Mielen mutaiset kuopat
Unien utuiset kukkulat
Jotkut
asiat unohtuvat nopeasti. Toiset asiat tuntuvat unohtuvan, mutta
nousevat myöhemmin kuitenkin esiin. Joitain asioita haluaisi unohtaa,
mutta niin ei tapahdu. Ne muistot nousevat mieleen yhä uudestaan.
En
tiedä, olenko pitkävihainen. Saattaa olla. Itse nimittäisin itseäni
pikemminkin pitkäsuruiseksi. Onneksi olen yleensä pystynyt toimimaan
hyvin välittömissä kriisitilanteissa. Toipuminen on kuitenkin vienyt
harmittavan paljon aikaa. Asioiden setviminen ei ole aina auttanut
selviämään.
Muistelemisessa
on se ongelma, että kaikkia muistojaan ei voi valita. Ei tarvita
ulkopuolista peiliä tajuamaan, missä kohtaa on vielä kipeitä
selvittämättömiä asioita. Sen syvemmälle ei kannata omin voimin kaivaa.
Tiedän, että kaikella on syynsä vielä syvemmissä kerroksissa, mutta
sinne en aio kaivautua. Nämä esiin tulevat kerrokset riittävät.
1994. Bangkok. Thaimaan luterilainen lähetys. Viimeinen vuosikokous ennen kirkon järjestäytymistä. Sihteerinä pöydän takana.
1994. Bangkok. Thaimaan luterilainen lähetys. Viimeinen vuosikokous ennen kirkon järjestäytymistä. Sihteerinä pöydän takana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti