Kuntapolitiikkaa
Eläinkunnan ehdoilla
Huomaan kommentoineeni useaan
eläinjuttuun.
”Hauskoja
eläinmuistoja. Ne laukaisivat heti päälle oman eläinmuistelumoodin.
Meillä lapset toivat kotiin milloin mitäkin. Alakerrassa pyydystettiin
torakoita vanhaan pikkuiseen akvaarioon. Koulusta tuotiin
kaksi naaraspuolista hiirtä, jotka olivat kuulemma olleet vain
naaraspuolisten hiirten joukossa. Niistä vuorokauden kuluttua tuli ulos 10 pikkuhiirtä. Eläintorilta kotiin käveltiin marsu ja häkki mukana jne”
”Kommenttikeskustelu
toi mieleen Thaimaan taskuravut, joita apulainen kerran osti meille
syötäväksi. Niillä on vahvat sakset ja siksi ne myydään siellä sakset
sidottuna. Meillä Mies tutkii aktiivisesti ympäristöään (!?!). Siksi hän
tietysti laittoi sormensakin rapuastiaan. Eikös yksi rapu ollutkin irti
ja se tarrasi Miehen sormeen. Oltiin kuin pilakuvissa, Mies
riiputtamassa rapua sormestaan ja me muut, apulainen ja perhe,
nauramassa ympärillä hysteerisesti hihittäen. (Tämmöinen säälimätön
perhe...) Tarvittiin isot tongit vääntämään sakset irti. Mies ei kyllä
saanut yhtään sääliä :)) (Siis todella julma perhe..)”
”Olin tällä
viikolla monta päivää Rontti-kissan luona. Minut yleensä herätettiin
leikittäjäksi, tavalla tai toisella. Joskus silmät avatessani toisen
syyllistävät silmät katsoivat minua viiden sentin etäisyydeltä, joskus
minun ylitseni loikittiin mielenosoituksellisesti edestakaisin, joskus
työntyi tassu poskelle. Varvasta en voinut laittaa pois peiton alta. Se
olisi silloin laskettu kissojen leluksi jne.”
Morganismin Aksolotli-kuvaan kommentoin:
"Poikkeustapauksissa kehittyy
täysimuotoiseksi, keuhkoilla hengittäväksi maaeläimeksi" Tarkoittaako
tuo, että siitä tulee prinssi, jos sitä suutelee?"
Samaan sarjaan kuuluu ehkä vielä kommenttini Mehtäsielulle:
”Kissankultakiteetkin kimaltavat.”
Pori. Kissakäärö
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti