Lepokitkan maksimointi
Lähtökitka
Maata möllöttäessään ei useinkaan huomaa sitä, että
siinä on kyseessä liikkeen alkamista vastustava voima. Itseään ei
tarvitse syyttää, kun muistaa lepokitkan olemassaolon. Sehän se estää
kaiken järkevän toiminnan. Jos vaikka kuinka yrittäisi saada itseään
liikkeelle, ei välttämättä vielä voita lähtökitkaa, suurinta mahdollista
lepokitkaa. Kokenut kaikki tietää, fysiikan opettaja kaiken muistaa,
jos muistaa.
Nuo voimavaikutukset fysiikan puolella ovat
muutenkin täyttä fysiikkaa. Niin kuin nyt vastavoimakin. Kauan aikoinaan
mietin, miten senkin olemassaolon saattoi ymmärrettävästi selittää.
Tytär tuli avuksi. Pyörää jarruttaessa jarrutus meni vähän yli ja seinä
tuli vastaan. Oli helppo kertoa, että seinä oikeastaan oli suuttunut
siitä, että joku löi sitä ja antoi vastaavalla voimalla takaisin. Asia
ymmärretty. Kokemuksesta ja kipeästi.
En ole vieläkään hyvä lähtemään. Sympatiseeraan
blogimaailman kaikkia huonoja lähtijöitä, niitä, joiden on vaikea avata
edes ikkunaverhojaan antaakseen auringon paistaa. Onneksi fysiikka
tuntee myös liikekitkan. Sehän opettaa, että liikkeelle lähdettyä
kitkavoima pienenee ja vauhti pysyy ihannetapauksessa samana, jos mikään
muu voima ei siihen vaikuta.
Kunhan siis saavat minut vain liikkeelle. Tämä pyörä pyörii sitten taas ketterästi.
Jungfruskär. Voimaa ja vastavoimaako. Kuva Teppo Innola.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti