Muistatko milloin?
Muistatko missä?
Muistatko mitä?
 
Jäin miettimään, millaisissa tilanteissa noita runoja olin kuullut.
 
Osa Taisto Summasen runosta:
”Käy äidillä vieraissa silloin,
kun äitisi elossa on.
Hän odottaa sinua, aina
on sinusta levoton.”
 
Televisioteatteri oli 1970-luvulla varsin politisoitunut ja monet esitykset hyvin pateettisia ja poleemisia. Eräässä julistavassa ja kantaaottavassa ohjelmassa kuului yllättäen tämä runo, muistaakseni Vesa Mäkelän(?) esittämänä. En ymmärtänyt silloin, miksi tällainen runo oli valittu muuten poliittisesti värittyneeseen ohjelmaan. Vasta tänään tajusin, että tuon runon kirjoittaja Taisto Summanen oli ollut neuvostokansalainen.

Osa Eino Leinon Hymyilevästä Apollosta:
”Ja kiitospa vihdoin viimeinen,
kun laulun lahjan sa annoit,
kun riemut ja murheet lapsosen
näin sävelten siivillä kannoit,
sen sulta, sulta ma yksin sain
ja sulle siitä mä vastaan vain
ja leiviskästäni tilin teen,
miten käytin mä kanteleen.”
 
Äitini lauloi paljon ja esiintyikin aina silloin tällöin erilaisissa kuoroissa ja pienemmissä kokoonpanoissa. Tätä laulua hän oli laulanut ennen sotia Karjalassa duettona silloisen opettajatoverinsa kanssa. Tämä jo vanhentunut, eri paikkakunnilla asuva ystäväpari pyydettiin esittämään tämä laulu vielä kerran Heinjoki- juhlilla. Minä sain kunnian säestää heitä.

1930-luku. Heinjoki. Meeri ja Sivi.
Plus%20396%20Meeri%20ja%20Sivi.jpg