Muurahaista metsästän
Muurahaista metsästän
Kyselin Safarikuoron vanhemmilta jäseniltä, muistivatko he, missä he
olivat olleet 16.6.1985. Totesin, että juuri sinä päivänä he olivat vierailleet meillä
Bangkokissa.
Muistan nuo
kuorolaiset. Heidän kahvitustaan en muuten muistaisi, elleivät he kesken
kaiken olisi alkaneet kuvata kahvipöytämme jalkoja. Se tuntui hassulta.
Kyseisessä kodissamme, kerrostalon viidennessä
kerroksessa, oli paljon muurahaisia. Ne purivat myös ihmisiä ja söivät
kaikenlaista, mitä talosta löytyi, myös kangasta. Moneen vaatteeseen
ehti tulla reikiä, ennen kuin opimme laittamaan naftaliinia ja muita
myrkkypalloja vaatekaappeihin. Pöydille ei voinut koskaan unohtaa
mitään, ellei halunnut tutustua vilkkaasti liikennöityihin
muurahaispolkuihin. Kaupasta löytyi sitten muoviastioita, joita
laitettiin kaappien ja ruokapöydän jalkojen alle. Noissa astioissa oli
eri osia. Sisimmässä osassa seisoi pöydän jalka, uloimmassa oli vettä.
Sen yli muurahaiset eivät päässeet kulkemaan. Tämä arkinen
muurahaispyydys osoittautui myöhemminkin kotimme nähtävyydeksi.
Tulee vastaan vesi, viileä, sininen vesi.
Sitä ei voi alittaa, sitä ei voi ylittää.
Eikä läpikään voi mennä.
Bangkok 1984. Joulun
alla. Kuvaavaa on, että meillä ei ole yhtään kuvaa vieraiden
ihmettelemistä muurahaispyydyksistä pöydän alla. Pöydän ääressä olevat
ihmiset olivat paljon tärkeämpiä kuvattavia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti