oltava hyödyllinen?

Elämän vuosilustot
Kalenterivuosi
Kirkkovuosi
Kouluvuosi

Minulla vuoden kierto edelleen tuntuu alkavan syksystä koulun alkamisesta. Kesti aikansa, ennen kuin tajusin, että tällainen vuosirytmi ei ollutkaan maalaistalotaustaisen Miehen systeemeihin sisäänrakennettuna samalla tavalla kuin minulla. Opettajavanhempani ponnistelivat ja pinnistelivät jaksaakseen kevääseen.  Sitten alkoi kesävapaus. Maalaistalon elämä taas alkoi kiihtyä keväällä ja jatkui samanlaisena ponnisteluna pitkälle syksyyn asti.

Alan ihmetellä entistä enemmän, miten niin moni jaksaa toimia vapaaehtoisesti monenlaisissa ympyröissä ja ottaa vastuuta niin monista asioista. Itse en jaksa. Parhaillaan mietin, enkö jaksa vielä vai enkö jaksa enää.  Pitäisikö kaikkien jaksaa? Pitäisikö minun jaksaa? Onko aina oltava hyödyllinen?

Pori. Opettaja-isäni oppilaltaan saama seinätaulu lukuvuoden jälkeen: Takana lukee: Opettajalle Kiitos kaikelta ja Hyvää Kesää T: Raimo Ahlqvist

+181 Turvallista matkaa 120808

+181 Turvallista matkaa

Matkantekkoo
Matkantekkoo
Vauhti kiihtyy
Vauhti kiihtyy

Juuri nyt lapsenlapsista toinen on alkamassa koulunkäyntiään. Aamulla toivottelin tekstiviestillä molemmille tytöille iloista koulun alkua. Ekaluokkalaiselle lähetin terveisiä, että kyllä hän pärjää. Isiä ja äitiä taisi jännittää ainakin yhtä paljon kuin uutta koululaista.
 
Makasiinista Sokea kana muisti kultakortilla.

Teen vähän omaa tulkintaa lahjan säännöistä: Tänään haluan muistaa kultakortilla maailman koululaisia. Vinkukoot maailman pankkikortit viisaasti, jotta jokaisella maailman lapsella olisi mahdollisuus päästä kouluun.